Maasto MJ:n kisat ja ongelmat Virossa 9.-10.7.2011

Osallistuin (Halme) maasto maajoukkueen mukana Viron reissulle. Tarkoituksenamme oli ajaa lauantaina 9.7. Port of Tallinn GP (kansainvälinen C2 XCO-kisa) reilun 10 km päässä Tallinnan keskustasta ja sunnuntaina 10.7. Tallinn Rattamaraton Aegviidussa 56 km päässä Tallinnasta. Lähdimme Viroon perjantaina iltalautalla kolmella autolla. Saavuimme Tallinnassa olevalle hotellille, jossa kerrottiin että hotellin omat parkkipaikat olivat täynnä. Jouduimme viemään autot hieman syrjäisemmälle kujalle, jossa kuitenkin oli melko paljon liikennettä ja asutusta. Parkkipaikat olivat maksullisia, mutta katsoimme että maksullinen pysäköinti alkaa vasta seuraavana aamuna kello kahdeksan. Pyöriä oli laitettu molempiin pakuihin niin että toisessa oli 6 pyörää ja toisessa suunnilleen saman verran. Koska tavaratiloihin ei pystynyt kovin hyvin näkemään ja alue oli kuitenkin keskustassa, uskalsimme jättää pyörät autoihin. Seuraavana aamuna yksi huoltajistamme kävi kahdeksan aikaan paikalla ja totesi että kaikki on kunnossa. Hän yritti maksaa parkkilippuja mutta mitään maksulaitetta ei löytynyt joten vaihtoehtona oli vain palaaminen takaisin hotellille. Lähdimme hotellilta kymmenen aikaan autoille ja totesimme toisen pakun ovien olevan raollaan ja tavaroita oli heitelty hujan hajan maahan. Katsoimme sisälle takakonttiin ja kaikki siellä olleet kuusi pyörää olivat kadonneet, mukaan lukien omani. Aivan kaikkea ei takakontista ollut viety. Sinne oli jäänyt osa kiekoista ja työkaluja. Kypäriä, ajokenkiä ja pyörän osia oli viety. Koko auto oli "käännetty aivan ympäri". Etupenkit ja takapenkit oli pengottu ympäri. Rosvot olivat olleet valikoivia. Rahat ja limut eivät kelvanneet, mutta laivalta ostetut karkit ja suklaat kuitenkin oli viety. Toiseenkin pakuun oli yritetty murtautua siinä kuitenkaan onnistumatta. Avaimen reikään oli vielä jäänyt tiirikan pätkä. Jokaiseen kolmeen autoon oli myös ikävä parkkipirkko käynyt lätkäsemässä kolmenkympin sakot pysäköimisestä. Ei voi kisapäivä lähteä huonommin käyntiin. Yhteensä useiden kymmenien tuhansien menetykset. Minulta vietiin vain pyörä mutta sekin on aivan tarpeeksi. Osa porukasta pääsi vielä ajamaan lauantain kisaan, koska vain puolet pyöristä oli viety. Me loppuporukka vietimme tylsän päivän poliisiasemalla tehden rikosilmoituksia. Sain seuraavan päivän kisaan varapyöräni jonka ystävällinen siskoni kuljetti iltalautalla Suomesta. Eli ei tarvinnut koko reissua viettää katsojan roolissa. Myös pari muuta ajajaa pääsi sunnuntain kisaan lainaamalla toisten pyöriä. Sunnuntain kisa sujui itseltäni todella hyvin ottaen huomioon kiireellä kokoonkyhätyn pyörän ja vielä mielessä jyskyttävän pyörävarkauden. Kisa oli lähes pelkkää tietä ja matkana 58 km. Oli hiekkatietä, metsäautotietä, ruohikkoa, tiilimurskaa, haketta ja purua. Vaihtelevaa pohjaa, mutta maaston muodot olivat suhteellisen tasaisia. Muutama nousu oli mutta pääasiassa vain tasaista tietä. Osallistujia oli joku 1500 joten ei ollut kyse ihan pienestä tapahtumasta. Itse olin kokonaiskisan 35. ja omassa U-23 sarjassani 4. vain 4 sekuntia kolmannesta. Palkintopallille en siis päässyt. Kisassa oli kohtuullisen hyvä keskinopeus, koska omakin aikani oli alle 2 tuntia. Nyt sitten kohti ensi viikonlopun SM-kisoja. Vielä pitää pyörien kanssa pulata että saa jotain kalustoa alle.

Tempo SM Säkylässä 1.7.2011

Tempon suomenmestaruuksista kisattiin tänä vuonna Säkylän melko tasaisilla lakeuksilla. Meidän seurasta kisaan osallistui kolme ajajaa: Hiltunen ja Leppämäki Eliteen, ja Halme (allekirjoittanut) U-23 -sarjaan. Koska Eliten kisa peruttiin kovan ukkosmyräkän takia, niin ainoastaan minä pääsin ajamaan kisaa. Tässä raporttia omasta kisastani.

U-23:lla oli matkana 36 km joka todellisuudessa taisi kuitenkin olla noin 37,5 km. Reitti oli melko tasaista ja ne vähäisetkin mäet, joita reitillä oli, olivat todella loivia. Kisaan startatessa oli hellesää ja oli mukava lähteä liikenteeseen. Hallitsevana mestarina pääsin lähtemään reitille sarjani viimeisenä lähtijänä. Lähdin matkaan rauhallisesti, koska matka oli pitkä ja en halunnut saattaa jalkoja hapoille heti ensimmäisillä kilometreillä. Ajo kulki heti alussa jo melko mukavasti, mutta minulla ei ollut vielä mitään hyvää ajofiilistä. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi satelemaan hiukkasen ja sade yltyi jossain vaiheessa ukkosmyrskyksi. Kun ukkosmyrsky alkoi, niin olin aivan kuin uusi ihminen. Jalat elpyivät ja sain aivan kuin sen yhden ylimääräisen bonusvaihteen. Sen jälkeen pyörä alkoi kulkea ja nautin ajon jokaisesta hetkestä. En tiedä mikä siinä sateessa sytytti minut ajamaan, mutta osasyynä varmasti on se että elimistö ei ainakaan lämmennyt liikaa, kuten hellekeleillä. En nähnyt sateessa kuin hämärästi eteenpäin enkä kuullut mitään huudettuja väliaikoja. Salamointikin jäi tavallaan näkemättä. Ainut mitä näin oli edessä oleva tie, jota tuijotin jonkinasteisessa transsitilassa. Saavutin nopeasti edellä ajaneita ja ensimmäinen iso ilonhetki oli kun näin TWL:n huoltoauton edessäni. Olin saavuttanut Mikko Paajasen. Ajoin ohi ja sain tehtyä tasaisesti eroa. Kääntöpaikan jälkeen kadotin hetkeksi rytmini ja jouduin vetämään muutaman kerran happea. Parin kilometrin jälkeen alkoi kuitenkin jälleen ajo sujua ja ajo kulki hyvin loppuun saakka. Viimeisillä kilometreillä taistelin oksennusta vastaan, joka meinasi väkisin työntyä ylös ruokatorvea pitkin. Maalissa olin hämmästynyt. Ero seuraavaan eli Mikael Myllymäkeen oli 54 sekuntia. Aivan uskomatonta, ylivoimainen voitto!

tulokset kisasta