XVI Semana Internacional De Ciclismo Masters

XVI Semana Internacional De Ciclismo Masters – International Masters Cycling Week

Mallorca, 6-11 October

Kauden viimeiset kilpailut käytiin kesäisen helteisessä säässä Mallorcalla 6-11 lokakuuta. Tapahtuma sisälsi ensiksi 2 erillistä kilpailua ja sitten 3 päivän etappi ajon. Päivämatkat liikkuivat 100km molemmin puolin, ensimmäiset kaksi kilpailua hiukan alle n.90km ja loput hiukan yli n.110km.

Omasta viimeisimmästä kilpailusta (TDH) oli kulunut jo tovi aikaa mutta olin saanut erittäin hyvän harjoittelu jakson alle, jossa pääpaino oli ollut vk:treeneissä, kuitenkin päivä matkojen yltäessä 100km luokkaan. Treenit olivat sujuneet siis hyvin ja uteliaana lähdin Mallorcalle kisa, treeni ja ennen kaikkea kauden päätös matkalle.

Platja de Palma 88,9km, 6.10.2013

Ensimmäinen kilpailu käytiin erittäin tutussa paikassa el Arenal:lissa. Tämä ns. Kortteliajo kiersi 12,7 km kierrosta ja maalin sijainti oli rannan tuntumassa ”mukulakivi” pätkällä. Oli mahtava ajaa tätä kilpailua, koska reitin varsi varsinkin rannan tuntuma oli pulloillaan katsojia. Valitettavasti tätä herkkua ei niin useasti Suomessa kohtaa.

Kilpailu lähti heti toden teolla käyntiin ja heti alkoi tykittely ja vauhti oli melkoinen. Kaksi kertaa kilpailun aikana tuli ns. seisonta vaihe jossa istuttiin muutama kilometri mutta muuten ajettiin koko ajan kovaa. Tässä kilpailussa omassa startissa oli mukana sekä pojat 30 ja 35 vuotta. Kilpailun keskivauhti nousi yli 43kmh ja yksi ”tiimi” piti huolen siitä, että kaksi viimeistä kierrosta ajettiin sen verran kovaa, että kukaan ei päässyt kunnolla irti. Ajoin tämän kilpailun erittäin aktiivisesti ja yritin pysyä kokoajan 10 sakissa mikä helpotti kurveihin tulemista. Kilpailu päättyi loppukiriin, jossa olin 6. ja oman sarjan 3. Hieman jäin pussiin lopussa mutta kuitenkin erittäin tyytyväinen suoritukseen. Samaa ajoa kuin Suomessa THD ja Kortteli Sm:missä.

Llucmajor, 7.10.2013

Mielenkiintoinen päivä oli tulossa, jossa ensiksi ajettiin ns. majakan lenkki ja la Rapitan kautta takaisin Llucmajoriin ja lopuksi Randan, ”Curan” jyrkempi puoli ylös ja lasku takaisin Llucmajoriin, jossa maali sijaitsi. Taktiikka oli aika selkeä ja uskoin, että koko porukka tulee yhtä aikaa loppu nousuun ja ratkaisut tapahtuvat kovassa jyrkässä 2km nousussa. Tässä kilpailussa pojat 30 ja 40 vuotiaat lähtivät yhtä aikaa, joten porukka oli isompi n.100 kuskia. En ollut myöskään yksin Suomalaisena vaan mukana oli myös Jari Vanninen (m40). Jos ei muuta mainittavaa tästä päivästä jäänyt niin valloitin sentään eturivin paikan lähdössä yhdessä Vannisen kanssa. Tässä kilpailussa otin tuntumaa majakan takalenkillä espanjalaiseen asfalttiin ja leikki jäi sitten siihen. Sen verran kauan kesti tumpuloinnissa pyörän kanssa, että ei ollut mitään mahdollisuuksia saada porukkaa enää kiinni parin minuutin häslingin jälkeen, joten n.10km tempoajon jälkeen katsoin viisaammaksi säästää voimia tuleviin päiviin. Hiukan jäi päivästä hampaankoloon, koska ei päässyt yrittämään viimeisessä mäessä. Jälkikäteen seurailin Aallon Mikon ottamaa videokuvaa mäestä ja tanskalainen, jonka kanssa ajoin samoissa ryhmissä kisojen muut mäet oli tässä mäessä aivan kärjen tuntumassa sijalla 13, joten hiukan jäi jossiteltavaa mutta ensi vuonna sitten uudestaan.

Cala d’Or  98,4km 9.10.2013

Yhden lepopäivän jälkeen oli aika matkustaa saaren itäpuolelle. Sain edullisen vuokra-auton hankittua 20e/pvä, tutuksi tulleelta puolalaiselta ”häkkitappelijalta” mix martial art lajin harrastajalta el Arenalista. Tällä rahalla ei mitään luxus autoa alle saa vaan hiukan enemmän mopoautoa muistuttavan Nissan – Micran. Yhden Suomen kovimmista kirimiehistä ikinä, 3 kertaisen maantieajon Suomenmestarin Juho Suikkarin neuvoilla sain myös micran takapenkit nurin, mikä helpotti matkustamista.

Tämä oli ensimmäinen etappi varsinaista etappi- kilpailua ja matkan varrella oli myös tarjolla niin Meta Volante, välikiri pisteitä kuin mäkikiri pisteitä. Kilpailu kiersi 6 kierrosta ja joka kierroksella kaksi tiukkaa mäkeä. Sarjat m30 ja m40 lähtivät yhtä aikaa ja kilpailijoita oli n 100 ajajaa.

Heti vapaanvauhdin alettua vauhti oli hurja. Ensimmäinen mäki ajettiin täysiä ja toinen myös. Tämän seurauksena irtautui heti ensimmäisellä kierrokella toisen mäen jälkeen n. 10 ajajaa. Tämä on ehdottomasti tämän kauden kovin kisa itsellä. Keskisyke oli yli anakynnyksen ja kaksi ensimmäistä kierrosta syke ei tippunut alle 175. Olin aivan varma, että irtiotto pysyy maaliin asti mutta ennen viimeisen kierroksen alkua pääjoukko otti meidän kiinni.

Toisen ja neljännen kierroksen jälkeen oli välikirit. En ollut ajatellut välikirejä alustavasti ollenkaan mutta nyt irtiotossa ajattelin niihin osallistua. Yhdestä tiimistä oli 3 ajajaa irtiotossa ja heillä oli. ns. kirimies mukana joille he ajoivat kiriä. Yritin ottaa tämän kiri miehen takapyörää, mutta en pystynyt koska pari muutakin kaveria siihen tunkivat. Tulimme ensimmäiseen kiriin ja päätin sitten avata kirin hiukan kauempaa. Yllätykseksi kukaan ei mennytkään ohi ja kuittasin ensimmäisen kirin nimiini. Tällä tykityksellä oli myös seurauksensa ja syke huiteli kisojen maximia 184 ja olin tippumassa seuraavat 5km hatkaporukasta, koska ei oikein tuntunut palautuvan.

Toisessa välikirissä olimme edelleen irti ja hiukan viisaampana ajattelin odottaa pidempään kirin aloittamista. Nyt pääsin erittäin helposti kirimiehen takapyörään ja kukaan ei edes yrittänyt änkeä siihen. Ilmeisesti ensimmäisen kirin voitto oli aiheuttanut sen, että porukka halusi katsoa omaa takapyörääni. Tulimme toiseen kiriin ja päätin yllättää sisäkautta. Tämän espanjalaistiimi kuitenkin oivalsi viime hetkenä ja sulkivat reitin ja jouduin jarruttamaan sen verran, että en pystynyt enää kiriä voittamaan mutta pääsin kuitenkin toiseksi.

Pääjoukko ajoi hatkaporukan kiinni ja heti sen jälkeen 3 kaveria lähti irti ja pysyivät maaliin asti. Itse tulin erittäin tyytyväisenä maalilinjan yli pääjoukossa, koska johdin kirikilpailua yhdessä espanjalaisen kanssa tasapistein.

Port de Pollenca, 105,8km 10.10.2013

Yllätys yllätys, en saanut kiripaitaa päälleni vaikka johdin kirikilpailua yhdessä espanjalaisen kanssa tasapistein 5. Sen sijaan espanjalainen puki paidan päällensä. Tämän päivän etappi tulisi olemaan kova, koska 2 kirin lisäksi lopussa 80km ajon jälkeen noustaan vielä Lluc:in mäki 8km ja lasketaan Pollencaan.

Olin kuitenkin tehnyt päätöksen satsata paukut kireihin, koska sitä kisaa myös johdin. Ajattelin, että ensimmäinen irtiotto olisi kova sana tänää ja toivoin, että pääjoukko odottelee loppumäkeä ja säästää voimia sinne. Tässä asiassa olin kuitenkin väärässä.

Oli huomattavasti vaikeampi ajaa tätä päivää kun olin merkattu mies. Yrittäessäni tykittää irti niin mikäli espanjalainen kirimies ei ollut takapyörässäni niin koko hänen tiiminsä veti sen porukan kiinni missä olin yrittämässä irti. Molemmat meistä  kirikilpailun johtajista ajoimme itseltämme.ns jalat alta jo ennen kirejä ja jäimme molemmat pisteittä. Tämä ei ollut ainoastaan huono asia kirikilpailun kannalta vaan myös ajatellen viimeistä mäkeä. Tyhjillä jaloilla ei ole mukavaa nousta mäkeä.

Jäin kireissä ilman pisteitä mutta pystyin taistelemaan itseni kärjen tuntumaan ennen mäkeä. Lähdin mäkeen hyvissä asetelmissa sijalla n 10. Ensimmäisen kilometrin pystyin seuraamaan kärkeä mutta sitten oli antauduttava ja alettava ajamaan omaa tempoa. Ajoin mäen ”viisaasti” alussa sykkeellä 170 ja lopussa vauhtia kiihdyttäen.

Mäkimiehet menivät menojaan ja mäen päällä olin n 40 kymmenes samassa porukassa n 20 ajajan kanssa. Tämä sijoitus säilyi suunnilleen maaliin asti. Vaikka ei saanut mitään mainitsemisen arvoista kilpailussa aikaiseksi niin tämä etappi oli kuitenkin kaikista siistein. Mahtavaa ajaa vuorta ylös ja mahtavaa ajaa vuorta alas koko tien leveydeltä. En ole maailman paras laskija, koska sitä ei ole tullut kauheasti harjoiteltua ”suomessa” mutta helposti pysyin siinä omassa porukassa missä olin mäen päälläkin. Koko etappi kilpailun voittaja ratkesi tällä etapilla, kun engelsmanni meni menojaan lopussa.

Playa de Muro 106,7km 11.10.2013

Viimeinen etappi eli 3 etappi ajettiin kahtena kierroksena Playa de Muro:ssa. Kumpikin kierros piti sisällään samassa kohtaa välikirit ja nämä kirit olivat erittäin pitkän mäen jälkeen. Vaikka johdinkin kirikilpailua vielä hyvän ensimmäisen päivän ansiosta niin en uskonut mahdollisuuksiini, koska meidän kirikilpailun ”johtajien” tuntumassa oli parin pisteen päässä jo seuraavat kuskit. Lisäksi huomasin sen olevan niin paljon vaikeampaa saada kiripisteitä kun koko pääjoukko ajaa samoista pisteistä kun vertaa esim. irtiottoryhmään. Päätin kuitenkin yrittää kaikki mitä koneesta löytyy.

Kilpailu lähti jälleen kerran erittäin vauhdikkaasti liikkeelle osittain juuri siksi, että ensimmäinen kiri on jo 20km ajon jälkeen. Vauhti ei tippunut juuri ollenkaan alle 50kmh ensimmäisten kilometrien aikana.

 En tiennyt kirin tarkkaa sijaintia mutta kun mittari alkoi näyttämään 20km niin tiesin sen olevan aika lähellä. Aloimme nousta pitkää mäkeä ja ounastelin kirin olevan lähellä. Vauhti oli ollut tosi kova ja loivaa mäkeä noustiin niin ikään vauhdikkaasti. Ihmettelin, että kuinka pojat voi lähteä kirimään, koska itsellä on jo peesissä kovat hapot. Olin kuitenkin päässyt hyviin asetelmiin ja olin viidentenä letkassa kun maitohapot jylläsivät reisissä. Sitten näin kirin n 300m päässä ja ihmettelin, jotta kukaan ei avaakkaan kiriä. Sitten tajusin, että kaikilla on happoja reisissä, yes. Tämä kiri pitäisi toteuttaa happojaloilla ja sitähän on paljon saksalaisessa ohjelmassani treenattu. Olin ensimmäisen kirin 3. Olin älyttömän tyytyväinen kun pystyin tämmöiseen suoritukseen koko pääjoukosta.

Toisen kierros oli siinä mielessä helpompi, että tiesin tarkalleen kirin sijainnin. Sama taktiikka toistui ja kiri tultaisiin kirimään happojaloilla. Onnistuin pääsemään vielä paremmille asetelmille ja voitin koko toisen kirin. WAU uskomatonta, jippii J  J

Lopputuloksissa tämä riitti kirikilpailun toiselle sijalle ja hävisin vain pisteen espanjalaiselle. Nostan tämän kuitenkin koko kesän parhaimmaksi saavutukseksi.

Koko pääjoukko tuli yhtä aikaa maaliin. Itsellä oli voimia vielä tallella mutta ehkä sen kaatumisen seurauksena itsesuojeluvaisto oli liian korkea. Koko tien leveydeltä vauhdin ollessa 55-60kmh ei saa antaa tuumaakaan periksi eikä tilaa. Pitää osata ajaa reisien osuessa lyhyin väliajoin toisen ohjaustankoon ja silti pitää asemansa. Olin niin tyytyväinen jo saavutukseeni, että päätin rullailla ilman riskinottoa pääjoukon perällä maaliin. Ihan hyvä päätös kuin n 3km ennen maalia espanjan pojat aiheuttavat ennen liikenneympyrää vielä kasan. Tällä kertaa pystyn kuitenkin väistämään.

Tämän kilpailun keskivauhti nousi huimaan yli 44kmh

Loppu yhteenveto:

Mallorcan kilpailut olivat kauden ehdoton kohokohta ja paras tapahtuma. Siinä on ison urheilutapahtuman tuntua järjestelyineen ja reitteineen. Kun vertaa kisoja Suomeen elite lähtöihin niin vauhti oli kovempi. Avasin Mallorcalla jo maaliskuussa kisakauden ja kilpailu Manacorissa Elite-sarjassa oli samaa tasoa kuin tämä ikämiesten Vuelta omassa sarjassani. Jokaisen elite- kuskin, joka kuuluu ”tulevaisuuden toivoihin” eli yli 30 wee kannattaa ehdottomasti ottaa nämä kilpailut kisakalenteriin ja tehdä kaudelle mahtava päätös tapahtuma.

Tällä kertaa Suomesta oli mukana itseni lisäksi 4 ajajaa. Jari Vanninen m40, Uffe Stenström m60 ja Pekka Hartikka m50 sarjoissa. Ensi vuonna sitten suuremmalla porukalla!!

Toni