Louskun Tempo, Lempäälä 14.7

Tampereen Pyörä-Union järjesti Teuvo Louhivuoren, Louskun, nimikkokilpailun Lempäälän Säijän kylällä. Pienet ja vähän suuremmat maalaistiet muodostavat kauniiseen maalaismaisemaan n. 18,5 km kolmilenkin, jossa meillä Tampereen seudulla asuvilla pyöräilijöillä on etuoikeus käydä testaamassa kuntoamme tiistai-iltaisin viikkotempon merkeissä. Siltasen Hanski ja Mäkisen Kari pitävät huolen, että sekkarit raksahtavat synkronoidusti käymään tasan viittä vaille kuusi, jotta ensimmäinen kuski saadaan matkaan kello kuudeksi. Reittinä kisarata on näin kilpailijan näkökulmasta erittäin hyvä. Reitti sisältää kolmen eri kokoluokan tietä vanhasta maantiestä pieneen ja mutkaiseen kylätiehen. Profiililtaan vaihtelevalla kierroksella riittää nousua n. 100 m:n edestä niin pieninä terävinä kumpuina kuin pidempinä ja loivempina nousuinakin. Matkat ovat, pitkien matkojen erikoismiehen mieltymysten mukaan, pidemmän puoleisia. Nuoret ja kaikkein kokeneimmat pyöräilijät kiertävät kisassa yhden kierroksen ja muut kaksi kierrosta.

Tiimistämme paikalla olivat, kirikykyisenä yhteislähtömiehenä paremmin tunnettu ja mukavuusalueeltaan reippaasti ulos astunut Järvinen sekä aika-ajamiseen enemmän tarmoaan käyttävä Onnela. Paikalla oli mukavasti ajajia ja yleiseen sarjaan starttasi kuskeja aivan kansallisen aika-ajon kärkipäästä lähtien, joten kilpailu oli tasoltaan hyvä. Erityismaininta ja kypärän nosto Pojat-80 sarjan kolmelle osanottajalle.

Sää suosi katsojia ja elohopea kipusi jo aamulla lähes hellelukemiin auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Muutaman sekuntimetrin nopeudella puhaltava tuuli oli suurimmalla osalla matkasta sivupainotteinen ja näin ollen hieman rajoitti nopeuksia reitin nopeimmilla osuuksilla. Liikennettä kisareitillä ei kisan aikana häiritsevästi ilmennyt ja lukuisat vapaaehtoiset liikenteenohjauksessa varmistivat kilpailijoiden turvallisuutta reitin kolmessa risteyksessä.

Itse kilpailu oli ainakin allekirjoittaneelle varsin tukala kokemus. Kokovartalotrikoo ei ole se kaikkein paras helleasuste ja suhteellisen aggressiiviseksi viritetty asento pyörän päällä ohjaa sen vähänkin tarjolla olevan, viilentävän ilmavirran kropan yli ja ohi. Vaikeinta on aloittaa tarpeeksi rauhallisesti, mutta kuitenkin niin, ettei tuskan tunne pääse missään vaiheessa kisaa kokonaan katoamaan. Helpointa on viimeiset kilometrit, jotka voi lasketella sen, mitä oma pää ja kipukynnys antaa periksi. Tällä kertaa loppukilometreille sain ylimääräistä puristusta minuutin eteeni lähteneen, Lahden Pyöräilijöiden, Jussi Nummikon apujoukkojen toimittamien väliaikatietojen avulla. Ohitin Jussia viimeiselle kolmelle kilometrille reitin kääntävässä risteyksessä, jossa Jussille kuului väliaikatieto ”55 sekuntia perässä”. Lämpöhalvauksen kynnyksellä oleva pääkoppa prosessoi tietoa parin sekunnin verran ja päättelin, että aikaeroa huudettiin ennakkoon vahvimpaan CCH:n Aki Turuseen ja jos vierellä oleva, minuutin aikaisemmin lähtenyt kaveri on 55s perässä, täytyy minun siis olla 5s edellä. Päätin siis ryhtyä toimenpiteisiin rusauttamalla kaikki tuumat sisään ja runttasin vauhdin päälle. Viimeiset kilometrit roikuin hämärän rajamailla tuossa ohuessa oljenkorressa. Maaliintulon jälkeen kävi ilmi, että reilun 48 minuutin hiljainen kituminen oli riittänyt ja palkintopallin koroketasoituksen avustuksella saatiin miesten hienoiset pituuserot tasattua kuvia varten. Kärkikolmikko oli siis muodossa: Onnela, Turunen ja Nummikko. Järvinen ajoi tempopyörällä elämänsä toisen kerran kilpaa ja sijoittui lopputuloksissa sijalle 13. Henrin loppuajassa on vielä helppoja sekunteja ja minuuttejakin pois otettavissa, kunhan saadaan miestä pyörän päällä hieman paremmin tuulen tieltä piiloon.

Tulokset kokonaisuudessaan

HO

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

TERVAETAPPIAJOT, OULU

Jo 80-luvulla ajetut Tervaetappiajot herätettiin muutama vuosi sitten uudelleen henkiin. Oivallisen 6-7.7. järjestetyn kisatapahtuman ensimmäinen päivä ajettiin Muhoksella ja toinen päivä Oulussa. Erinomaisista kisajärjestelyistä vastasi takuuvarmaan tyyliin Oulu Triathlon ja Cycling (OTC). Tampereen seudulta kisapaikalle matkusti kaksikko Onnela ja Leppänen. Kosken Laurin lähti uukutoseen Ruotsiin, mutta muut jäivät taas sinne sohvannurkkaan tai johonkin mökille makkaravartaiden ääreen. Osanottajia kisaan tosiaankin toivoisi enemmän täältä eteläisen Suomen suunnasta. Raakaluonteiset etelän karpaasit kuitenkin vetivät untuvapeittoa korville ja kuolasivat tyynylleen tyytyväisinä siinä vaiheessa kun meikäläisen auto starttasi Tampereelta lauantaina kello 3.00.

Ensimmäisenä etappina ajettiin maantieajon reitillä 11 kilometrin aika-ajo. Reitillä on korkeuseroa ja nelisen kertaa täytyi reissulla tarttua jarrukahvoille kaarteiden takia, eli ei siis ihan nopeinta sorttia oleva temporeitti. Homman vei nimiinsä vakuuttavasti Onnela. Uusi reittiennätyskin syntyi ajalla 13,34, vaikka mies itse harmitteli liiallista jarrujen näpelöintiä. Itse hävisin Hannulle 1,14 ja olin viides. CC Picaron Kangaskokko oli kakkonen 21 sekuntia Onnelalle jääneenä.

Toisen etapin maantieajossa oli samaan starttiin yhdistetty eri sarjoja. Näin saatiin kunnon kisailua aikaan ja samaa järjestelyä toivoisi muissakin pienemmän osanottajamäärän kisoissa. Kisa ajettiin seitsemänä kierroksena samalla reitillä kuin aika-ajo. Matkalla välikirejä oli kierroksilla kolme ja viisi. Kisaan lähdettiin liikkeelle hyvällä vauhdilla. Irtiottoja oli heti alusta alkaen. Välikireistä oli jaossa hyvityssekunteja ja Onnela avasi kolmannella kierroksella ensimmäisen kirin 500 metriä ennen maaliviivaa, irtaantuikin, mutta ensimmäinen kiri meni meidän kampoihin laittamisesta huolimatta Kangaskokolle. Itse olin kolmas. Kirin jälkeen onnistuin lukuisten yritysten jälkeen irtautumaan. Tällä yritettiin saada Onnelan pahimmat uhkaajat vetotöihin kun kirisä ei pärjätty. Irtiotto vaikutti omasta mielestä lupaavalle ja eroa olikin nelisenkymmentä sekuntia. Ihan ei ruutia ole kuitenkaan alkukauden malliin ja parinkympin jälkeen tulin kiinni ajetuksi. Seuraavassa välikirissä jaksoin kiinnioton jälkeen kuitenkin toiseksi, mutta Kangaskokko oli kolmas, sai hyvityksiä ja ero Onnelaan kaventui taas. Etapin loppu meni kyttäilyksi. OTC:n Törmänen ja Norjan Joks Stein irtaantuivat meidän jäädessä kyräilemään Kangaskokon kanssa. Lopussa myös Onnela irtaantui Kangaskokon kanssa pääjoukosta, mutta miehet eivät saaneet aivan kärkikaksikkoa kiinni. Törmänen voitti, Stein oli toinen ja Kangaskokko vei etapin kolmannella sijallaan viimeiset hyvityssekunnit niukasti ennen Onnelaa. Kangaskokon ero Onnelaan supistui näin 12 sekuntiin.

Kolmantena etappina ajettiin 40 kilometrin kortteliajo Oulun keskustassa tiukkakaarteisella reitillä. Tässä kurvailtiin jo 80-luvun lopun Tervaetapeilla. Kahdenkymmenen kierroksen kisassa ajettiin välikirit kierroksilla 5, 10 ja 15. Vauhdinpito oli aika laimeaa alun irtiottoyritysten jälkeen. Välikireistä sai hyvityksiä ja Kangaskokko veikin suvereenisti kaksi ensimmäistä kiriä. Itse jäin jämäsekunneille. Onnelan pyörä ei vaativan korttelireitin mutkiin taipunut parhaalla mahdollisella tavalla ja homma vaikutti etappikisan voiton suhteen pahalle. Toisen kirin jälkeen päätin irtautua, jos vaikka näin saataisiin jotain aikaan. Kangaskokko kuitenkin seurasi, vei kolmannen kirin, siirtyi hyvitysten turvin etappikisan kärkeen ja homma oli siltä osin aika lailla taputeltu. Lopussa kahdestaan Kangaskokon kanssa kärkikaksikkona ajaessa yritin irtaantua ja ottaa etapin voiton, mutta itsellä ei ollut hyvä kulku ollenkaan. Kangaskokko oli vahvassa vedossa, kuittasi loppukirin ja vei kisan voiton. Itse olin etapin toinen. Etappikisassa Kangaskokko siis voitti, Onnela oli toinen ja itse olin kolmas. Kisan jälkeen todettiin että Onnelan täytyy alkaa ajamaan sitä tempoa kovempaa, niin jäisi enemmän marginaalia näille aikahyvityksille. Nyt kun keskinopeus tempossa jäi alle viidenkympin. No, ensi vuonna sitten.

Kisajärjestelyistä täytyy antaa tunnustusta. Kisapaikalla fiilinkiä saatiin aikaan innostuneen kuuluttajan avulla. Erohumppaakin kuultiin kisapaikan kaiuttimista eurooppalaiseen tyyliin. Pyöräkisat näyttivät pyöräkisoilta ja tästä täytyy antaa järjestäjille kiitosta. Oulussa kyllä kisat osataan järjestää ja toivottavasti ensi vuodeksi kaavaillut kehitysideat toteutuvat ja toivomuksena on että meidänkin joukkueen nimi saadaan listoille oikein. Ensi vuonna ajamaan siis Tervaetapeille Ouluun.

Lopuksi vielä erityiskiitokset täytyy laittaa Halosen Harrille. Mies majoitti meidät vaatimattomaan merinäköalakämppäänsä ja homma ei ainakaan jäänyt kiinni energiansaanista. Sen verran runsaat ja ylelliset oli tarjoilut. Välillä kyllä vanhojen kisojen uudelleen ajaminen vähän hapotti. Kiitokset.

 

Tulokset täältä:

http://otc.kompassi.com/pages/tervaetapit/yleistae.php

SM-MAANTIE ELITE/U23, PORI, NOORMARKKU 30.6

Sunnuntaina oli vuorossa Porin SM-kisaviikonlopun viimeinen startti, joka oli tälläkin kertaa Eliten ja U-23-luokan mittelö. Porin Noormarkkuun oli luonnollisesti saapunut Suomen parhaat ajajat kilpailemaan himoitusta siniristipaidasta. Lähtöön oli ilmoittautunut 92 ajajaa kilpailemaan SM-mitaileista 181 km matkalla, jossa kierrettiin n. 12km kierrosta yhteensä 15 kertaa. Kisareitti oli kumpuileva ja varsin mutkikas reitti, sisältäen monia jarrutteluja ja kiihdytyksiä ulos mutkista. Reitti oli siis ehdottomasti suosiollinen irtiotoille, sillä näköyhteys takaa-ajajilla oli parhaimmillaan vain Vt23:lla, noin puolen minuutin luokkaa. Tiedostimme tämän palaverissa ennen starttia ja sovimme, että alkuirtiotoissa meidän on oltava mukana. Huolimatta muutaman ajajan kärsineen sitkeästä kesäflunssasta, kauden pääkilpailuun osallistui meiltä tietysti täysi roosteri: Hokka, Järvinen, Koski, Lehtimäki, Leppänen, Mäkelä ja Onnela.

Kisa Suomen mestaruudesta alkoi heti räväkästi, niin kuin sen luonteelle sopiikin, ja vain muutaman kilometrin jälkeen startista ensimmäinen irtiotto päästettiin irtautumaan pääjoukosta. Hatkaporukka muodostui neljästä ajajasta: Koiviston Iskun Martikainen, TWL:n Kahila, TuUl:n Simola ja meidän tiimimme Järvinen. Pääjoukossa hieman hidasteltiin ja kärkiryhmä pääsi hyvin nopeasti pois näkyvistä ja parhaimmillaan eroa tuli noin pari minuuttia pääjoukkoon. Pääjoukossa ajettiin sahaten, välillä iskettiin kovaa ja välillä mentiin hiljakseen. Kolmannella kierroksella alkoi tapahtua, vauhtia nostettiin ja letka venyi. Kun n. 40km oli ajettu, monien irtiottoiskujen jälkeen pääjoukosta poistuivat TWD-Länkenin Veikkanen, Pökälä ja Paavo Paajanen sekä Kuopion Soutajien Rissanen ja Turun Urheiluliiton Virtanen. Tässä väliporukassa olisi pitänyt ehdottomasti olla meidänkin joukkueestamme miehitystä, jotta olisimme saaneet Järviselle tukea kärkiryhmään. Pääjoukossa herättiin aivan liian myöhään, eikä kunnollista yhtenäistä vetoa saatu aikaiseksi riittävän ajoissa, kun väliporukkaan oli vielä jonkinlainen näköyhteys. Väliporukasta löytyi sen verran hyvin jalkaa, että ei mennyt aikaakaan, kun he ajoivat 4 hengen kärkiporukan kiinni. Kutakuinkin n. 70 km kohdalla kärkeen oli muodostunut 9 ajajan porukka, joka nopeasti kasvatti eroa pääjoukkoon.

Kuva: Samu Laine

 

Pääjoukossa ajo tasaantui. Ajoittain oli jonkin näköisiä irtiottoyrityksiä, mutta ne ajettiin helposti kiinni. Kun kärkiryhmän ero pääjoukkoon kasvoi yli neljän minuutin, alkoi näyttää selvältä, että SM-mitalit ratkottaisiin 9 ajajan kesken. Matkamittarin näyttäessä n. 110km, vaihdoimme Leppäsen kanssa muutaman sanan kisan tuoksinnassa. Molemmat tietysti vain toivoimme, että Henri kestää loppuun saakka kova vauhtisessa kärkiryhmässä. Eikä ajajien olotilaa tehnyt yhtään helpommaksi se, että aurinko porotti täydeltä laidalta ja nesteet poistuivat kropasta vähintäänkin samaa tahtia kuin kerkesi juoda.  Samassa pikapalaverissa Pete antoi vielä ohjeen, että loppua kohden mukaan irtiottoihin, sillä hyviä sijoituksia olisi vielä tarjolla.

Kuva: Samu Laine

Noin 140 km kohdalla alkoi kärkiryhmässä tapahtua harvennusta. Sen uhreiksi joutuivat Järvinen, Virtanen ja Kahila. Nämä ajajat ajettiin takaisin pääjoukkoon toiseksi viimeisellä kierroksella. Kärkiryhmään jäi kuusi kuskia. Näistä vahvimmat eli Veikkanen ja Paajanen ratkaisivat SM-kultamitalin keskenään irtautuen muista viimeisellä kierroksella. Voiton vei TWD-Länkenin Jussi Veikkanen ennen saman seuran Paajasta. SM-pronssi ratkaistiin neljän ajajan loppukirissä, jonka vei Turun Urheiluliiton Simola. Meidän joukkueen parhaasta sijoituksesta vastasi SM-maantiellä Hokka, 12., joka nousi mukaan 4 hengen irtiottoon viimeisen kierroksen kaupunkiosuudella. Tähän väliporukkaan nousi vielä lisäksi kolme muuta ajajaa. Tämä 8 ajajan väliporukka ajoi maaliin kärkiryhmien jälkeen ja ratkaisi järjestyksensä loppukirissä. 

Kuva: Samu Laine

Meidän joukkueemme suorituksesta: Tietenkään lopputulokseen emme voi olla tyytyväisiä, koska mitalista lähdimme taistelemaan. Kuitenkaan liian pettyneitä emme voi olla, Järvisen Henri teki kovan päivätyön irtiotossa ollen irti 140km SM-maantiellä. Harmi homma, että se ei tuottanut vielä tänä vuonna sitä odotettua. Tiimimme ajoi aktiivisesti pääjoukossa, mutta se yksi ”nukahdus”, kun takaa-ajoporukka ammattimiesten toimesta poistuivat pääjoukosta, oli harmittava. Menestyminen SM-kisoissa vaatii monen asian onnistumista, niin taktiikka puolella, tiimityössä ja tietysti suorituskyvyssä.

Kaiken kaikkiaan Porissa jälleen näytettiin rutinoituneen varmalla otteella, kuinka hyvät kisat järjestetään: hyvä reittivalinta ja toimivasti järjestetty liikenteenohjaus. Positiivista oli myös huomata, että yleisöäkin oli jonkin verran kannustamassa.  Ainoana miinuksena järjestäjille on, että edes SM-maantiellä tulisi olla väliaika-infoa muuallakin kuin pelkästään maalisuoralla, joka säännöllisesti antaisi ajajille tietoa aikaeroista.

 JH

Tulokset:

Elite/U-23