Sähäkässä 1,7 kilometrin
prologissa kärkisijan vei, ainakin itselleni yllätyksenä, Kruunukatto CT:n
Häkkinen. Kananen oli toinen ja Rissanen hajonneella etuhaarukalla kolmas.
Rissasen mukaan satulasta ei kuulemma voinut nousta kun olisi jäänyt tanko
käteen loppumatkasta: Hurjia miehiä! Team Continentalin Järvinen oli hyvin
kärjen tuntumassa: seitsemäs sija ja kolme sekuntia kärkeen.
Prologin jälkeen istuttiin
huuruisessa BMW:ssä, käytiin esittelemässä Cuoren valmistamaa Continentalin
väreissä olevaa kevätmallistoa paikallisessa marketissa ja ladattiin elimistö
huippuvireeseen pullalla (Porin itäkeskus, S-Market, 1,25 €/kpl). Tämän jälkeen
tiimi olikin valmis tihkusateeseen ajamaan 95 kilometrin
maantieajoa. Prologissa kastuneet ajokengät virittivät motivaation huippuunsa.
Kisa lähtikin liikkeelle
hyvällä vauhdinpidolla. Kärkeen erkani heti alussa kolmen miehen kärkiryhmä.
Pääjoukossa vauhti ei kuitenkaan hiipunut. Välillä lievässä laitatulessa tuli
mieleen hetkittäin jopa kv. kisojen meininki. Sen verran tuimaa vetoa pääjoukon
kärjessä saatiin aikaan. Kärkiryhmä ajettiin välillä melkein kiinni, mutta
sitten ero taas kasvoi. Kärkijoukossa vedettiin hyvää vetoa. Pori-Tampere
tiellä tuuli puhalsi oikealta ja ryhmä levisi peesiä hakiessa koko tien
leveydelle. Kärkiautosta kyllä näytettiin lätkää ikkunasta, mutta suurin osa
autoista jatkoi juurikaan hiljentämättä. ”Mä saan tuanoinniin ajaa tässä
kaheksaakymppiä.” Yhtään täyshullua ei sattunut vastaan ja vahingoilta
vältyttiin, taas kerran. Jännää hommaa! Pikkuteillä autojen pysäytyshomma kyllä
toimi.
Kärkiryhmän takana sahattiin
myös melko aktiivisesti irti. Tiimin miehistä kunnostautui irtiotollaan
Hiltunen. Irtioton tultua kiinni Paavo ajoi porukassa monttuun ja ilma pakeni
renkaasta. Pääjoukon pitäessä hyvää vauhtia homma oli siinä. Kärkijoukko olikin
jälleen kerran lähes saavutettu kolme kilometriä ennen maalia. Viimeisten
kilometrien laitatuulessa pääryhmässä taktikoitiin kiripaikkoja ja kärkiryhmä
pääsi loppunousuun pienellä etumatkalla. Kärkiryhmässä koko ajan ajanut Chebici-Iskun
Eskelinen vei kisan. Järvinen oli meidän tiimin miehistä parhaana 11. TWD:n
Tiainen johti kisaa ensimmäisen päivän jälkeen.
Tähän ikuiseen
vastaantulevien autojen suomalaiskansalliseen pysäyttämisongelmaan kuulin asiantuntevana
ehdotuksena varikolla, että voisiko kisoissa esimerkiksi paikallista
moottoripyöräkerhoa käyttää kolonnan alussa ja lopussa liikenteenohjaajina.
Alkupäässä pysäytetään auto ja letkan lopussa näytetään että taas voit jatkaa
matkaa sinne kesämökillesi ja anteeks ihan hirveesti että jouduit odottamaan
minuutin. Tien pitäjän ja poliisin hyväksymässä liikenteenohjaussuunnitelmassa
tehtävään nimetyllä liikenteenohjaajalla kun on ihan lakisääteisestikin liikenteen
ohjaamiseen poliisin valtuudet. Hommasta joutuu tietysti maksamaan jotain,
mutta mikä on turvallisuuden hinta?
Toisena päivänä ajettiin
hieman keväisemmissä, mutta silti kylmissä tunnelmissa 125 kilometrin
maantieajo. Alkumatka tunnusteltiin, mutta sitten pidettiin taas hyvää vauhtia.
Alkutykittelyn laannuttua kärkeen lipui viidentoista miehen kärkiryhmä. Tiimin
miehistä mukaan älysi lähteä Hiltunen. Järvinen ja Leppänen nukkuivat tämänkin
irtioton. Pääjoukossa Velocitor etenkin kunnostautui vetotöissä, mutta ero
kärkiryhmään revähti minuuttiin. Pääjoukossa heittäydyttiin tämän jälkeen
hetkeksi täysin flegmaattiseksi.
(kertomus irtiottoporukasta /PH)
Irtiotossa edettiin napakkaa tahtia, mutta eron kasvettua alkoi tykittely porukan pilkkomiseksi. Lopulta väkisin survomalla irtosivat Rissanen ja Kuuranne. Kaksikko pääsi jäljelle jääneeltä porukalta 20-30 sekunnin päähän. Sivutuulessa irtosivat ensin Tiainen, Manninen, Henttala ja Eskelinen. Väli kasvoi huolestuttavan nopeasti, mutta tuskaisen ruhjomisen tuloksena viimeisenä mukaan pääsi enää Koski. Näin kärkeen muodostui 7 kuskin porukka, joka meni vastustamattomasti loppuun saakka. Loppuporukassa oli kyllä yritystä (lähinnä Beekmann, Repo ja Häkkinen), mutta tasaisen kovaa vetoa ei saatu aikaiseksi. Hiltusellakaan ei ollut tällä kertaa mitään annettavaa. Sisuuntunut Beekmann lähti yksin jauhamaan ja loput kelautuivat lopulta pääjoukkoon.
(/kertomus irtiottoporukasta /PH)
Osa ajajista kuitenkin jatkoi vetämistä ja ero kärkeen säilyi siedettävänä. Järvisen Henrin kanssa ajateltiin sitten vedellä muutama tuimempi veto ja yllättäen kärkiryhmästä tulikin seitsemän miestä selkä edellä vastaan pari kymppiä ennen maalia. Edellä oli vielä kahdeksan ajajaa. Tämän jälkeen kiihdyttelin laitatuulessa irti pääjoukosta Porvoolaisen (Färlin) kanssa ja Henri tuli TWD:n kaverin (Silvenius) kanssa hieman perässä. Kärkiryhmän takana ajanut Porvoon kaveri (Beekmann) saatiin kiinni ja sitten meitä olikin viiden miehen ryhmä kasassa. Veto pyöri porukalla hyvin, paitsi mitä nyt lopussa vähän talvitakki–Leppäsellä kramppasi. Henri vei kakkosryhmän kirin ja oli etapilla kahdeksas. Sama sijoitus tuli myös yhteiskilpailussa. Kärkiryhmässä etapin vei nimiinsä Chebici-Iskun Manninen. Satakunnan ajojen voitto jäi kotikylille, kun yhteiskisan voitti koko alkukauden vakuuttavasti ajanut Eskelinen. Linimentti poltteli mukavasti kotimatkalla jaloissa ja aamulla oli kurkku kipee: varmaankin huippukunnon merkki!
(kertomus irtiottoporukasta /PH)
Irtiotossa edettiin napakkaa tahtia, mutta eron kasvettua alkoi tykittely porukan pilkkomiseksi. Lopulta väkisin survomalla irtosivat Rissanen ja Kuuranne. Kaksikko pääsi jäljelle jääneeltä porukalta 20-30 sekunnin päähän. Sivutuulessa irtosivat ensin Tiainen, Manninen, Henttala ja Eskelinen. Väli kasvoi huolestuttavan nopeasti, mutta tuskaisen ruhjomisen tuloksena viimeisenä mukaan pääsi enää Koski. Näin kärkeen muodostui 7 kuskin porukka, joka meni vastustamattomasti loppuun saakka. Loppuporukassa oli kyllä yritystä (lähinnä Beekmann, Repo ja Häkkinen), mutta tasaisen kovaa vetoa ei saatu aikaiseksi. Hiltusellakaan ei ollut tällä kertaa mitään annettavaa. Sisuuntunut Beekmann lähti yksin jauhamaan ja loput kelautuivat lopulta pääjoukkoon.
(/kertomus irtiottoporukasta /PH)
Osa ajajista kuitenkin jatkoi vetämistä ja ero kärkeen säilyi siedettävänä. Järvisen Henrin kanssa ajateltiin sitten vedellä muutama tuimempi veto ja yllättäen kärkiryhmästä tulikin seitsemän miestä selkä edellä vastaan pari kymppiä ennen maalia. Edellä oli vielä kahdeksan ajajaa. Tämän jälkeen kiihdyttelin laitatuulessa irti pääjoukosta Porvoolaisen (Färlin) kanssa ja Henri tuli TWD:n kaverin (Silvenius) kanssa hieman perässä. Kärkiryhmän takana ajanut Porvoon kaveri (Beekmann) saatiin kiinni ja sitten meitä olikin viiden miehen ryhmä kasassa. Veto pyöri porukalla hyvin, paitsi mitä nyt lopussa vähän talvitakki–Leppäsellä kramppasi. Henri vei kakkosryhmän kirin ja oli etapilla kahdeksas. Sama sijoitus tuli myös yhteiskilpailussa. Kärkiryhmässä etapin vei nimiinsä Chebici-Iskun Manninen. Satakunnan ajojen voitto jäi kotikylille, kun yhteiskisan voitti koko alkukauden vakuuttavasti ajanut Eskelinen. Linimentti poltteli mukavasti kotimatkalla jaloissa ja aamulla oli kurkku kipee: varmaankin huippukunnon merkki!
PL
1 Jussi
Eskelinen Koiviston Isku 5:18:14,8
2 Sami
Tiainen TWL 5:18:17,7
3 Matti
Manninen Koiviston Isku 5:18:20,7
…
8 Henri
Järvinen Team Continental 5:21:07,5
11 Petri
Leppänen Team Continental 5:21:18,5
31 Paavo
Hiltunen Team Continental 5:24:51,2
Huumorilla höystettyä rehellistä kisaraporttia on ilo lukea !Terveisin nilkan paksuinen rintakehä.
VastaaPoista