Trofeu Pasqua Ariany ajettiin 31.3. Arianyssa Mallorcalla.
Kisoja oli kaksi: 43 ja 27 kilometrin kortteliajot ja niissä kilpailtiin myös
yhteiskilpailussa. Kisaa varten tiimi oli varannut kaksi autoa hotellin
respasta: ”Si, homma selvä, autot tuodaan tänne.” ymmärsivät Koski ja Leppänen.
Kisapäivänä mitään autoja ei hotellin toimesta ollutkaan varattu ja käsiä
leviteltiin. No, Dacia Duster sitten siinä erinäisten vaiheiden jälkeen alle
saattiin ja ei kun Arianya kohti viiden miehen voimin. Arianyssa kisat oli organisoitu espanjalaiseen malliin. Pääkatu
oli aidattu mellakka-aidoilla, maalirakennelma oli paineilmalla pystytettynä,
tori oli täynnä väkeä ja eurohumppa soi 100 desibelin möykällä. Suomessa jonkun
lähiasukkaan lemmikkimarsu olisi moisesta häiriintynyt ja jonkun toisen
asukkaan mokkapala olisi saattanut juuttua kurkkuun kahvipöydässä. ”Nyt on
kyllä pakko ihan valittaa johonkin.” Onneksi Suomessa kisat yleensä järjestetään
syrjässä ja kukaan ei häiriinny tai eksy katsomaan pyöräkisaa. Jotenkin
ulkomailla se nyt vaan on pyöräkisassa eri meininki kun härmässä.
Ilmoittautumisessa järjestäjien tietokone tilttasi, käsiä
leviteltiin, aikataulu venähti ja verryttely jäi lopulta kierroksen
mittaiseksi. Sen ehti itse ainakin todeta, että pirusti painoi jaloissa edellisien
päivien 140 ja 160 kilometrin lenkit ja niillä ajetut mäki- ja joukkuevedot. Ei
muuta kun viivalle 65 ukon sekaan. Ekan kisan reitti oli kapea 3,6 kilometrin ränni
talojen välissä. Maali oli kohtuullisen
pahan nousun päällä. Suomalainen tietysti oudoksuu moista ahtautta, aivan kuten
tilan puutetta ajajaryhmässäkin. Pohjoiseurooppalainen kun tarvitsee keskimäärin
enemmän tilaa kuin eteläeurooppalainen.
Alkukierrokset myllytettiin täysillä ja joka kaarteessa oli
jotain pikku härdelliä. Sitten pääjoukossa porukka väheni ja vauhti rauhoittui.
Järvinen tykitteli alkumatkasta irtiottoihin. Yksi ajaja pääsi pääjoukosta
irti. Lauri Koski ja Leppänen kävivät välillä vetotöissä ja joihinkin
irtiottoihin siinä yritettiin mukaankin. Parhaan vedon kisassa teki Joonas
Hokka, joka lähti irti kaksi kilometriä ennen maalia. Pääjoukko intoutui vetoon
lopussa ja Hokka ajettiin kiinni 500 metriä ennen maalia. Yritys oli mallikas
ulkomaan kisojen ensikertalaiselle. Espanjan mies voitti irtiotollaan ja
meikäläiset tulivat pääjoukossa maaliin 37 sekuntia voittajan perässä. Loppukirissä Järvinen sijoittui erinomaisesti kisan kahdeksanneksi (kirjoittajan lisäys: Järvisen sijoitusta en kirjoittaessani vielä tiennyt ja vasta blogista luin tulokset, eli kannattaa siis lukea blogia). Ulkomaan
kisoissa ensi kertaa ajanut Onnela kiteytti Espanjan kisailun fiilingin maaliin
tulon jälkeen: ”En oo muuten koskaan pelännyt näin paljoa.”
Loppupäivän Onnela ja Järvinen keskittyivät lenkin ajoon.
Samalla syyllä Leppänen jätti kisan väliin ja sitä paitsi katsojina oli myös
lapsia. Miehen kaarteista kiihdyttäminen kun ei ollut ekassa kisassakaan lasten
katsottavaa. Toisen kisan kilometrin pituinen reitti kun oli vielä edellistäkin
mutkikkaampi. Iltahämärissä lähtöviivalle meikäläisistä asettuivat siis Hokka
ja Lauri Koski. Jos oli ensimmäisen kisan alku vauhdinpitoa, niin toinen
kisa oli alusta asti murhaa. Porukka hajosi heti ja monet keskeyttivät. Hokka
jäi huonojen vetomiesten porukkaan ja joutui vetämään ryhmäänsä kisan alusta
loppuun. Yksi mies pääsi pääryhmästä
irti. Kosken Laurilla oli jalka iskussa ja alkuvauhdin laannuttua Koski
tykitteli ryhmän kärjessä irtiottoihin. Homma tosin kostautui hieman lopussa.
Mies on vasta seitsemäntoista, mutta ajaa miehen lailla. Lopussa pääryhmä
tavoitti karkulaisen ja voittaja ratkaistiin loppukirissä. Palkinnot jaettiin
iltavalaistuksessa torilla. Tuloksia odotellessa espanjalainen tyyli piti: Tuloksia
kun kyseltiin, niin ne luvattiin kymmenen minuutin päästä. Samoin kymmenen
minuutin päästä ne luvattiin toisella ja kolmannellakin kyselykerralla ja käsiä
leviteltiin. Muy bien.
PL
Tulokset (pdf):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti