torstai 23. kesäkuuta 2011

Paritempon SM 18.6.2011, Kirkkonummi

Seurasta osallistui tämänkin vuoden Paritempon SM-kisaan jälleen yksi pari. Matkana oli 54 km ja ajoimme 13,5 km mittaisen tiepätkän kaksi kertaa edestakaisin. Reitti oli melko mäkinen. Tällä kertaa kokoonpano oli hieman erilainen kuin aiempina vuosina eli Halme (allekirjoittanut) ja Leppämäki. Lähdin ensimmäiseen kunnon paritempo kisaani nuoruuden innolla ja Leppämäki lähti mukaan monen vuoden kokemuksella.
Takana oli yksi yhteisharjoitus, jonka aikana oli yhteistoiminta kehittynyt sen verran että pystyimme lähtemään kisaan mukaan hieman varmempina.

Kisa-aamu oli melko kolea eli reilut 10 astetta ja koko päivän satoi vettä kaatamalla. Kisa-adrenaliinia oli kuitenkin ainakin minulla sen verran, parin viime kisan epäonnistumisen jälkeen, että sade ei paljon häirinnyt kisassa. Lähdimme ajamaan kisaan omaa ajoamme, koska meillä ei ollut tarkkaa tietoa sen hetkisestä tempokunnosta ja siitä kuinka yhteistyö kisassa lopulta sujuisi. Ajoimme ensimmäiset kilometrit "rauhassa" ja tunnustellen eli sellaista vauhtia että happoa ei syntyisi liikaa. Teimme melko tasapuolisesti töitä ensimmäiselle kääntöpaikalle asti eli 13,5 km kohdalle asti. Kisan puolivälin kääntöpaikkaan mennessä jouduin tekemään jo hieman enemmän töitä, kuin Leppämäki. Kisan puolivälissä kaksi minuuttia peräämme lähtenyt pari Aki Turunen - Mikael Myllymäki ajoi meidät kiinni, mikä olikin melko oletettavaa. Puolivälin jälkeen lähdimme Turusen parin perään ja yritimme roikkua muutaman kymmenen metrin päässä. Se onnistuikin aluksi hyvin ja pääsimme jopa ohi heidän huoltoautostaan ja aivan heidän kantaansa. Sen jälkeen vauhti alkoi meillä jälleen hieman hiipua, koska en jaksanut yksin vetää samaa vauhtia. Leppämäellä oli niin pahat pohjekrampit että hänellä oli vaikeuksia tehdä vetotöitä. Viimeinen neljännes olikin molemmille melkoista taistelua: Minulle koska jalka alkoi painaa jatkuvan vetotyön takia ja Leppämäelle, koska krampit piinasivat yhä pahemmin ja vaikeuttivat peesissäkin pysymistä. Menetimme lopussa sen verran aikaa että kakkossija (pari Jan Elmgren-Kreu Maisniemi) karkasi saavuttamattomiin, vaikka siihen oli hyvät mahdollisuudet kun Elmgreniltä meni kisassa rengas puhki ja toisen kiekon vaihtamisessa meni hetki aikaa. Viimeisessä nousussa Leppämäki ei meinannut pystyä liikuttamaan enää jalkojaan kramppien takia ja itse jouduin vain hidastelemaan sen takia. Kokonaisuutena meiltä tosi hyvä suoritus ja jos Leppämäellä olisi ollut parempi päivä, niin kakkossija olisi ollut aika lähellä. Pronssi on kuitenkin voitettu mitali ja pitää olla tyytyväinen!

 Edellinen kuva  Seuraava kuva  Etusivu
 Edellinen kuva  Seuraava kuva  Etusivu tulokset

kuvia kisasta

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tervaetappiajo, Oulu 18.-19.6.2011

Tervaetappiajo oli Oulussa herätetty uudelleen henkiin. Kisa käytiin kolmen etapin kisana Oulun seudulla. Eri kisaluokat oli lähdöittäin järkevästi yhdistetty. Näin saatiin hyvän kokoisia startteja aikaiseksi ja kunnon kisailua.

Lauantaina kilpailtiin Muhoksen ajot 10,9 kilometrin lenkillä. Kisareitti kiersi kahden voimalaitoksen padon kautta. Korkeuseroa vaikutti lenkillä olevan aika kivasti. Hivuttavaa mäkeä riitti kilometrikaupalla. Tempoajossa kierros kierrettiin kertaalleen. Kovimman ajan tempossa ajoi Marko Törmänen. Itse myöhästyin startista noin 45 sekuntia, joten homma meni siinä suhteessa hieman pieleen. Kelloahan pitäisi jo tällä ikää osata katsoa.

Tempon jälkeen oli vuorossa, paikallisen pitkäaikaisen pyöräilyvaikuttajan, Erkki Plantingin muistoajot. Yleisen luokan startissa ajettiin 7 kierrosta samalla lenkillä. Vauhti oli alussa melko vaihtelevaa. Neljän miehen ryhmä irtaantui toisella kierroksella ja kasvatti eron puoleentoista minuuttiin. Törmäsen johdolla irtiotto ajettiin kiinni neljännen kierroksen lopussa. Tämän jälkeen allekirjoittanut iski maalin jälkeen alkaneeseen hivuttavaan nousuun. OTC:n Räty pääsi mukaan. Tällä kaksikolla matkaa tehtiin tasaisella vuorovedolla ja eroa pääjoukkoon syntyi. Viimeisen kierroksen alussa Räty jäi ja ajoin voittoon. Pääjoukosta irtaantunut Kälviän Tarmon Göös oli toinen ja Räty kolmas. Pääjoukko jäi lopulta nelisen minuuttia kärkimiehestä. Kulku oli itsellä erityisen hyvä. Tempo aukaisi sopivasti jalat. Olisipa nihkeästi kulkeneissa Porvoon ajoissa ollut yhtä hyvä tatsi jaloissa.

Sunnuntaina ajettiin Oulun keskustassa Pyörä-Suvalan kortteliajot. Jo kahdeksankymmentäluvulla kieputtiin tätä samaa vauhdikasta kahden kilometrin lenkkiä. Kierroksen neljä tiukkaa kaarretta pitää huolen siitä että putkellekin joutuu nousemaan. Kaarteisiin täytyy myös pudottaa melko lailla pidon riskirajoilla.
Kisa lähti irtiottoyritysten merkeissä. Useimmin irti paukutti Göös. CC Picaron Kangaskokko iski monta kertaa myös. Kisan puolivälin jälkeen irtaantui yksinäiseen irtiottoon Wasa Velocityn Huhtamäki. Pääjoukko jäi parhaimmillaan vajaan minuutin verran. Lopun välienselvittelyssä irtaantui kärkimiehen takaa-ajoon neljän miehen ryhmä: Kälviän Pesola, Göös, Picaron Kangaskokko ja allekirjoittanut. Tällä ryhmällä veto toimi, mutta kärkimiestä ei aivan saatu kiinni. Eroa jäi satakunta metriä. Huhtamäki ajoi siis voittajana maaliin ja Kangaskokko ja Pesola olivat seuraavina. Muu ajajaporukka hajosi pienempiin ryhmiin loppuvaiheessa. Itse säilytin etappikisan yhteiskisan kärkitilan, Kangaskokko oli toinen ja Göös kolmas.

Toivotaan että Tervaetappiajo kehittyy ja kisa nousee taas arvostetuksi kisaksi. Ainakin tähän on kaikki edellytykset: hyvät kisalenkit, hyvät järjestelyt ja asialle omistautuneet innokkaat kisajärjestäjät. Kisan voisi miehissä ja naisissa laittaa samaan starttiin ja kisan, ainakin yhteiskilpailun osalta, selkeästi yleisen sarjan kisaksi: M18 sarjasta M40 sarjaan kuskit ovat tasollisesti sen verran lähellä toisiaan, että voivat kilpailla kaikki samassa yleisessä sarjassa.

Toivotaan että kisaan löytyy tulijoita myös etelästä. Hyvät palkinnot olivat Plantingin Erkin keinona etelän porukoita kisoihin houkutellessa. Toisaalta järjestäjien kanssa puhuttiin sitä, kuinka ajajat ovat muuttuneet vuosien saatossa valikoivammiksi: Menneinä vuosina samat kaverit kiersivät joka tapauksessa kaikki kisat Kauniaisista Kuusamoon. Starteissa riitti sakkia. Nyt ei oikein viitsitä lähteä kovin kauas, jos ei nyt ihan SM-kisa ole kyseessä. Kisailemalla pyöräilyä on aina harjoiteltu, eikä hyviä kilpailuja liikaa tässä maassa ole. Kuskit kisoihin siis.

Kalevan Tervaetappiajoa ajettiin Kajaanin ja Oulun seudulla vuosina 1985-1989. Kilpailu päättyi 1989 traagisiin tapahtumiin. Rattijuoppo ajoi ajajaryhmään. Pahiten loukkaantunut, halvaantunut kilpailija sai tapauksesta oikeudessa tuomion oltuaan ajajien teurastuksen tapahtuessa vasemman kaistan puolella. Edellä ajanut poliisi pysäytti autot tien sivuun. Kyseinen naisrattijuoppo pysähtyi ensin, sitten polki kaasun konehuoneeseen ja ajoi ajajajoukkoon. Jälki oli karua. Vastuunottajia oli vähän. ”Oikeudessa” keksittiin, että joo, pyöräkisoissa olisi pitänyt noudattaa liikennesääntöjä. Tämän tapahtuman satoa niitetään vielä tänäkin päivänä. Missä muussa maassa ”pyöräkilpailussa noudatetaan liikennesääntöjä” ja väistellään autoja henkensä kaupalla. Sama kun Jyväskylän suurajot ajettaisiin liikenteen seassa: hieno idea siis.

Faktaa on, että liikenteessä joka sadas kuljettaja on riskikuljettaja, jonka ajokyky on syystä tai toisesta puutteellinen. Entäs kun kaikki osuu taas huonosti kohdalleen: toistuuko sama. Väliaikaiset liikennejärjestelyt pitää lain mukaan hyväksyttää tien pitäjällä. Liikenteen ohjaajan valtuudet perustuvat saatuun lupaan ja liikenteenohjaajan valtuudet ovat liikenteen ohjaamisessa luvan perusteella samat kuin poliisilla. Tiellä tapahtuvan rakennustyön takia voi katkaista liikenteen, pysäyttää sen määräajaksi ja ohjata korvaavalle reitille. Sama voidaan tehdä kilpailun takia. Vaatii tietysti hieman vaivannäköä, liitolta yleisluonteiset ohjeet homman järjestämiseksi ja ajattelutavanmuutosta liiton päättäjiltä. Ajajien turvallisuuden hyväksi voidaan siis tehdä paljonkin. Meillä on Pyöräilyunionin puolesta tuomarikoulutus, kilpailujen järjestämisohjeet ja mahdollisuus laatia perusohjeet myös liikennejärjestelyille. Ennen kaikkea ne pitää vaatia järjestettäväksi kunnollisella tavalla. Väitän, että järjestelyt eivät vaadi yhtään sen enempää järkkäreitä kuin nykyisissä kisoissa on. Asia olisi nähdäkseni tärkeämpi kuin tempopyörän 3:1 säännön mittailu. Saataisiinko vihdoinkin tällaista asiaa eteenpäin? Nyt olisi aika laittaa asia kuntoon.

Halosen Harrille Ouluun laitan kiitokset majoituksesta ja tarjoiluista. Vanhat kisa- ja treenireissut tuli käytyä läpi. Koska pyörähenkisiä kavereita täytyy suosia, niin kaikki muistavat asioida Tampereen seudun silmälasiasioissa Halosen Harrin liikkeessä Hämeenkadun Specsaversissa. Kiitos.

Etappikilpailun tulokset

Petri Leppänen

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Porvoon ajot 12.6.2011

Suomalaisen klassikon, Porvoon ajojen 182 kilometrillä lämpöä riitti. Kilpailu ajettiin yhdeksänä kierroksena. Pahimpia kaupunkikiemuroita ei tänä vuonna ajettu. Kaupunkiosuus rassasi silti nousuineen ja mutkineen joka kierroksella ajajia perinteiseen tapaan. Porvoon kisareitti on tunnetusti ”hiljaa tappava”.

Matkaan lähdettiin reippaalla vauhdinpidolla. Innokkaimmat eivät voineet hillitä ajohalujaan: iskuja oli heti alusta asti. Liika into ja hätäily kostautui joukkokolarointina. Tiimin ukoista ensimmäisellä kierroksella kaatuivat Halme ja Järvinen. Sen verran oli kisassa vauhtia, että porukkaa eivät miehet asfaltilla kierittelyn jälkeen enää saavuttaneet. Ensimmäisellä kierroksella kärkeen seuloutui lopulta kolmen ajajan ryhmä. Mukana oli Team Continentalin Lehtimäki. Kärkikolmikon ero pääryhmään oli parhaimmillaan neljän minuutin luokkaa. Näissä asetelmissa edettiin aina reiluun sataan kilometriin asti.

Neljä kierrosta ennen maalia TWD-Länkenin vetomiehet alkoivat jauhaa kärjessä. Irtiottoryhmä ajettiin kiinni kolme kierrosta ennen maalia. Homma sähköistyi uudelleen. Taktiikka näytti selvältä varmaan jokaiselle asiaa ymmärtävälle: kovan vauhdinpidon jälkeen seuraa isku maalimäessä. Näin sitten kävikin. Kärkeen oli kaupungista ulos ajettaessa muodostunut TWD-Länkenin kolmen miehen ryhmä: Carlström, Paajanen ja Heinikainen. Seuraavassa ryhmässä sadan metrin päässä seurasi viiden miehen ryhmä. Tässä ryhmässä tiimin kuskeista mukana olivat Hämeenaho ja Leppänen. Mukana olivat myös Salermo, Korhonen ja Meriläinen. Kummassakin ryhmässä veto pyöri. Takaa-ajavasta ryhmästä Meriläinen lähti ajamaan kärkikolmikkoa kiinni ja hyytyi välille. Ero näiden kahden ryhmän välillä alkoi kasvaa.

Myöhemmin kärkikolmikkoa takaa-ajava ryhmä sai seuraa taaempaa tulevasta ryhmästä ja kärjestä putosi Heinikainen. Kärjessä oli siis kaksikko Carlström-Paajanen ja takaa-ajavassa ryhmässä oli reilut kymmenen ukkoa. Toiseksi viimeisellä kierroksella Hämeenaho kärsi krampeista ja heitti homman kesken. Nämä asetelmat säilyivät aina viimeiselle kierrokselle asti. Viimeisellä kierroksella Kerkkoon mäessä repi porukkaa hajalle Salermo ja siinä hetkellisesti onnistuikin. Myöhemmin ryhmä tuli uudelleen kokoon. Viimeisissä nousuissa ennen kaupunkia yrittäjiä oli useampiakin. Vastatuuli ei vain suosinut yksinäisiä irtiottoja ja ukot alkoivat muutenkin hiipua. Helle ja rasitus oli vaatinut veronsa: jaloissa kouristeli kivuliaasti melkein joka miehellä. Ryhmä pysyi kasassa loppukiriin asti.

Carlström irtaantui lopussa ja vei kisan voiton. Paajanen minuutin verran jääneenä oli toinen. Seuraava ryhmä tuli kolmen minuutin kuluttua. Kirin voitti Tiainen ja otti kolmannen sijan. Leppänen ajoi lopussa nuoruutensa malliin, eli sössi kirin jo viimeisessä kaarteessa ja oli 12. Tiimin muut kuskit tulivat pääjoukossa. Lehtimäki oli 17., Hiltunen 22. ja Leppämäki 27. Viisikymmentä ukkoa ajoi maaliin. Porvoon ajot oli kova kisa tänäkin vuonna.


PL

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Varde XCO C1 2.6.2011 ja Kolding XCO C2 4.6.2011

Maajoukkueen matka jatkui Tanskaan, jossa oli kaksi kovatasoista, kansainvälistä xc-kisaa. Odotukset olivat kovat hyvin menneen Ruotsin kisan jälkeen. Odotin helppoa tasamaa-kisaa, mutta totuus oli aivan toinen. Varden kisa oli aivan maaseudulla, ison tien varressa sijaisseessa metsikössä. Kisarata oli suurimmaksi osaksi savipolkua joka mutkitteli aivan tolkuttoman paljon puiden väleissä ylös ja alas. Rata oli siis kovapohjainen mutta pujottelu ja tiukat U-käännökset söivät vauhtia radasta. Käännökset sattuivat vielä usein olemaan pehmeää hiekkaa ja kaatumisriski oli suuri. Korkeuseroa reitillä oli hyvin vähän, mutta kaikki korkeusero oli käytetty hyvin hyödyksi. Reitti meni pienen töppyrän ylös ja pienen töppyrän alas ja sitten taas ylös. En pitänyt reitistä kovinkaan paljon, koska en uskaltanut ajaa riittävän kovaa kurveja ja laskuja. Kisassa oli muutamia droppejakin ja yhdessä hiekkadropissa vedin otb:t kisan ekalla kierroksella. Ajoin täydet kierrokset, mistä olen tyytyväinen, mutta ajo ei muuten kulkenut mihinkään. Sijoitus 32. elitessä. Päiväkin sattui olemaan melkoisen lämmin.

Tulokset Vardesta

Koldingin kisa oli tyystin erilainen kuin Varden. Reitillä oli paljon mutaa ja se oli hyvin liukas, vaikka keli oli noin +30 astetta. Metsä oli jotenkin niin tuuheaa ja rehevää että kosteus säilyi maassa myös kuivalla kelillä. Muta aiheutti paljon kaatumisia ja ongelmia (onneksi itse vältyin kaatumisilta tällä kertaa). Pahimpia olivat todella jyrkät, kapeat ja liukkaat laskut. Vaikka puristi jarrukahvoja rystyset valkosina niin silti pyörä vain liukui lukossa alaspäin. Muta tukki jokaikisen nappulan varsin tehokkaasti. Suomessa en ole xc-kisoissa törmännyt yhtä vaativiin laskuihin. Nousutkin olivat sitten lähes yhtä jyrkkiä kuin laskut ja sai tehdä täyden työn että pääsi ne ylös. Alkuosa reitistä koostuikin yksinomaan laskuista ja heti perään lähtevistä nousuista. Kisa lähti huonosti liikkeelle. Jalat olivat aivan makaroonia. Ajoin kuitenkin ihan siedettävän ajon. En kuitenkaan missään vaiheessa kisaa saanut kaikkea irti. Tanskan kisoissa näki sen mitä vauhtia ammattilaiset ajaa. Ei vauhti ole paljoakaan kovempi yksittäisissä paikoissa, mutta vauhdin tasaisuus, virheettömyys ja mutkista ja ylämäen päältä täysillä kiihdyttäminen ovat avainasioita. Kehittymistä vaaditaan vielä runsaasti, mutta kokemusta kertyi taas mukavasti lisää. Sijoitus 28. elitessä.

Tulokset Koldingista

Kuvia Koldingista

Borlänge Tour, Ruotsi 27.-29.5.2011

Osallistuin maastomaajoukkueen mukana ulkomaan reissulle. Ensimmäinen kisaviikonloppu oli Borlänge Tour eli kolmepäivänen etappiajo. Kisa oli Ruotsin xco-cupin osakilpailu, joten taso oli melko paljon kovempi kuin Suomessa. Kisa koostui kolmesta kisasta: prologi, xc, tempo. Prologiin lähdin suurin toivein, koska rata oli juuri sellaista mistä tykkään: kovapohjaista kangasmetsää, melko leveää polkua, ei kiviä, vain hiukan juuria, ei liikaa mutkia. Heti startista lähdin täysiä ja olin aivan hapoilla puolen kilometrin jälkeen. Sen jälkeen ajo oli sinnittelyä, kunnes vedin kyljelleni helpossa paikassa. Kiskoin pyörän pystyyn ja suoristelin tankoa ja jarruja ja pääsin taas jatkamaan matkaa. Ylimääräistä aikaa tuhraantui varmasti ainakin 20 sekuntia, joten sijoitus painui aika häntäpäähän. Seuraavan päivän xc-kisa oli suomalaisiin kisoihin verrattuna huomattavasti pidempi, teknisesti helpompi ja fyysisesti melko raskas. Mäkeä oli paljon ja reitti oli nopeaa ja todella kuiva. Sain kisan starttiin mukavasti aggressiota kun poljin hajosi muutama minuutti ennen lähtöä ja sain vaihdettua sattumalta mukana olleen varapolkimen juuri ennen starttia. Kisa sujui sitten ilman minkäänlaisia vaikeuksia ja ajo sujui todella hyvin. Sain irti kaiken mikä tämän hetkisessä kunnossani oli saatavissa. Sijoitus oli jo puolivälin paremmalla puolella ja olin todella tyytyväinen. Seuraavan päivän tempoon lähdin intoa puhkuen ja tavoitteenani oli nostaa sijoitusta vielä korkeammalle. Alkuvauhti olikin reipasta ja takanatulijat jäivät, mutta puolivälin jälkeinen paha hyytyminen tiputti sijoitusta. Tipuin kokonaiskisassa pykälän sijalle 14. Kokonaisuutena hyvät kisat ja paljon kokemusta.

Tulokset

Kuvia kisoista