keskiviikko 14. elokuuta 2013

Porkka SM-kortteli Ylöjärvellä 11.8.2013

Ylöjärvellä kisattiin hienoissa puitteissa ja säässä kortteliajon Suomen mestaruuksista. Matkana oli 60km ja 38 tiukkaa kierrosta. Kilpailusta oli tulossa kovatasoinen. Olihan Lummelampi tuonut erittäin iskukykyisen joukkueensa aina ammattilaista myöten mukaan karkeloihin. Team Velocitor oli mukana lähes koko miehityksellään. Lisäksi Chebicin ja Kruunukaton miehien tiedettiin olevan iskussa.

Meidän tiimimme Visillatalot-Riofrio Caviar-Continental koki hieman kovia, kun sairaudet olivat kaataneet kovakuntoisimmat petiin ja kannustusjoukoiksi. Meiltä kisaan lähti kuitenkin pieni, mutta iskukykyinen ryhmä mukaan taistoon: Henkka, Olli, Jouko ja allekirjoittanut. Meistä jokaiselle kortteliajon salat olivat selvillä. Meillähän oli porukassa kaksi kyseisen matkan mestaria menneiltä vuosilta täydennettynä nuoruuden innolla ja hulluudella. Mestaruus oli siis ainoa oikea tavoite tälle porukalle.

Taktiikka oli selkeä, hereillä on oltava alusta asti ja mukana menossa kun tapahtuu. Edellisten vuosien mestarit Martikainen, Salermo, sekä ammattilaispolkija Paajanen tulisivat olemaan korkealla tuloksissa ja näitä kavereita on pakko pitää ekstra-silmällä.

Kilpailu lähti todella rajulla vauhdilla liikkeelle ja sitä se oli koko matkan. Kisassa oli koko ajan kovaa yritystä TWD:n ja Velocitorin määrätessä tahtia. Meistä Henkka oli alussa aktiivisesti mukana liki kaikessa alun hatkoissa.  Ensimmäinen vaarallinen irtiotto tapahtui puolessa välissä kilpailua, missä entinen mestari Salermo haki TWD:n Kahilan kanssa ratkaisua. Chebicin ja Visillatalojen yhteistyö toi kuitenkin porukan kasaan.

Tämän jälkeen oli lukuisia irtiotto yrityksiä, jotka ajettiin muutamien kierroksien jälkeen kiinni.
Kun matkaa maaliin oli enää 10 kiekkaa niin huomasin hämmästyneenä, että iso ajajaryhmä oli kutistunut pieneen ryhmään, vauhti ja kolarit olivat tehneet tehtävänsä. Valitettavasti meiltä puuttui myös kaksi ajajaa ja mukana itseni lisäksi oli vain Olli.

Suurimman hämennyksen koin kuitenkin kun en nähnyt enää ennalta ajatellen kovinta kirimiestä eli Marekia porukassa. Onneksi Ollin kanssa oltiin harjoiteltu yhteen ajamista viimeisen kuukauden aikana, joten luotin siihen, että saadaan paras mahdollinen lopputulos aikaiseksi. Kilpailun ratkaisu venyi viimeiselle kierrokselle ja olimme Ollin kanssa pelipaikoilla. Ammattilaiskuski Paajasen jäätävä isku takasuoralla tuli kuitenkin niin kovana, että mahdollisuuksia vastaiskuun ei ollut. Velocitorin Nurmen Olli sen sijaan pystyi ja parivaljakko oli tiessään. Näytti siltä, että Visillatalot-Riofrio Caviar-Continental -kuskien oli tyytyminen pronssitaisteluun.

Visillatalot- Riofrio Caviar-Continental -kuskeille oli siis tarjolla vielä SM-pronssia. Vauhti koko viimeisen kierroksen oli niin hurja, että kaikki ajajat olivat helminauhana eikä ryysistä viimeiseen kurviin tullut Itse tulin viimeiseen kurviin pääjoukossa toisena ja Olli neljäntenä, eli olimme mahtavilla pelipaikoilla. Päätin lähteä samantein loppukiriin, jotta Olli pääsisi hyviin asetelmiin tulemaan peesistä. Maalisuoralla oli vastatuuli, joten tiesin, että peesistä noustaan helposti ohi.

Tämän vuoden paras kiri lähti itseltäni oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kovien kannustushuutojen saattelemana ajoin hurmoksissa. "clikc, clik, clik" - välitykset vaihtuivat suurempiin ja vauhti kasvoi. Kuulin tallipomo Sergei Kapasen vaativat huudot maalilinjan tuntumasta käskien laittamaan kaiken peliin. Näin tein ja yllätyksekseni kukaan ei mennytkään ohitseni. "Ei voi olla totta, tässähän ajettiin 'vanhana miehenä' SM-kisoissa podiumille. Ohhoh", oli ensimmäinen ajatukseni. Pronssi-mitali tuntui melkein paremmalta kuin saman kisan voitto vuonna 2004 Kälviällä. Yhdeksän vuoden tauon jälkeen takaisin mitalikantaan - se on iso JES se! Olli täydensi pienen, mutta tehokkaan Visillatalot-Riofrio Caviar- Continental joukkueen panosta ollen lopputuloksissa hienosti viides. Tiimille tärkeä sm mitali oli saavutettu! 


Toni



Olli ja Toni ennen starttia. Kuva: Jari Ollila
Hienosta kuvasta kuuluu kiitos Jukka Isotalolle.
Podium Kuva: Jari Ollila

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Laihian ajot, Laihia 10.8

Laihian lujan järjestämät Laihian ajot pyöriteltiin pohjanmaan lakeuksilla lauantaina 10.8. Aika-ajona ajettava kilpailu oli samalla maantiecupin päättävä osakilpailu. Tiimistä paikalla Onnela sekä cup-sijoituksiaan puolustamaan lähteneet Leppänen ja Koski. Kisan alle pidettiin tiimipalaveria reilun 200km:n verran Tampereelta Laihialle. Taktiikka saatiin lyötyä lukkoon kun auto pysähtyi kilpailukeskuksen pihaan. Itse kisat oli hyvin järjestetty. Kilpailukeskus tarvittavine palveluineen oli lähtö-/maalipaikan välittömässä läheisyydessä ja liikenteenohjaus oli järjestetty mallikelpoisesti.

Kilpailu kärsi, arvostaan huolimatta, hienoisesta osallistujapulasta. Cup-tilanteen kannalta kärkikaksikon osalta riitti, ettei kumpikaan olisi saanut miinuspisteitä. Onnistuessa Onnelalla oli vielä mahdollisuus nousta kokonaispisteissä kolmannelle tilalle, joten aivan ilman panosta ei tähänkään kisaan lähdetty.

Matkana tällä kertaa oli Elite-luokassa 20km. Reitti ajettiin aiemmasta poiketen valtatiellä, joka soveltui tempoilemiseen hyvin. Tien pinta oli hyvä, reitillä oli eksynyt hieman korkeuseroakin ja liikennettä oli vähän. Kun vielä sääkin suosi, niin valittaa ei voinut.

Itse kilpailussa Leppänen ja Koski kävivät tiimin sisäistä kamppailua, jossa Koski vei tällä kertaa pidemmän korren. Molemmat ajoivat lainakamppeilla, tempotreenin määrän huomioon ottaen, hyvin. Allekirjoittanut sai pidettyä CCH:n kovan tempokaksikon takanaan ja kuittasi kisan voiton. Hattua täytyy nostaa herroille Maisniemi ja Elmgren. Kovaa menevät, vaikka yhteisikää taitaa löytyä lähemmäs sata vuotta.

Lopputuloksena siis päivästä jäi käteen osakilpailuvoitto ja kolmoisvoitto Cup:n kokonaispisteissä. Ihan hyvä.


HO

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Tienoon tempo, Lieto 3.8

Liedossa ajettiin maantiecupin kauden 2013 viimeisen yhteislähtökisan aattona jo perinteiseksi muodostunut Tienoon tempo. Matkana aina niin raaka 10 km. Kisa ajetaan melko tasaisessa, mutta kuitenkin vaihtelevan kumpuilevassa ja kauniissa maalaismaisemassa. TVC oli järjestänyt kisat vankalla kokemuksella ja näkemyksellä. 5 km:n reitin varsi oli täynnä kilpailijoiden liikenneturvallisuudesta huolehtivia, huomioliiveihin sonnustautuneita liikenteenohjaajia ja kilometrikyltit olivat paikoillaan. Tiimistä oli paikalla itsensä rääkkäämiseen erikoistunut Onnela.

Miesten pääsarjaan nopeana tunnettu reitti oli houkutellut nimekkään osallistujakaartin. Viivalle asti ei aivan kaikki ilmoittautuneet selvinneet, mutta kova kisa aikaan saatiin silti. Sään ollessa lähes tyyni ja lämpötilankin kivutessa päälle 20 celsiusasteen oli asetelmat hyvien aikojen ajamiseen olemassa. Allekirjoittaneen motiivi kisaan lähtiessä oli reittiennätyksen parantaminen. Ennätystilastoja korjaamaan oli ainakin miestä vähän tuntien saapunut myös Cerbicin Martikainen. Ennätysyrityksen oli myös aistinut Suomen nopeimman pyöräkaupan kauppias. Samu kiirehti oman suorituksensa jälkeen lähtökarsinaan tarjoamaan omasta pyörästään aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan lähes etulevyä vastaavaa Enven kiekkoa koekäyttöön, mutta tällä kertaa tyydyin käyttämään perus maantiekiekkoa. Johan sen ymmärsi Bubkakin seivästä taivutellessaan, ettei ennätyksiä kannata liikaa kerrallaan parannella.

Strategisestihan ”kymppitempon” ajaminen ei mitään rakettitiedettä ole. Täysiä kohti kääntöpaikkaa ja niin kovaa takaisin, kuin sielu sietää. Tänään sielu sieti ihan hyvin ja takaisin tullessa muutamaan otteeseen lipsahti se 56x11:kin silmään, jota saa muuten tynkäjaloilla ja 170 mm:n kammella vääntää jo ihan tosissaan..

Ensimmäistä kertaa tänä suvena tekemisessä oli jo sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä ja kellokin siitä tykkäsi. Reittiennätys kirjataan nyt lukemin 12.29,8. Vanha ennätys koheni ruhtinaalliset 1,5 sekuntia. Martikaisen ja allekirjoittaneen välille saatiin maalissa eroa se aiemminkin keskenäisissä välienselvittelyissä tutuksi tullut 2 sekuntia. Kolmanneksi, ja myöskin alle 13 minuutin, kiirehti Kruunukaton Kejo, jonka suorituksen arvoa nostaa kolmisen viikkoa sitten metallilevyillä ja ruuveilla kasaan kursittu solisluu.

HO