TROFEU MONTUIRI 29.3

Olli Koski sijalle 13.

Teamin leiriohjelmassa Mallorcalla oli lauantaina 29.3 siirtyä ajamaan Challenge de Primaveran viimeinen osakilpailu, joka järjestettiin Montuirissa. Viivalle asettuivat Kosken äijät ja Hokka. Montuiriin siirryttiin verrat pohjille ajaen elämämme vastatuulessa – kirjaimellisesti. Tuuli oli sen 10 m/s ja puuskissa lähempänä 13-14 m/s.

Tuulta oli siis kisapäivänä riittävästi- näistä kovista puuskista puhumattakaan. Kisan pituus 105 km ja viivalla 170 kuskia. Kisareitti lähti Montuirin ytimestä kohti Pinaa, josta Sineun kautta takaisin Montuiriin. Reitti oli monipuolinen ja se kierrettiin kolme kertaa. Tiukkaa kaupunkipätkää Montuirissa mukulalla ja laatalla varustettuna, karua sivaripätkää Pinan suuntaan ja pitkää nousua vastaiseen kohti Sineuta. Ennen Mountuiriin tultaessa pohjoisesta päin noustiin vielä tiukka mäki ennen nopeaa ja teknistä laskua.

Kisassa mukana kansainvälisestikin värikäs peloton, jossa mukana; brittejä, hollantilaisia, saksalaisisa ruotsalaisia ja Baltian poikia. Saaren mikkihiirejä ei tarvinnut kauheasti merkkailla, sillä vankka tuuli rauhoitteli näiden kuskien menoja. Oma ajotuntuma oli leirin puoliväliin nähden hyvä ja yritystä oli itselläkin kiitettävästi. Hokalla ja Laurilla jalka näytti pelaavan myös hyvin ja nousuissa tehtiin yhteispelillä hommaa helpommaksi. Lisäksi edellisenä päivänä tehty hyvä vetoharjoitus auton peesissä (Peugeot 206 –peräluukku auki) oli selvästi herättänyt nopeat lihassolut iskukykyiseksi päivän kisaan!

Pelin henki oli siten selvä, että jossain välissä se oikea porukka keulille syntyy ja menisi menojaan, sillä alusta asti oli porukka repeilemässä. Pieniä porukoita syntyi aina kaupunkiosuuden jälkeen ja pakka vielä jakaantui selkeämmin sivariosuudella. Itse pääsin onneksi aina kaupunkiosuuden jälkeen kärkiporukassa sivariosuudelle ja välillä homma näyttikin hyvältä, sillä eroa syntyi selkeästi muihin porukoihin.  Kuitenkin reitillä ollut pitkä mäki johon se vastatuuli osui, toi porukat aina yhteen ennen saapumista kaupunkikierrokselle. Toisen kierroksen mäessä se varsinainen ratkaisu sitten syntyi, jolloin pari brittiä ja saaren oma poika poistuvat vahvan oloisesti ja selvä ero oli syntynyt. Saaren porukoista yksi talli tätä hommaa yritti tuoda kovasti vielä takaisin, mutta ei. Irtiotto tuli osissa maaliin 1 min erolla. Pyrin hakemaan sijoitusta lopussa ja pääsin keulaporukassa maaliin repaleisesta pääjoukosta.

Tulokset 

Olli ja Lauri tuloksissa väärinpäin.

Palkintorahoille ei ihan menuuta päästy illalla tilaamaan, ja rantakadun MegaPark oli vielä kiinni. Rohkenimme porukalla kuitenkin kulmakuppilaan maistamaan talon siman!

Irtiotto Montuirin kaupunkikierroksella - maalimäki.

Kuvat. Joukkueen lääkäri Teppo Koski.

Leirin viimeinen kolmannes käynnistyy sateisissa oloissa, mutta kai se tuosta pikkuhiljaa selkenee. Luvassa vielä; pitkäpätkä nousuilla, tasamaata ja joukkuvedot sekä loppuun tasavauhtisen pitkäpätkä.

OK

Team Continental 2014

Kaudella 2013 esittäytynyt kilpapyöräjoukkue Visillatalot-Riofrio Caviar-Continental jatkaa toimintaansa uudella nimellä. Kaudet 2014-2015 joukkue on Team Continental. Joukkueen taustalla on tamperelainen kilpaseura Velo 8, joka on toiminut vuodesta 2008.

Kaudella 2014 Joukkueessa on 7 pyöräilijää, kolmosvoiton Suomen maantie Cupissa saavuttaneet Olli Koski, Petri K. Leppänen sekä Hannu Onnela, nuori ja lahjakas M18-sarjan suomenmestari Lauri Koski, ja Joonas Hokka, kokeneempana kaartina Jouko Mäkelä, sekä Paavo Hiltunen.

Joukkueen tavoitteena kamppailla Suomen kansallisissa kilpailuissa ja erityisesti elite-ryhmässä kärkisijoista koko kauden ajan. Kilpailuohjelma suuntautuu myös Belgiaan, Ruotsiin ja Viroon.

Joukkueen päätukijoina ovat Uimonen Trading ja Continental, sekä VisillaTalot.

Continental ja Uimonen Trading Ltd ovat olleet tukemassa joukkuetta ensihetkistä lähtien. Joukkue ajoi Team Continental nimellä kausilla 2007-2012 ja olemme iloisia uudesta merkittävästä kaksivuotisesta sopimuksesta, jonka saimme aikaan Uimosen kanssa.

Edellisellä kaudella Sergei Kapasen saaminen mukaan oli loistavaa ja hänen VisillaTalot päätukijana mahdollisti uuden projektin aloittamisen. ”Olemme todella mielissämme, että olemme saaneet ”Seposta” kantavan voimavaran seurallemme ja VisillaTalot jatkaa kilpahankkeessamme”, kertoo joukkueen puuhamies Ari Kallio yhdessä joukkueen johtajan Tero Hämeenahon kanssa.  

”Continental team on saavuttanut hienoa menestystä pyöräilyn eri lajeissa vuodesta 2007 ja vuonna 2013 tiimillä oli uskomaton menestys. Vuonna 2014 päätimme ottaa suuremman roolin joukkueessa, koska me uskomme vahvasti tähän hankkeeseen ja haluamme olla osaltamme tukemassa suomalaista kilpapyöräilyä”,sanoo Uimonen Trading Oy:n markkinointipäällikkö Juha Soukka.

”Kilpapyöräily on sydämen asia minulle ja pyöräilytoiminnassa mukana oleminen oli pitkäaikainen haaveeni. Vuonna 2013 lähdimme mukaan hankkeeseen yrityksiemme VisillaTalot ja RioFrio Caviar kanssa. Kausi toi hienoja menestyksiä ja kokemuksia ja olen ilolla mukana jatkamassa tiimin tukijana ja emoseuran Velo8 ry:n puheenjohtajana” kertoo Sergei Kapanen.

Team Continental joukkue ajaa tamperelaisen Signaturen toimittamilla Cervelon kilpapyörillä. Teamin renkaista ja vaatetuksesta, ketjuista ja voiteluaineista vastaa Continental ja Uimonen Tradingin Power Factory.

Maaliskuussa joukkue on valmistautumassa kauteen omalla harjoitusleirillä Mallorcalla, jossa osallistutaan myös kahteen paikalliseen kilpailuun, mikäli sääolosuhteet sallivat.

Syksyllä 2014 Velo8 järjestää Cyclocross pyöräilyn Suomenmestaruuskilpailut Tampereella
Kaukajärvellä.

Team Continental Espanjan leirillä, osa 1/2

TROFEU MIQUEL MAS, MANACOR

Team Continentalin kolmikko, Hokka ja Kosken veljekset, asettuivat lähtöviivalle Manacorin kevätklassikossa. Toistasataapäisessä ajajajoukossa oli espanjalaisten lisäksi latvialaisen ammattilaistallin ajajia sekä irlantilaisia ja ruotsalaisia. Matkana oli 120 kilometriä, reitillä pari tiukkaa nousua ja startti tapahtui espanjalaisella täsmällisyydellä kaksikymmentä minuuttia myöhässä.

Alkumatka oli sähellystä. Espanjalainen ei oikein suoraan pyörällä osaa ajaa. Laitatuulessa ei paikallisille kuskeille veto maittanut, mutta mäet ajetaan kansalliseen tapaan sen mitä jaloista ja keuhkoista lähtee.  Kisa ratkesi puolivälin kohdalla mäessä. Yksittäin irti lähteneistä muodostui kolmen ja kahden miehen irtiottoryhmät. Ero pääjoukkoon repesi kärjen osalta pariin minuuttiin. Irtiotoissa mukana olleiden joukkuekaverit hoitivat jarruhommat pääjoukossa tehokkaasti ja riittävää vuorovetoa ei saatu aikaan. Lopulta kisan kärkijoukossa oli kaksi kuskia, kuten pääjoukon edellä maaliin tulleessa toisessakin  irtiottoryhmässä.  Pääjoukko harveni kovassa tuulessa ja mäissä noin neljänkymmenen kuskin suuruiseksi. Olli ajoi aktiivisesti, mutta ihan ei jalka irtiottoihin mäessä riittänyt ja Olli rullaili maaliin pääjoukossa. Kosken Lauri jäi huonoihin porukoihin yhdeksänkympin kohdalla ja heitti sivuun. Hokka kärsi rengasrikon viidenkympin ajon jälkeen ja tuli paikallisen perheen piknik -retken kunniavieraana maalipaikalle Seatin takapenkillä. 

Edellisenä päivänä Kosken Olli oli kisapaikalla Santanyissä paikallisen kisakalenterin ilmoittamaan aikaan. Oikein oli autokin vuokrattu reissua varten. No, paikalle ei alkanut ketään tulla. Ei muuta kun Olli siinä vieressä olevan poliisiaseman poliiseilta kysymään kisapaikkaa. Noin kolmentoista puhelinsoiton, käsien viuhtomisen ja tuhannen ärrän sorahdellessa poliisit selvittivät mysteerin ja lähtivät Ollia kisapaikalle johdattamaan. Kello kun alkoi olla kisailmoituksen ilmoittaman starttiajan verran. Varttitunnin kovan auton peesissä ajon jälkeen Olli saapui poliisien selvittämälle kisapaikalle. Ketään ei ollut paikalla ja taas soitettiin. Viiden minuutin selvittelyn jälkeen poliisit totesivat: ” nou competisön, competisön retardo…” Näin Espanjassa. Turhautumaa porukka purki vetämällä mäkivetoja peruutetun kisan maalinousussa San Salvadorin vanhalla luostarilla. Vanhan luostarin museossa on siellä asuneen munkin maailmanmestaruuspaidat ja pyörä. Kannattaa käydä katsomassa. Samanlainen museo on suunnitteilla Kälviälle. Sinne laitetaan näytteille Kosken Laurin viime vuoden suomenmestaruuspaita, Ollin etelänleireillä käyttämät villasukat sekä astmapiippu.

PL

Belgian kisaraporttia 2/2

Onnistunut viikko Belgiassa takana!

Ohjelmassani oli kisata vielä ke 12.3 ja la 15.3 ajettavat Kermikset. Molemmat kisat sijatsivat lähellä Roubauxia, jonne ajomatkaa oli kämpiltä sellaset parisen tuntia.

Alkuviikon palauttavina päivinä oli vain pitää tuntumaa pyörän päällä kevyillä lenkillä ja palautua hyvin edellisen viikonlopun tiukasta rypistyksestä, mikä kieltämättä laittoi kropan koville. Keskiviikon kisaan lähdettäessä jalat tuntuivat kuitenkin yhteistyökykyisiltä ja koin olevani palautunut ja ottamaan  uuden rypistyksen vastaan.

Keskiviikon kisa ajetiin Saint-Luger nimisessä kylässä ja sen ympärillä. Matkaa kertyi 13 x 9,3 km.  Säät olivat taas loistavat. Lämpöä 20 C, mutta reipasta tuulta oli myös kehissä. Reitti oli hyväpintainen ja teknisesti helppo. Kisareitin pitkille suorille puhalsi niin vastainen kuin myötäinen tuuli. Sivutuuli osui pahasti vain reitin lyhyemmille -1 km pätkille. Kisassa mukana 150 kuskia ja kovempia amatööritalleja piti huolen vauhdinpidosta.

Kisan ensimmäset 90 min oli karua touhua, jonka jälkeen hatka oli syntynyt ja meno sittemmin tasoittui. Kärkeen oli syntynyt isompi n. 20 ajajan joukko. Oletin sen menevän loppuun saakka. Ilmeisesti vetotyöt eivät keulaporukassa olleet kuitenkaan menneet tasan ja tämä porukka tuli 3 kierrosta ennen maalia selkä edellä vastaan. Kovemmat tallit alkoivat järjesteytyä loppukiriin. Kisassa oli mukana vielä reilu 100 kuskia joten aika iso osa porukasta oli jättänyt kesken 150 lähtijästä. Osaksi myös sen vuoksi, että kisan alkuvaiheilla syntynyt kasa pilkkoi ison osan porukasta pois. Onneksi itse pystyin ajamaan pääjoukon paremmella puolella ja siten välttymään isommalta heilumiselta. Loppukiriin tultaessa sain pidettyä itseni kohtuu asetelmilla, mutta itse kiriin ja keulille siirtymiseen ei ollut mitään asiaa. Kokonaisuudessaan hyvä ja tasapaksu suoritus, jossa erityisesti parasta oli saada taas vauhdikkaita ja ehjiä kisakilsoja alle. Keskari 44 km/h, vaikka matka oli osittain pelkkää jarruttelut ja kiihdyttelyä. Loppuun hyvät verrat päälle.

Tyylikäs ilta-aurinko lämmitti kylän toria,  jossa kaljateltan takaa nousi hyväntuoksuinen käriste.  Matkaevääksi tuhdit hampurilaiset, ilman majoneesia kylläkin. Hyvä reissu taas!

Sivutuulesta, reitin lyhyemmältä suoralta.

Kylän läpi.

Loppukiristä - koko porukka pakassa maaliin.

Keskiviikon kisan jälkeen oli taas pari kevyttä päivää, jolloin kävin pyörittelemässä reilun tunnin molempina päivinä. Torstai varsinkin oli aika horroripäivä kovan kolotuksen ja arkojen keuhkojen suhteen. Kovat kisat olivat saaneet ankarista kiihdyttelyistä selän juntturaan. Keuhkot tuntuivat hyvin tukkoisilta ja limaa erittyi reilusti. Kevyet treenit pyörän päällä sai kuitenkin olon hiukan piristymään ja aineenvaihdunna hyvin liikkeelle. Jalat sain jo perjantaiksi hyvän tuntuisiksi. Suosin reilusti kylmähoitoa. Kuitenkin keuhkot aristivat vielä perjantainakin ja reilu limaneristys teki olon tukkoiseksi.

Täydessä vireessä ei siis enään lauantain kisaan lähdetty ja aluksi epäröinkin starttaamistani. Kannaattaako tässä vaiheessa kautta ottaa liikaa riskejä ja yrittää ajaa kaikki kisat? Vaikka treenimielessä Belgiassa oltiinkin niin silti startit ovat sen verran kovia, ettei liikaa kannata yrittää.
Otin kuitenkin lauantain kisa-aamuna GSM-yhteyden teamin koutsiin ja mentoriin Petri K. Leppäseen. Mies antoi ohjeet: "Menet ja vedät reilusti vaatetta päälle ja ajat kisan. Kisastartteja tarvitaan ja kisarutiinien kautta se suorituskyky sitten nousee. Ei se kisaaminen kipeeksi tee." Tämä on kokonaisuutta ajatellen varmasti se tärkein pointti. Ei pelkillä kovilla treeneillä saada konetta viritettyä, vaan siihen tarvitaan paljon kisarutiinia ja sitä kautta se  kokemus ja vauhti alkaa tarttua.
Lauantain kisaan lähdin siis tekeämään vielä hyvän ja ehjän suorituksen. Lisäksi huomiona -Valioravinnon Carmolis-tipat tekivät taas ihmeitä. Ilmakin alkoi kulkea jo keuhkoputkissa paremmin.

15.3 ajettu kisa Bissigemissä alkoi pitkällä viivästyksellä. Reitille oli jostain syystä kaatunut öljyä ja sitä järjestäjät paikallisen VPK-poikien kanssa olivat siistimässä pois. Porukassa oli selkeästi turhautumisen merkkejä - kova latautuminen starttiin ja sitten moneen kertaan viivästetty lähtö vei monilta motivaatiota kun juttuja vierestä seurailin. Lisäksi kun keli oli ankean harmaa, kolea ( 10 asteen kolea ilma tuntui karulta huippulämpimien edellispäivien takia) ja tuulinen. Itse lämmittelin kisapaikan vieressä olevan torin vieressä pystytetyn grillin äärellä. Pitkässä odottelussa alkoi paikallinen lammasmakkara kiinnostaa - majoneesiakin oli tarjolla.

Sellaset 150 kuskia asettui lopulta reilun tunnin viivästelyn jälkeen viivalle. Aikalailla samaa porukkaa kuin keskiviikon kisassa. Reittinä 14 x 6,3 km, jota oli lyhennetty 4 kierroksella viivästyksen takia. Kisa reitti oli helpohko. Mutkat siistejä ja pinta hyvä. Kaupunkikierroksen lisäksi tuupattiin pitempi siivu, n. 2.5 km kovaan myötätuuleen kaupungin laitamaa. Ennen myötätuulta ja tätä pitkää siivua ajettiin kuitenkin useampi hidas mutka joka  sai porukan venymään pitkällä suoralla. Jos joutui viimeisten joukossa lähtemään pitkään myötispätkään, niin ei sitä kyllä toista kertaa olisi helpolla päässyt, sillä perältä joutui ajamaan sen 55-60 km/h koko pätkän että porukka alkoi tulla kasaan. Itsellä tuo alku meni liian perällä ja se tuntui nimenomaan tällä vauhdikkaalla myötätuuliosuudella. Tälle vauhdikkaalle suoralle ne raadotkin jäivät. Keskeyttäneitä kisassa oli sellaset 25 %.

1 h ajon jälkeen oma paikka alkoi kuitenkin paremmin löytyä pääjoukon paremmalta puolelta ja siellä ajaminen oli selkeästi helpompaa. Alun jumituksen lisäksi oma kone kiersi paremmin ja ajo tuntui myös paremmalta loppua kohti.

Kisan voitto ratkesi muutamaa kierrosta ennen loppu kahden Omega-Pharma-QuickStep farmitallin karujen kuskien irtiottoon. Erittäin vahvan oloista porukkaa jotka pystyivät raastaa loppuun saakka. Niitä kyllä muutama talli ajoi ihan tosissaan kiinni tuloksetta. Tuttuun ja turvalliseen tapaan rullailin pääjoukon keskellä maaliin.


Loppuyhteenvetona viikosta:
- erittäin onnistunut kelien suhteen -> ne olis voinut ollat koko viikon sen vettä ja plus 5
- hyviä ja vauhdikkaita kisoja joissa pääsi hyvin ajamaan mukana - urheilullisesti ja  kehityksen kannalta tärkeä viikko
- kisoissa tekeminen ei mitään selviytymistä ja roikkumista vaan oikeaa ajamista ja siitä myös nautittiin
- tästä positiivisin mielin eteenpäin ja huhtikuussa sitten uusi samanlainen reissu suunnitelmisssa - ohjelmassa jo hakea sijoitusta ja ajaa vielä kovempia kisoja esim. Ardenne Challenge suunnitelmissa!

Päätän raporttini Belgian kisaviikosta tähän.

Olli

Kisaviikko Belgiassa - väliraportti

Terveiset Belgiasta!

Maaliskuu on jo kevään ja kesän koviin kisoihin valmistautumista. Mikä olisi parempi tapa hakea vauhtia ja kovuutta jalkoihin kuin ajaa heti alkukeväästä kovia kisoja ja sitä kautta hakea suorituskykyä ylöspäin.

Minulla oli mahdollisuus lähteä lyhyelle, mutta sitäkin intensiivisemmälle kermesse-kisaviikolle Belgiaan. Saavuin pe 8.3 iltapäivällä Brysselilin ja lentokentältä autolla kämpille Geetbestiin. Kiitos Heistmanin Villelle alkujärjestelyistä.

Olin valmistautunut ajavani heti matkustuspäivän jälkeisenä la ja su kisat. Lisäksi ajaisin vielä ke 12.3 ja la 15.3 kisat ennen kuin lennän takaisin Suomeen 16.3.

Eilen ja tänään ti 11.3 palautellessani kisoista kevyillä lenkeillä ja antasessa elimistön asetettua normi-taajuuksille jaan mielelläni fiiliksiä täältä Belgian keväästä, mikä on poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen.

Lauantain kisa Molenbeek-Wersbeek oli mäkinen 16 x 7 km kyläkisa, kuin Kermesse kisat tunnetusti täälläpäin ovat. Viivalla oli vain reilu 100 kuskia. Reitti piti sisällään yhden terävämmän nousun ( 600 m, 4-5%) ja sitä seuranneen, karun, reilun 2 km sivariosuuden. Nämä kaksi ratkaisupätkää kisareitillä piti intensiteetin kovana, sekä tuulen osuessa aina ikävästi reitille ei kisan aikana päässyt juurikaan palautumaan. Tämä lauantain kisa oli aikamoinen shokki kropalle vaikka hyvin pystyin hetkittäin ajamaankin. Kierroksella 12/16 heitin homman kuitenkin sikseen -porukan ollessa mennyt jo useampaan palaseen. Ei se ajaminen enää niin helpolta tuntunut. Päivän kipuraja oli siinä! Ajoa 2 h ja jalan sai paremmin kuin hyvin tyhjäksi. Pientä verraa päälle ja ajatukset jo huomisessa sunnuntain kisassa.

Sunnuntaina 9.3 ajettu Neerlinter-Heide, 15 x 8 km oli lauantain tapaan mäkinen ja tuulinen kyläkisa. Reilu 120 kuskia lähtöviivalla. Reitille osunut vastatuuli rauhoitti menoa siten että kisaa ajettiin tasaisemmin. Reitillä olleet 4 terävämpää mutkaa aiheutti tietysti haitarin venymistä ja paljon kiihdettelyä. Tämän vuoksi pyrin ajamaan kisassa mahdollisimman keulilla koko ajan. Näistä reitin teknisemmistä osuuksista huolimatta kisavauhti pysyi melko tasaisena. Ajo porukassa oli siistiä ja omaa paikkaa oli helpompi pitää ja suojata. Reitin mäessä ( 1100 m, 4 %) yritettiin aina. Hatkoja syntyi ja niissä itsekin olin pariin otteeseen mukana. Voimakas vastatuuli ja mäkeä seurannut laskuvoittoinen osuus toi nämä irtiottoyritykset nopeasti takaisin. Monelle kävi selkeäksi, että irti on tällä reitillä vaikea päästä, tai varsinkin että nämä irtiotot pitäisivät loppuun saakka. Muutamaa kierrosta ennen loppua vauhti taas alkoi kasvaa ja yrityksiä sateli enemmän. Toiseksi viimeisellä kierroksella iskettiin todella vauhdilla mäkeen ja irtauduimme 5 hengen porukalla saamalla tuntuvaa eroa pääjoukkoon. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä pääjoukko oli jo ihan kannassa ja siitä toisesta aallosta karkasi pieni porukka, johon ei itsellä ollut mitään saumaa enää. Isot pojat poistuivat ja jakoivat kärkisijat. Pääjoukko tuli lopun vauhdikkaasti ja lopussa tultiin tämän kärkiporukan kantaan saaden saman loppuajan. Keskari 43+ km/h. Itse rullasin pääjoun keskellä maaliin ottamatta turhia riskejä. Tänne reissulle lähtiessäni taisi joku sanoa, että se solisluu tähän aikaan vuodesta voi sitten enemmänkin valmistautumista kesän koitoksiin rauhoittaa! Tämän pyrin pitämään loppuviikollakin mielessäni.

Kuva 1: Iskuherkkä mäki sunnuntain kisasta. Itse vaanimassa kuvan vasemmassa laidassa.

Kuva 2: Sama mäki. Hiipivä yritys oikealta.

Meininki muuten:

Porukka on nälkäistä ja se näkyy. Sijoituksistakin kiritään todenteolla. Tämä aiheuttaa aikalailla heilumista ja hermostunutta ajoa lopussa. Sen seurauksena oli maalisuoralla pari kasaakin. Ne pääsin hyvin väistelemään ja maalin tultuani näpyttelemään tuumaa pienemmällä. Ei se sieltä 11-piikkiseltä niin monta kertaa päässyt huilimaan.

Kuva 3: Loppukiristä.

Huomenna keskiviikkona jatketaan kisaamista Dottigniessä, Wallonian puolella lähellä Roubauxia ja sunnuntain kisa Bissegemissä samalla suunnalla. Menen taas nauttimaan ajamisesta ja suodatattamaan maitohappoja.

OK