”Tuntemattomissa
kisamaastoissa ollaan.” Näin todettiin meidän autossa kun kohti Riihimäkeä
käännyttiin. Hyvinkään Pyöräilijöiden järjestämä maantiecupin kisa
järjestettiin mukavan vaihtelevalla reitillä Riihimäen maisemissa. AHH -maantieajon
Elite -luokan 96 km:n koitos ajettiin Hausjärven keskustasta lähtien neljänä
kierroksena. Kevätkeli pääsi yllättämään ajajat ja ryhmässä näkyi niin
lyhythihaisia ajopaitoja kuin talviajotakkejakin.
Kisassa pidettiin hyvää
vauhtia. Irtiottoihin pyrittiin alusta asti aktiivisesti. Myös kiinniajoa
tehtiin tällä kertaa hyvällä vuorovedolla. Tosin maasto ei irtiottoryhmiä
suosinut. Iso pääryhmä kun jyrää helpohkosti loivissa alamäissä pienemmät
irtiottoryhmät kiinni. Kisan puolivälin jälkeen lähtenyt 7-8 ajajan irtiottoryhmä
oli merkittävin irtiotto. Tosin pääjoukko jojotti aina välillä eron melkein
kiinni, joten homma tuntui olevan pääjoukon hallinnassa. Viimeisellä
kierroksella pääjoukko joko väsähti tai sitten alkoi säästellä kiriin ja ero
kärkiryhmään pääsi venähtämään jo minuutiksi. Hiltusen Paavo alkoi tehdä pari
kymppiä ennen maalia aktiivisesti vetotöitä ja irtiotto ajettiinkin sitten
muutama kilometri ennen maalia kiinni.
Loppukiri käytiin tuttuun
massakirityyliin. Porukka velloi koko tien leveydeltä ja vauhtia loivaan
alamäkeen oli varmaankin kuusi kymppiä. Oman suomalaiskansallisen lisänsä
kiriin toivat vastaan tulevat autot. Uskoisin että jopa Jackassin John Knoxvilleä
olisi porukan keskellä meininki pelottanut. Varsinainen kiri aukesi sitten
loivaan ylämäkeen. Homman vei nimiinsä vanhemmalla ikää kiritykiksi kehittynyt CCT:n
Mika Vilen. Meidän porukan paras kirissä oli seitsemänneksi sijoittunut Samuel
Halme ja ite sai kirissä jyhkittyä yhdeksänneksi.
Tästä vastaan tulevien
autojen pysäyttämättä jättämisestä olen mouhonnut ennekin. Ajajaryhmä
etuautoineen kun tulee vastaan liikenteessä, niin suomalainen ajattelee auton
ratissa asian niin, että ”mitäs sukkahousumiehiä sieltä tulee, mähän saan ajaa
tässä ja tää on mun kaista” ja korjaa vielä hiukan kohti keskiviivaa. Tuurilla
mennään kisoissa edelleenkin. Siis, siihen asti kun sattuu jotain.
Team Continentalilla ei
lopussa oikein taktiikka sovitusti pelannut, vaikka matkalla aktiivisesti
ajettiinkin. Omakohtaista oppia tuli siitä että ajaminen perustuu myös hyvään
muistiin: täytyy muistaa että uudet ketjut kun laittaa pyörään edellisiltana, niin
ei pelaa kuluneella rissalla tuo vetopuoli, paitsi ne vähemmän kuluneet 11- ja
12-piikkiset. No, tulipahan ajettua voimaa. Kanttiinista ystävällisesti meille
mukaan tarjotut myymättömät makkarat lämmittivät mieltä ja pelastivat reissun
melkein plussan puolelle. Kovasti siis kiitosta vaan kisajärjestäjille ja
erityisesti kanttiinin väelle. Jos vaikka ensi kerralla kisaan saisi yhdistetyn
yleisen sarjan startin ja kilpailumatkaankin kierroksen tai pari lisää. Näin
saataisiin aikaan vielä paremmat kisat ja ajajien kestävyys paremmin
koetukselle. Maantiepyöräilyhän on kestävyyslaji.
PL
|
M-Elite 96 km
|
|
|
1
|
Vilen Mika
|
CCT
|
2:17:15
|
2
|
Nurmi Roope
|
VCR
|
2:17:15
|
3
|
Toppari Jaakko
|
NCK / Rose
|
2:17:15
|
7
|
Halme Samuel
|
Team Continental
|
2:17:15
|
9
|
Leppänen Petri
|
Team Continental
|
2:17:15
|
24
|
Järvinen Henri
|
Team Continental
|
2:17:15
|
30
|
Hiltunen Paavo
|
Team Continental
|
2:17:15
|
Kuinkahan paljon voi teknisiä murheita osua yhen miehen kohdalle ????
VastaaPoista