SM-Tempo, Noormarkku, Pori. 28.6

Koiviston Isku on tänä pyöräilyvuonna 2013 ottanut urakakseen järjestää pyöräilevälle kansalle pyöräilyvuoden kansallisesti arvostetuimmat karkelot. Puitteet ovat hienot, järjestelyt toimivat ja rauhallisessa maalaismaisemassa on ilo ulkoiluttaa pyöräänsä.

Malttamattomimmat aloittivat viikonloppu-urakkansa jo perjantaina väliaikalähdöllisten aika-ajojen muodossa. Tiimistä leikkiin ryhtyivät M18-sarjassa Lauri Koski ja elitessä Onnela. Lähtökohdat molemmilla tempoilijoilla tämän vuoden karkeloihin oli vähän haastavat. Lauria on vaivannut sairastelut ja tempopyörän päällä, ennen kisaa, vietetyt tunnit taisivat tänä vuonna jäädä minuutteihin. Allekirjoittaneella taasen alkaa ikä painaa ja reumatismin runtelema kroppa ei välttämättä aina ole parhaassa iskussa tähänkään hommaan, mutta niillä mennään mitä on annettu.

M18-sarjalla matkana oli 28,2 kilometriä. Reitti kulki edestakaisesti mukavan kokoista maalaistietä siten, että ensimmäiset 6-7 kilometriä oli vähän karkeampipintaista, profiililtaan tasaisempaa tieosuutta ja sen jälkeen kääntöpaikalle asti reitti jatkui pinnaltaan sileämpänä ja profiililtaan hieman kumpuilevampana. Reitin keskivaiheen kumpuilevaa osuutta ei voi luonnehtia mäkiseksi, mutta lyhyet ja terävät nousut olivat riittäviä tappamaan vauhdin ja tärkeää olikin saada nyppylän päällä matkavauhti taas mahdollisimman nopeasti mutta taloudellisesti päälle. Maalissa Lauri valitteli vähän tukkoista oloa ja sijoitus oli tällä kertaa 9. ajalla 41.29. Voittajaksi ajoi Niklas Henttala ajalla 38.47 ja podiumille tänään vaadittiin aika 39.29.

Elitellä kisamatkana oli 45,2 kilometriä ja reitti oli alkuosaltaan sama, kuin lyhyemmilläkin matkoilla ja jatkui kääntöpaikalle asti hyväpintaisena ja kumpuilevana tienä. Pitkällä reitillä matkalle osui myös muutama avonaisempi kohta, mutta tuulennopeus ei tällä kertaa ollut niin suuri, että se liiemmin olisi hihaan päässyt tarttumaan. Itse kisaa varten alkuasetelmat olivat mielenkiintoiset. Ennakkoon vahvoiksi tiedettyjä kuskeja oli viivalla useampia ja podiumille oli tyrkyllä kahden käden sormilla laskettava joukko. Kisan ratkaisut tapahtuivat reitin varrella, joko menomatkalla, tulomatkalla tai molemmilla. Lopputuloksena oli kuitenkin Samuel Pökälän suvereeni voitto kellotettuaan loppuajan 58.11. Toisena Aki Turunen vähän lähteestä riippuen loppuajalla 58.48/59.48 ja kolmantena Jarmo Rissanen 59.55. Allekirjoittanut rimpuili viidenneksi käyttäen matkaan aikaa 1.00.17.

SM-kisat on nyt tälle vuodelle korkattu ja jatkoa seuraa. Lauri on liekeissä jo lauantaina M18-sarjan yhteislähtökisassa ja sunnuntaina miesten päälähtöön viivalle asettuu koko joukko huippukuntoisia V8:laisia.

Päivän tulokset

HO

SOLLERÖLOPPET, MORA (SWE) 21.6.

Juhannuksena uskotaan tulevan puolison ilmaantuvan kun makaa juhannusyönä alasti viljapellossa. Visillatalot-Riofro Caviar-Continentalin tiimi taas uskoo, että jos juhannusaattona ajaa Solleröloppetin, niin SM-maantiellä on kunnossa. Enpä tiedä onko juhannustaioissa perää. Viimeksi mainittua testataan viikon päästä. Jos ei toimi, niin koitetaan sitä ensiksi mainittua sitten vaikka ensi juhannuksena.

79. perinteikäs Solleröloppet ajettiin Moran vaativissa maastoissa typistettynä 124 (4x31 km) kilometrin versiona. Ruotsin mestaruusmaantiet kun ovat samana viikonloppuna. Seudun kovimpia nousuja ei kisareitillä kiipeilty. Sääli, sillä se olisi tehnyt kisasta aivan toisen luonteisen. Myöskään Ruotsin parhaimmistoa ei ollut noin 110 starttiviivalle asettuneen ajajan joukossa. Vauhtia silti pidettiin: 45,2 km/h keskinopeuteen ei ylletä Suomen koitoksissa.

Kisa lähti liikkeelle vauhdikkaasti irtiotoin. Heti ensi kilometreistä alkaen oli ryhmiä karussa ja pääjoukossa vuoroveto pyöri. Järvinen oli mukana alkukilometrien vaarallisimman näköisessä irtiotossa. Itse eksyin mukaan irtiottoon kympin ajon jälkeen. Ajattelin, että ajetaan näillä asetelmilla nyt sitten.  Alkujaan kahden miehen irtiotto sai takaa seurakseen pari muuta ajajaa. Tosin kukaan näistä svenssoneista ei ollut kylläkään ruotsinmaan kovin vetomies, joten aika lailla sai itse kärjessä puskea. Näillä asetelmilla jatkettiin ensimmäiseen välikiriin asti. Välikirimaali oli siis joka kierroksen päätteeksi maalin kohdalla ja yritinpä siinä sitten nykäistä ylämäessä paria kilometriä ennen kirimaalia. Eivätpä jääneet ja kyttäilyksi meni. Jäin kirissä kolmanneksi, nykäisin uudelleen ja jatkoin kiritappiosta suivaantuneena yksin irtiottoa. Takaa tuli seuraksi pari muuta, edellisiä irtiottokavereita vetoinnokkaammaksi osoittautuneita, kavereita ja näillä jatkettiin seuraavat 20 kilometriä. Ero pääjoukkoon oli parhaimmillaan 45 sekuntia. Näiden kahden irtiottokaverin jäätyä noin vajaan viidenkympin kohdalla mäkeen, jatkoin yksin kärjessä sirolla pyörityksellä kovaan tuuleen puskemista kympin verran, kunnes pääjoukko ajoi meikäläisen kiinni. Toista välikiriä ennen kärkeen repeytyi vajaan kymmenen miehen porukka. Mukana meiltä oli Kosken Olli, joka olikin sitten toisessa välikirissä kakkonen. Kirin jälkeen kärkiryhmä hajosi ja irtiottoon jäi kolmen ajajan ryhmä. Ero kärjen ja pääjoukon välillä oli parhaimmillaan 50 sekuntia. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä pääjoukossa organisoitiin, lähinnä meidän tiimin toimesta, kunnon veto. Kärkijoukko ei tosiaan helpolla antautunut. Kymppi ennen maalia kärkimiehet kuitenkin puutuivat mäkisellä osuudella ja ryhmä oli taas yhtenäinen.

Ennen maalia reitin mutkikkaammalla osalla yritettiin roikkua kärjessä Kosken Ollin kanssa. Homma näytti hyvälle, mutta viimeistä kaarretta ennen ajajaryhmän vauhti tyssäsi, ei oltu tarpeeksi hereillä ja jäätiin huonoihin asemiin. Kirissä ei sitten paljoa ollut tehtävissä. Kosken Olli oli parhaana 13.

Todettiin porukalla, että Solleröloppet on hyvä kisa kuten aina, sitten laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin Calibralla (V6+leveät renkaat) ja Peugeot 306 dieselpakettiautolla (harvinainen racing-malli) kohti iltalaivaa. Ruotsalaisten polttaessa rannoilla kokkojaan, vai mitä juhannussalkoja ne ovatkaan, me vedettiin kaloritasapaino kondikseen laivan buffetissa. Oluthanoja kohti ei kukaan edes vilkaissut.

Tulokset:

http://www.solleroif.se/solleroloppet/resultat/

PL

HYYPÄNLAAKSON AJOT, KAUHAJOKI

Sunnuntaina 16.6 ajettiin Kauhajoen Karhujen järjestämät Hyypänlaakson ajot. Puitteet kilpailulle ovat hyvät ja tavanomaisesta yhteislähtökisasta poiketen kilpailu ajetaan yhtenä pitkänä lenkkiä lyhyemmän lenkin kiertämisen sijaan. Tämä järjestely tuo kuskin kannalta miellyttävää vaihtelua kilvanajoon ja toisaalta lisää myös haastetta taktisiin kuvioihin.

 

Tiimimme lähti kisaan tavanomaista vähämiehisemmällä joukkueella kesäflunssan iskettyä lähes 2/3 porukasta pakkolepoon. Paikalle kuitenkin ehtivät, 20 minuutin marginaalilla, tällä kaudella aktiivisesti kisoja kiertäneistä kuskeista ne kaikkein eniten elämästä nauttineet. Viivalle asettuivat aina takuukunnossa oleva Leppänen, väkevässä nousukunnossa oleva Mäkelä ja elävien kirjoihin pikkuhiljaa palaileva Onnela.

 

Lähtöpaikalla etuauton taakse saatiin päivän ensimmäistä starttia varten kasattua vajaat 40 ajajaa. Kisa lähti käyntiin tunnustellen. Reitin ensimmäisellä kolmanneksella Honkajokea kohti mentäessä tuuli puhalsi pääsääntöisesti vastaisesti ja tämä yhdistettynä jäljellä oleviin kilometreihin hillitsi suurimpia menohaluja. Ensimmäisen kolmanneksen loppua kohden vauhti alkoi kiihtyä yksittäisten yritysten nostaessa tempoa. Pieniä irtioton poikasiakin saatiin aikaiseksi, mutta ne ajettiin kiinni.

Isojokea kohti käännyttäessä porukka oli taas kasassa ja tuulen suunta kääntyi sivumyötäiseksi. Takaviistosta puhallellut tuuli siivitti joukkion aika ajoin kovaankin vauhtiin ja kisan puolivälin paikkeilla porukasta irtaantui yksin Chebici Iskun Martikainen. Martikaisen tyylikästä menoa katseltiin pääjoukosta ja Tommi onnistuikin pitämään reilun eron takaa-ajajiinsa. Martikaisen perään yritettiin lähteä yksin ja pienemmillä porukoilla, mutta ainoat takaa-ajoon lähdössä onnistuneet pyöräilijät olivat Kuopion Soutajien Rissanen ja Kälviän Tarmon Pesola. Yritys pääjoukossa tasaantui tässä vaiheessa ja kun yhdestä yksinäisestä ja kahdesta takaa-ajajasta muodostui kolmikko, jossa ajoivat porukan ainoat aika-ajon suomenmestarin paidan päällensä pukeneet, ei ollut ihme, että kolmikko katosi melko pian horisonttiin. Kun kiinniajo ei näyttänyt suurimmalle osalle porukasta maistuvan, niin ainakin allekirjoittaneen silmissä kisa näytti kärjen osalta ratkenneen.

Myötätuuliosuuden tullessa kohti päätöstään alkoi pääjoukossa tapahtua ajajien uudelleensijoittumista. Kun käännyttiin takaisin kohti Kauhajokea vievälle reitin viimeiselle kolmannekselle, siirtyi tahtipuikkoa heiluttamaan tiimin Leppänen. Viimeisen osuuden tiedettiin reittikirjan mukaan sisältävän pohjanmaan lakeuksille poikkeuksellisen paljon nousumetrejä sekä vallitsevien tuuliolosuhteiden johdosta myös jossain määrin sivutuulta. Leppänen saikin alun peltoaukealla sivutuuleen tykittämällä taiottua porukan naamalle hieman irvistyksen omaista ilmehdintää ja sama meno jatkui etupyörän alkaessa nousta pikkuhiljaa takapyörää korkeammalle. Mäkiosuuden jyrkimmässä kohdassa myös koko kisan aktiivisesti ajanut Koiviston Iskun Manninen tuuttasi mäkeä ylös siinä määrin reippaasti, että pääjoukosta pääsi irtaantumaan muutaman ajajan joukko. Ylämäen vaihtuessa alamäeksi saatiin vuoroveto pyörimään ja ero pääjoukkoon jääneisiin saatiin kasvamaan tasaisesti.

Jonkun aikaa vedon pyörittyä alkoi, ainakin omaksi yllätykseksi, pellon takaa näkyä hiljalleen kiinni tuleva kärkikolmikko. Kärjen tullessa kiinni, oli kasassa vajaan kymmenen ajajan porukka. Veto pyöri uudellakin kokoonpanolla tasaisesti eikä suurempiin harvennustoimiin ryhdytty. Viimeisillä kilometreillä porukassa pyöri gallup mittarilukemista, kun kenelläkään ei oikein tuntunut olevan tarkkaa käsitystä kuinka paljon maaliin olisi vielä matkaa. Tässä vaiheessa olisi toivonut, että reitin varrelle olisi ripoteltu kilometrikylttejä vähän kauemmaksikin maalista. Ehkä tuo lievä epätietoisuus jäljellä olevasta matkasta rauhoitti menoa ja porukka pysyi kasassa loppuun asti. Leppänen veti porukkaa loppumatkasta ja jätti allekirjoittaneelle sen verran tilaa sisäkurviin, että pääsin ensimmäisenä loppusuoralle. Kilometrikylttien edelleen puuttuessa ja loppusuoran osoittautuessa odotettua pidemmäksi päädyin ajelemaan porukan keulilla vähän turhan pitkäksi ajaksi. Tarkoitus oli yrittää yllättää kiriin valmistautumassa olevat, oikeat kirimiehet ja lähteä loppurynnistykseen hieman odotettua aiemmin. Leppänen oli kuviossa mukana ja tuli takanani yrittäen jättää väliä sen verran, että saisin edes hieman etumatkaa. Kun maali vihdoin alkoi häämöttää pellon reunassa, naksuttelin takavaihtajan jousen suoraksi ja rimpuilin sen, mitä jaloista irti lähti. Vajaan puolen kilometrin viimeisessä vedossa ei puhti riittänyt ja porukkaa suhahti ohi joitain kymmeniä metrejä ennen maalia.

Etukäteen vahva Chebici/Koiviston Iskun porukka oli myös jälkikäteen vahva vieden kolme ensimmäistä sijaa järjestyksessä Manninen, Niemi ja Martikainen. Tiimin jäsenistä Leppänen oli 5. ja allekirjoittanut 6. Mäkelä kurvaili maaliin pääjoukossa.

HO

 

85. Porvoon ajot, 9.6.2013

Sunnuntaina ajettiin kansallinen kesäklassikko Porvoon ajot. Kauden hienoimpaan kilpailuun kotiutuu aina myös ulkomailla ajavat suomalaiset sekä muutama joukkue ulkomailta. Tänä vuonna reitti poikkesi muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna siten, että loppuun oli isketty viisi kappaletta kuuden kilometrin pikku kierrosta. 7x20km+5x6km=170km.

Ajajien kannalta Porvoon ajot on upea kilpailu. Hieno kaupunki, hyvä sää ja paljon yleisöä maalin tuntumassa sekä reitin varrella lakanoineen. Unohtamatta tietenkin vimosen päälle latautuneita ja huippuunsa viritettyjä kilpakumppaneita.

Kilpailu lähti käyntiin vauhdikkaasti ja toisella kierroksella kärkeen irtautui 13 hengen porukka. Matka taittui mukavasti ja kilpailun ollessa vielä alkuvaiheilla oltiin porukassa varautuneita. Kun matkaa oli taitettu noin 100km lisääntyi porukan lukumäärä neljällä kuskilla. Tässä vaiheessa porukassa oli mm. Visillatalot-Continental:n Järvinen ja Lehtimäki, Velocitorin Kananen ja Salermo, Twd:n Paajasen veljekset, Pökälä, Veikkanen, Chebicin Martikainen sekä Kruunukaton Kejo.

Matkan pituus, Kerkkoon mäki sekä nousumetrit (Garminin mukaan 1726km) tekivät arvokasta tehtäväänsä ja viimeisille lyhyille kierroksille tultaessa jäljellä oli enää seitsemän ajajaa. Järvinen, Paajanen, Pökälä, Veikkanen, Kejo, Salermo sekä britti Conor Ryan. Viimeisillä kierroksilla alkoi rynkytys ja ratkaisua yritettiin saada aikaan. Porukka menikin välillä kahteen osaan, mutta yhdistyi taas seitsemän ajajan ryhmäksi. Allekirjoittaneen jalka oli yhä kisan loppuvaiheilla yhteistyökykyinen. Nykäisyihin iskettiin välittömästi. Twd:n kolmen miehen edustusta vastaan päätin olla tekemättä aloittetta, jotta en pelaisi itseäni "pellolle". Viimeiselle kierrokselle lähdäessa allekirjoittaneen rengas päästi kuitenkin hiljalleen ilmansa pihalle. Juomahuollon kohdalla vaihtohommiin. Meidän huoltoauto oli jostain syystä pääjoukon perukoilla ja Shimanon auto pysähtyi, mutta yllättäen jatkoikin matkojaan. Kiitoksia Tuula Lepistölle, jolta sain kiekon nitkuttaen maaliin seitsemäntenä. Kärjen osalta ratkaisu meni loppusuoralle Velocitorin Salermon avatessa kirinsa viimeisestä mutkasta. Twd:n Paavo Paajanen pääsi Salermon takapyörään ja kuittasi ennen maaliviivaa. Kolmanneksi sijoittui Kruunukaton Kejo. Teamin Leppänen irtautui lopussa pääjoukosta ollen 11.

HJ

Elite	170 km
1		Paavo Paajanen		TWD-Länken	4:06:00
2		Marek Salermo		Team Velocitor	4:06:00
3		Mikko Kejo		Kruunukatto-Rush Racing	4:06:00
4		Samuel Pökälä		TWD-Länken	4:06:12
5		Conor Ryan		CMI Greenover Pro Cycling	4:06:12
6		Jussi Veikkanen		TWD-Länken/Equipe Cycliste FDJ	4:06:25
7		Henri Järvinen		Team Visillatalot-Continental	4:07:38
8		Mikko Paajanen		TWD-Länken	4:10:08
9		Tommi Martikainen		Chebici-Isku	4:10:08
10		Kimmo Kananen		Team Velocitor	4:10:08
11		Petri K.Leppänen		Team Visillatalot-Continental	4:10:25