Porvoon ajot 11.6.2012

Suomen arvostetuin ja perinteikkäin maantiekilpailu, Porvoon ajot, ajettiin 84. kerran taas tutulla reitillä. Lähtöviivalla oli Suomen parhaiden lisäksi hollantilaisia ja virolaisia kuskeja. Team Continentalilla oli viivalla viisi ajajaa.

Matkaan lähdettiin reippaalla vauhdinpidolla. Ensimmäisen tunnin jälkeen oli matkaa taitettu vajaat 44 kilometriä.  Ajo oli kommenttien perusteella, muillakin kuin itsellä, melko nihkeää. Kolmen viikon kilpailemattomuus tuntui joka kiihdytyksessä. Alkumatkasta pääjoukosta irtaantui kahden miehen kärkijoukko ja kierroksen päästä kärkeen irtaantui pääjoukosta lisää ukkoja. Kärkijoukossa oli lopulta kymmenisen kuskia. Mukana oli meikäläisistä Järvinen. Pääjoukon vauhti hiipui. Kärkijoukossa tehtiin irtiotossa edustettuna olevien joukkueitten toimesta aktiivista jarrutustyötä. Monilla ei taas muuten intoa vetotöihin ollut. Suomalaisittain pitkä kisamatkakin taisi useita pelottaa. Pääryhmästä irtaantui pikku ryppäissä vielä viitisentoista miestä. Muutama oli jo heittämässä pyyhettä kehään. Kisa oli kuulemma siinä.

Sitten pääjoukossakin alettiin taas vetotöihin. Erityisesti Chebicin ja Velocitorin miehet kiskoivat ryhmän kärjessä. Ensin tavoitettiin kärkijoukon edellä ajanut ryhmä ja sitten kärkijoukosta putosi kuskeja pääjoukkoon pikku ryppäissä. Kärjessä oli viimeiselle kierrokselle lähdettäessä enää kolme ajajaa. Eroa kärjellä oli pääjoukkoon Anssi Kukkosen mukaan 45 sekuntia. Viimeisellä kierroksella itse jyhkin irti ensin kahden ja sitten kolmen miehen porukassa muutama kilometri ennen Kerkkoon nousua 145 kilometrin kohdalla. Kärkiryhmän huoltoautoletkaa tavoitettiin. Kärkeen oli meillä 30 sekuntia ja pääryhmä oli jäljessä 45 sekuntia. 8,5 kilometrin (wattimittarista katoin) vuoroveto ei tuottanut tulosta ja pääryhmä sai meidät siitä välistä sitten kiinni seitsemisen kilometriä ennen maalia. Tombak oli iskenyt ennen kaupunkia irti kärkiryhmästä. Pääryhmä saavutti muut karkulaiset. Tombak voitti ja pääjoukon kirissä palkintojakkaralle nousivat hollantilainen ja virolainen. Salermo oli parhaana suomalaisena neljäs.

Porvoon ajo oli hyvävauhtinen ja kova kisa.

Ennen kisaa puitiin taas Vannisen Jarin ja T. Niemen (Porvoon ajojen voittaja vuodelta kasikasi) kanssa miten silloin ajettiin ”kun vielä ajettiin.” Todettiin että Vanninenhan se oli joka lauloi suvivirttä lumisateisessa Niedersachsen Rundfahrtin joukkueaika-ajossa jollain kymmenennellä etapilla joskus kasiysi. Idea jota J.Laukka toteutti myöhemmin myös jossain muussa maajoukkueella ajetussa joukkueajossa. Todettiin että Porvoon ajossa oli M16 startissa 84 ukkoa (oikeesti, kyllä!) viivalla joskus 80-luvun alussa ja nyt ehkä kymmenen. Mouhottiin myös että ennen oli Suomessa enemmän tasaista voittajapotentiaalista harmaata massaa ja äijiä, jotka pääsääntöisesti suomessakin vaan ajoivat pyörää. Tulipa sivusta kommentteja että ennen ukot oli kovempia, treenas enemmän, kisaili enemmän, oli enemmän tosissaan jnejne. No, joka tapauksessa: Porvoossa ei helposti voiteta koskaan. En tätä sillä sano että omasta parinkymmenen vuoden takaisesta suorituskyvystä on jäljellä 91 prosenttia (faktaa!) ja että leikki siksi tuntui kovalta. Kyllä täällä ajaa saa jos tämän kisan aikoo voittaa. Nykypolvi tosin lähestyy urheilua eri näkökulmasta kuin parikymmentä vuotta sitten. Ehkä pyöräilyä ei niin ajatella elämän ehdottomana ykkösjuttuna, ainakaan vuosikausia, vaan suunnataan puhti helpommin muihin aiheisiin: töihin, perheeseen, opiskeluun jne.  Pyöräilyä jatketaan ”tosissaan harrastaen.”

Suurimpana erona ”vanhoihin aikoihin” onkin ehkä se, että ennen oli miehet rautaa ja pyörät rautaa. Nyt on miehet rautaa ja pyörät hiilikuitua.

Tulokset

PL

Teamilla oli yritystä. Kuva Jukka Peltonen.