TARMO-MAANTIE 136 KM, PORI

Keli oli jostain luonnonoikusta johtuen kesäinen, kun Tarmo-maantieajo ajettiin Porissa sunnuntaina. Preiviikin nurmikentälle oli saapunut kuutisenkymmentä Elite-/M18-luokan pyöränkuljettajaa mittelemään voimiaan 136 kilometrin matkalla. Reipas tuuli lupaili hyviä sivutuulipätkiä kuuteen kertaan ajetun 26 kilometrin kierroksen aukeille osuuksille. Valitettavasti ei vain oikein tuullut oikeasta suunnasta. Meidän tiimistä kisassa oli mukana kuusimiehinen joukkue. Kaverit kyselivät helteisellä kentällä ennen kisaa, että enkö meinaa ollenkaan irtolahkeita laittaa. En laittanut.

Kisa lähti liikkeelle vaihtelevasti. Alkuun ajettiin kovaa ja sitten vauhti hiipui. Tuuli ei oikein sopivasti reitille osunut ajajien voimia koettelevana sivutuulena. Irtiottoja kyllä tehtiin aktiivisesti kisan alusta asti. Toisella kierroksella irtaantui pääjoukosta helpon näköisesti yksittäisiä ajajia. Eri vaiheiden jälkeen näistä muodostui kolmen miehen kärkiryhmä: Nummikko Lahden Pyöräilijöistä, Kejo Kruunukatto-Rush Racingista ja meiltä Järvinen. Pääjoukko ajoi Chebicin ajajien toimesta karkulaiset useita kertoja helpon näköisesti lähes kiinni, sitten veto syystä tai toisesta hiipui. Kosken Lauri kysyi, että mikähän tässä on taktiikka. Sanoin, että en oikein ole kartalla nyt. Ajattelin, että irtiottoryhmän annetaan olla edessä ja sitten Chebici ajaa porukan kiinni, kai. Toiseksi viimeisellä kierroksella pääjoukon veto hiipui lopullisesti ja toiseksi irtiottoryhmäksi kärjen taakse ajeli kymmenen miehen porukka.

Itse iskin 105 kilmetrin ajon jälkeen toiseksi viimeisen kierroksen lopussa pääjoukosta irti. Sain toisen irtiottoryhmän, sen kymmenen miehen porukan, kiinni ja iskin saman tien vasenta laitaa taas irti. Mukaan tuli tästä väliryhmästä kaksi miestä ja tällä ryhmällä vedettiin tuimasti muutama kilometri. Pääjoukon ajettua ennen kierroksen täyttymistä meidän kolmen miehen ryhmän kiinni, iskin uudelleen. Tällä kertaa mukaan pääsi Lauri Seppä Turun Urheiluliitosta ja Kosken Olli meidän porukasta. Pääjoukko roikkui muutaman minuutin ajan aivan tuntumassa. Viimeisen kierroksen alkaessa pääjoukko kuitenkin jäi ja meillä veto pyöri. Tuulta vastaan taistellessa ero pääjoukkoon kasvoi 45 sekunniksi ja kolmen miehen kärkiryhmään oli meillä eroa saman verran.

Viimeiselle vitoselle tultaessa kärkiryhmä oli melkein meidän toimesta ajettu kiinni. Kosken Ollin kanssa vaihdettiin pari sanaa taktiikasta. Sitten nähtiin taaempaa kuinka kärkiryhmässä Järvinen heitti jalan suoraksi reittä pidellen. Kärkikaksikko lisäsi vauhtia ja meille tuli kiire. Toiseksi viimeisellä kilometrillä vedin pidemmän vedon yksin ihan väkisin hakaten ja kärkikaksikko oli tavoitettu. Yritin nypätä irti saman tien, mutta eipä se vauhti happoisilla jaloilla riittänyt muita tiputtamaan. Loppusuoran kovaan vastatuuleen tultiin meikäläisen vetämänä. Kosken Olli avasi kirin 500 metriä ennen maalia. Eroa muihin tuli heti reilusti. Itse siirryin peesiin. Sitten Koskella hapotti, selkä nousi pystyyn, vauhti hiipui vastatuuleen ja mies ajettiin muiden toimesta kiinni. Itse odotin peesissä, mutta kukaan ei avannut kiriä. Vaihdoin pykälää pienemmän, avasin itse kirin, tunsin että lähti aika hyvin ja hämmästyksekseni voitin kisan. Kejo oli toinen, Nummikko kolmas ja Kosken Olli oli neljäs. Järvinen nilkutti maaliin ennen pääjoukkoa ja oli kuudes. Hokka irtaantui pääjoukon viimeisen kierroksen välienselvittelyssä ja tuli myös hienosti ennen pääjoukkoa maaliin kahdeksantena. Kosken Lauri tuli maaliin pääjoukossa ja oli M18 sarjan kolmas. Hyvin meni ja voitto tuli.

Kisareitti on erinomainen ja kisamatkakin oli maantiekisailuun sopiva. Parannusehdotuksia kun aina täytyy laittaa homman kehittämiseksi, niin se loiva kaarre vasempaan noin reitin keskivaiheilla vaatisi liikenteenohjaajan. Keskiviivaa ei ole, porukka oikaisee väkisinkin vähän vasemman kaistan kautta ja mutkan takaa aika kovaa vastaantulevien autojen kanssa on aika hazardia. Tuomariautosta täytyy antaa ajajaryhmille väliaikatietoa, niin ajo on mielekkäämpää, tai sitten radiot on otettava takaisin kisailuun, jos ei haluta heittäytyä puheväleihin ajajien kanssa. Ulkomailla väliaikatiedotus on hoidettu eri malliin. Palkintoihin pieni profiilinnosto olisi myös toiveena. Järjestäjille kiitokset taas hyvin järjestetyistä kisoista.

Kisaa kovempi koitos Tarmo-maantieajossa oli suihkussa käynti. Urheilukentän pukuhuoneen noin neljäasteinen, varmaankin suoraan meren pohjasta pumpattu, vesi ei houkutellut kovin pitkiin suihkusessioihin. Porissa karaistaan näköjään urheilevaa nuorisoa aivan eri malliin kuin Tampereella.

PL

		M18 136 KM
1		Waltteri Lepistö	PoTa	3:26:58
2		Arttu Suvisaari	Akilles	3:26:58
3		Lauri Koski	Visillatalot-Continental	3:26:58
		M-ELITE 136 KM
1		Petri K. Leppänen	Visillatalot-Continental	3:24:28
2		Mikko Kejo	Kruunukatto-Rush Racing	3:24:28
3		Jussi Nummikko	LaPy	3:24:28
4		Olli Koski	Visillatalot-Continental	3:24:28
5		Lauri Seppä	TuUL	3:24:28
6		Henri Järvinen	Visillatalot-Continental	3:25:39
8		Joonas Hokka	Visillatalot-Continental	3:26:54

FUJI-PELOTON GP, TAMPERE

Fuji-Peloton GP ajettiin Pyynikin perinteisellä 3,5 kilometrin lenkillä, jota menneinä vuosina kierrettiin myös MM-tasolla moottoripyörillä. Nyt Elite-luokan 20 kierroksen lähtöön oli ilmoittautunut vajaat seitsemänkymmentä elimistönsä lähes kilpamoottoripyörän tasolle virittänyttä urhoa. Keli suosi kisailua ja katsomoon oli saatu mukava määrä pyöräilystä sekä/tai näkötornin munkeista kiinnostuneita katsojia. Ulkomaan kuskeja ei tällä kertaa ollut saatu kisaan mukaan. Meidän tiimistä oli mukana kahdeksan kuskia.

Yksi mies oli katsomon puolelta pois. Kisa aloitettiin hiljaisella hetkellä Sepän Juten muistolle. Viime vuonna mies esitteli mulle täällä samassa kisassa ennen starttia pään leikkaushaavansa ja nyt kävi sitten lopulta näin. Jute voitti kisan 1983 ja varmasti jokainen tamperelainen pyörämies tunsi miehen armottoman kovana treenaajana ja kovaluonteisena kuskina, joka ei itseään säästellyt. Itse nuorempana sadat lenkit miehen kanssa ajaneena tiedän, että jos jotain apua tarvitsi, niin Jute kyllä jeesasi. Parhaat lähtevät ensin.

Kisa lähti matkaan hyvällä vauhdinpidolla. Mitään vaarallisia irtiottoja ei ennen kisan puoltaväliä oikein ollut.  Katselin kisan puolivälissä, että aika kovaa mennään kellon mukaan. Päättelin siitä, että hellekelissä tällä vauhdilla porukalla alkaa puntissa matka jossain vaiheessa painaa. Seitsemän kierrosta ennen maalia alettiin tehdä tuimempia yrityksiä. Kärkeen irtaantui Velocitorin Salermon ja TWD Länkenin Pökälän aloittaman irtioton seurauksena neljän miehen kärkiryhmä. Meiltä ryhmään selviytyi Järvinen ja neljäntenä mukana oli NCK:n Stoor. Kärkiryhmän ero kasvoi puoleen minuuttiin nopeasti. Kakkosryhmässä oli itseni lisäksi kolme ajajaa. Pääryhmä ajoi kakkosporukan nopeasti kiinni. Kakkosryhmäksi muodostui seuraavalla kierroksella, kuusi kierrosta ennen maalia, reilun kymmenen miehen porukka. Meidän tiimistä mukana oli itseni lisäksi Olli Koski. Kärkiryhmästä putosi samaan aikaan kakkosryhmään Järvinen. Vetotöitä tekeviä kakkosryhmässä oli vain muutamia ja päätin ainakin vähän aktivoida ryhmää vetämällä seuraavilla kierroksilla mäen kovempaa.

Neljä kierrosta ennen maalia irtaannuin kakkosporukasta yksin. Kannustus näkötornilla oli voimallista. Kovasti kiitoksia vaan kaikille kannustaneille. Trikoon nousuun mennessä takaa alkoi näkyä KTM Teamin paita. Torpo ajoi meikäläisen kiinni ja näin sitten jatkettiin matkaa kärkijoukon takana kahden miehen voimin maaliin asti. Kärkiryhmästä pari kierrosta ennen maalia pudonnutta Salermoa ei aivan onnistuttu tavoittamaan. Kärjessä Pökälä nykäisi viimeisissä nyppylöissä ja vei voiton. Stoor oli toinen ja Salermo kolmas. Itse yritin viimeisellä kierroksella irtaantua, mutta Torpo ei jäänyt ja kuittasi kirissä neljännen sijan. Itse olin viides. Takana Kosken Olli oli seitsemäs. Pyynikin kisat oli saatu ajettua ja maalialueella otettiin vastaan onnitteluja tai annettiin omaisille selityksiä.

Sitten taas spekulointia, eli ajettiinko ennen kovempaa kuin nyt: No ei. Nyt ajettiin yksi kovavauhtisimmista kisoista, tai ehkä kovavauhtisin, tämän kisan historiassa. Kahteenkymmeneen kierrokseen meni kyllä vähemmän aikaa kun tuloksissa on ilmoitettu. Onkohan kello laitettu käyntiin Pyynikin palloiluhallilla kunniastartista? Luulisin näin, ainakin oman mittarini perusteella, jonka käynnistin kilpailun alusta näkötornilta. Oma mittari näytti omaksi KILPAILUN loppuajakseni 1.43. Tällaisella reitillä voidaan eri vuosina kisaan käytettyjä aikoja ihan hyvin vertailla (ks. tämän blogin Fuji-Peloton GP:n kisaraportti vuodelta 2011), jos kello on laitettu samasta paikasta käyntiin joka vuosi. Nopein noteeraus on siis vuoden 2006 1.45. Kyllä Elitessä ajavat siis ihan hyvällä syyllä voivat olla tyytyväisiä suorituskykyynsä. Ainahan sitä joku vanha treenaamisesta (lausutaan tamperelaisittain siten, että r-kirjain lausutaan suun takaosassa: reenaamisesta) ja pyöräilystä muutenkin kaikkitietävä jäärä muistelee ”kyllä (lausutaan tamperelaisittain: kyä) silloin ennen ajettiin”, mutta urheilussa kello kertoo suorituskyvyn ja nyt ajettiin kovaa …niin ja ihan täysin suomalaisin voimin.

 PL

Miehet Elite	70 km
1	Pökälä	Samuel	TWD-Länken	1;46;21
2	Stoor	Tony	NCK	1;46;54
3	Salermo	Marek	Team Velocitor	1;47;38
4	Torpo	Timo	CCH KTM Team	1;47;59
5	Leppänen	Petri K.	Visillatalot-Continental	1;48;02
6	Kananen	Kimmo	Team Velocitor	1;48;30
7	Koski	Olli	Visillatalot-Continental
10	Järvinen	Henri	Visillatalot-Continental	1;48;42
21	Hokka	Joonas	Visillatalot-Continental	1;49;04

Killin Kaivin GP Hervanta Tampere 18.5

Aikaisempina vuosina Killin Kaivin GP ei ole kerännyt suuria osallistujajoukkoja, mutta tänä keväänä kyseinen korttelikisa kuului kansalliseen maantie cup:iin joka ilmeisesti  oli saanut kuskeja heräämään kisaan uudella tavalla. Kuitenkaan M-elite ja M-18 -lähtö  ei ollut paisunut mega suureksi ja useampi eliteläinen ilmeisesti valmistautui sunnuntain Rosendahliin. Lähtöviivalle kertyi noin nelisekymmentä kuskia.

Allekirjoittanut oli ajanut la korttelikisan kerran aikaisemmin, viime vuonna, josta reitti oli hiukan muuttunut. Nykyinen, n. 900 m mittainen reitti piti sisällään nopeasti ajettavia ”ysikymmpisiä” ja maalisuoralle käännyttäessä neulansilmän joka oli radan teknisin osuus, jolloin vauhti hidastui selkeästi. Neulansilmästä kiihdyttäen aukeni n. 200 m loivaan ylämäkeen maalisuora. Varmasti jokainen kuski tiedosti, jo lähtöviivalla että keulille tuohon vikaan kurviin tultaessa pitää itsensä tuupata jos meinaa Tampereen Yrityksen palkintorahoja päästä pokkaamaan.

Kisan lähtö oli klo 16 ja ilmat piteli, vaikka sateen uhkaa olikin ilmassa. Team Visillatalot – Continental oli vahvasti edustettuna. Meillä mukana Elitessä Leppänen, Koski, Järvinen, Hokka, Lehtimäki, Onnela ja Mäkelän Jouko, lisäksi Kosken Lauri oli edustettuna M-18 sarjassa. Kisapalaverissa ennen starttia pyrittiin lähteä ajamaan kisaa siten, että irti yritetään ja mieluiten aina kahdella miehellä siellä olisi hyvä olla, sillä miesylivoima meikäläisillä oli muihin porukoihin nähden. Toisille myös muistuteltiin, että aktiivista ajoa ja pidetään vauhtia yllä.

Kisalähti heti paukusta vauhdikkaasti liikkeelle Lehtimäen Tonin ansiosta, joka sai porukan venymään äärimmilleen. Porukka venyi venymistään ja ensimmäisten kierrosten aikana oli katoa käynyt. Pääjoukko pysyi kuitenkin pakassa ja vuoron perään kuskeja irtosi, joka piti vauhtia varsin kovana ensimmäisen puolen tunnin aikana. Irti näytti olevan vaikea päästä. Kisan puolivälissä, 30 minuutin kohdalla kellotettiin välikiriä ja siinä Mansnerin Kim näytti kyntensä. Itse en kyllä niitä nähnyt, vaan tarkkailin tilannetta taaempaa.

Välikirin jälkeen vauhti hiukan rauhoittui, ja matkan teko oli  paikon aggressiivista kiihdyttelyä ja välien ajamista kiinni. Irti ei näyttänyt edelleenkään kukaan pääsevän, sillä se olisi ilmaisesti vaatinut hiukan teknisemmän radan pitäen sisällään enemmän putkelta kiihdyttelyä.

60 minuuttia oli ajettu ja viimeiselle  5 kierroksille lähdettiin -pakassa. Katoa oli käynyt ja kisassa mukana oli noin puolet lähteneistä. Pökälä nostatti kovasti vauhtia ja sai mukaansa Hietalaa, Leppästä ja Kosken, kun 4 kierrosta oli matkaa maaliin. Väliä tuli Pökälän toimesta selkeän välin verran, mutta pääjoukkoa kiinnosti ajaa ja tulimme kiinni parin kierroksen jälkeen. Vauhtia oli loppuun saakka eikä liiemmin tarvinnut kyttäillä vaan viimeisellä kahdella kierroksella haettiin jo selkeästi omaa paikkaa. Itse sain pidettyä hyvin paikkaani Leppäsen ansiosta, jolle vinkkasin takapyörältä, että täällä tullaan. Kuitenkin Nurmi taitavasti nyppäsi ennen tuota viimeistä neulansilmää päästen siihen Hietalan kanssa ennen meikäläistä. Kurvista avasin sen mitä ehti, mutta sijoitukset pysyivät. Nurmi 1. Hietala 2. ja Koski 3.

Moni muukin kuski varmasti totesi, että jalkaa olisi ollut lopussa, mutta oma sijainti oli sen verran takana tai muuten väärin sijoittuneena ettei ollut enää aikaa ja matkaa. Yleisesti mainittakoon, että kisa oli vauhdikas, eikä siitä varmasti kukaan helpolla päässyt. Tilanteet vaihtuivat välillä kovan vauhdin johdosta kierros kierrokselta. Pyöräily lajina osoitti taas  monipuolisuutensa.

OK

SKINS ROAD, RAJAMÄKI 11.5.2013

Skins MTB ja Road -tapahtuman maantiekilpailu ajettiin 85 kilometrin matkalla, vihdoinkin, keväiseksi muuttuneessa säässä. Polvihousut oli saanut kaivaa kisakassista melko luottavaisin mielin esiin, mutta puolipitkät irtolahkeet sentään täytyi laittaa. Pitkistä talvitrikoista oli vanhalla jäärällä sen verran vieroitusoireita. Kilpailukeskus sijaitsi Rajamäellä ja maantieajon miesten sarjan kuskeja oli lähtöviivalla reilut viisikymmentä. Meidän tiimistä kisassa oli mukana itseni lisäksi Hokka. Muut tiimin kuskeista keskittyivät tänä viikonloppuna tyttöystävien/avovaimojen/vaimojen kanssa videoiden katsomiseen sohvannurkassa, mokkapalojen sekä irtokarkkien syöntiin ja kehon yhtenäisten sulavien muotojen kehittämiseen …No ei, kaikki ajoivat tautisen kovia treenejä ja keskittyivät kesän tuleviin koitoksiin.

Kisa lähti liikkeelle Hokan käynnistämällä irtiotolla. Tuulisessa kelissä kolmen miehen ryhmä oli enimmillään puolen minuutin päässä pääjoukosta. KTM Teamin kaverit kuitenkin ajoivat irtioton kiinni noin parinkympin ajon jälkeen. Seuraavan vakavamman irtioton käynnisti KTM:n kaksikko noin 35 kilometrin kohdalla. Hokka iski KTM:n kaksikon mukaan. Ryhmä loittoni sen verran uhkaavasti, että iskin mäessä yksin irti pääjoukosta ja ajoin kolmikon kiinni. Takaa ryhmään nousi vielä CCH:n Vilen. Viiden miehen kärkijoukko oli muodostunut ja vuoroveto pyöri. Välillä ajettiin iisimmin ja välillä kun pääjoukko lähestyi, niin ajettiin intensiivisemmin. Järjestäjien autosta saatiin hyvin väliaikatietoja, kiitokset Turuselle. Ero pääjoukkoon oli pitkään 50 sekunnin luokkaa, mutta loppumatkasta ero revähti puoleentoista minuuttiin. Peli oli selvä viiden kärkisijan osalta.

Hokan kanssa pidetyn kahden sanan taktiikkapalaverin jälkeen iskin 6-7 kilometriä maalista, kun edessä näytti olevan mittava ylämäki. KTM:n vahvanoloinen kaksikko Timo Torpo sekä Lasse Torpo pääsivät peesiin ja Hokka sekä Vilen jäivät. Lopetin vedon, mutta Lasse Torpo jatkoi vetoa yksin ja me muut kaksi istuimme peesissä. Odottelin Hokan ja Vilenin saavan meidät kiinni, mutta kavereita ei näkynyt. Vitonen ennen maalia iski ensin Torpoista Timo – ajoin kiinni – sitten iski Lasse – ajoin kiinni – sitten iski Timo – ajoin kiinni jnejne. Kilometrin kyltillä iski Timo. Vaihdoin taktiikkaa, odotin hetken kun olin ajanut Lasse Torpon kiinni ja iskin kymmenen sekunnin palauttelun jälkeen mieheltä irti, mutta toinen veljeksistä karkasi jo liian kauas, oma vauhti KTM:n miesten kidutuksen seurauksena alkoi hiipua ja Lasse ajoi kiinni ja tykitti meikäläisestä eroon muutama sata metriä ennen maalia. Taaempana Hokka irtaantui Vilenistä ja oli neljäs. KTM Team otti kaksoisvoiton ja Visillatalot-Continental otti seuraavat sijat.

Hokka ajoi hyvin ja aktiivisesti. Vielä kun kisan päälle ajeltiin lenkkiä, niin samalla tälle päivälle tuli hyvät treenit, kuten oli tarkoituskin. Omalta osaltani voin sanoa, että tuli tehtyä taktisesti muutama virhe loppukilometreillä: isku joukkuekaverin kannalta väärässä paikassa jnejne. Alkumatkan jälkeen ajo tuntui koko ajan vahvalta ja kymppi ennen maalia olin varma että me hoidetaan kisa. Mutta kai sitä täytyy ajaa vielä muutama vuosi, että oppii lajin.

Ennen kisaa ilmoittautumisjonossa kun juteltiin, niin arvelin että tällaiset massatapahtumat tulevat lisääntymään pyöräilyssäkin ja näissä on lajin tulevaisuus. Juoksussa ja hiihdossa massatapahtumien suosio on jo todettu aiemmin. Nyt kun pyöräilyn juniorisarjoihin ei saada oikein millään tavalla imua, niin ainakin näiden tapahtumien kautta saadaan lajiin kisailijoita lisää. Läpät silmillä eleleville vielä itseänikin pahemmille jäärille, jotka haikailevat kestävyyslajien ”vanhojen aikojen” suurten juniorimassojen perään, sanoisin että herääminen tähän päivään olisi suositeltavaa. Myöhemmälläkin ikää ehtii kehittyä hyvälle tasolle. Meilläkin on joukkueessa tästä hyviä esimerkkejä. Kuntopohja voidaan kyllä hankkia juniorisarjojen osalta pyöräilyä kiinnostavimmista lajeista. Harrastajiahan pyörätouhulla kyllä on, kisaamiseen on koettu kynnyksen olevan ehkä liian suuri, ainakin aiemmin. Tällaisissa tapahtumissa kynnys kisailuunkin madaltuu.

Hyvinkään Pyöräilijät järjestivät hienon pyöräilytapahtuman. Jo kisapaikalle tullessa näytti, että hei, tässähän on ihan oikeasti urheilutapahtuma kyseessä. Ensi vuodeksi järjestäjät väläyttelivät Skins MTB ja Roadin maantiekisaa cup-kisaksi kunnon kisamatkoilla. Kisareitti on otollinen maantiekisan järjestämiselle ja järjestelyt oivalliset. Kiitokset järjestäjille hyvästä tapahtumasta ja toivotaan tapahtumalle menestyksekästä jatkoa.

PL

SKINS MTB&ROAD
	85 km MAANTIE
1	Timo Torpo	KTM Team	2:05:59
2	Lasse Torpo	KTM Team	2:06:07
3	Petri Leppänen	Visillatalot-Continental	2:06:24
4	Joonas Hokka	Visillatalot-Continental	2:07:03
5	Mika Vilen	Cycle Center Team/CCH	2:07:05
6	Janne Nurminen	IK-32	2:08:33
7	Lasse Mikkonen	Vantaan Pyöräilijät	2:08:33
8	Niko Meriläinen	Porvoon Akilles	2:08:55

20. Satakunnan ajot, Ulvila 4.-5.5.2013

Koiviston Iskun järjestämä keväinen etappikilpailu on varmistanut paikan Suomen keväälle painottuneessa kilpailukalenterissa. Kilpailu koostuu lauantaina ajettavasta 1,7km prologista, 91 kilometrin maantiestä sekä sunnuntain 125 kilometrin maantiekilpailusta.

Prologi 1,7km

Lauantai aloitettiin lyhyellä prologilla. Alle kaksi kilometriä pellon reunaa vastatuuleen tarkoittaa epämukavuusalueelle siirtymistä, mutta vain hetketksi. Maali on saatu vielä pienen töppäreen päälle, jotta kenellekään ei jää vaikutelmaa, että pyöritys olisi ollut samettisen herkkää.

Nopeimmin reitin selvitti Länkenin Samuel Pökälä. Teamin nopein oli järvinen sijoittuen neljänneksi 5,5 sekuntia Pökälää hitaammin. Teamin toiseksi parhaiten kiskaisi Koski n. 11 sekuntia voittajaa hitaammin. Plogin kärkikymmeniköllä oli eroa noin kymmenen sekuntia. Kaikki oli siis vielä auki, sillä kahdelta seuraavalta maantie-etapilta oli jaossa kärkikolmikolle hyvityksiä 10, 6 ja 4s. Lauantain maantie-etapilla oli vielä kaksi välikiriä, joista oli mahdollista napsia 3, 2, 1 sekuntia. Jokainen sekunti saattoi siis tulla tarpeelliseksi jos havitteli kipuamista kokonaiskilpailun korkeimmalle jakkaralle.

1. Etappi 91km

Kolme tuntia prologin jälkeen oli luvassa maantie. Ilma oli viileä, mutta auringon pilkistäessä lähtökarsinaan viimeiset tuuliliivit heiteltiin huoltajille. Kuusi noin 15 kilometrin kierrosta, joista toisella ja neljännellä oli jaossa kolmelle parhaalle mahdollisesti ratkaisevia hyvityssekunteja.

Kilpailun edetetessä voitosta näytti taistelevan tosissaan kolme joukkuetta. Twd-Länken, Velocitor ja me, Visillatalot - Continental. Matkalla pidettiin hyvää vauhtia. Prologin jälkeen johdossa olevan Twd:n pökälä oli merkattu mies Velocitorin ja meidän riveissä. Järvinen ja Nurmi tiedettiin vahvoiksi kirimiehiksi, eikä Pökälää saanut päästää silmistään.

Toisella kierroksella ensimmäiseen välikiriin tultaessa pääjoukon edellä oli pieni porukka, joka ajettiin kiinni kiriin tultaessa. Kouvolan pyöräilijöiden Tero Pusa onnistui kuitenkin pitämään kaulan napaten 3 hyvityssekuntia kannoilla tulleiden Nurmen ja Järvisen edestä. Peloton venyikin todella pitkäksi kärjen taistellessa sekunneista maalimäessä. Porukka oli kasassa tultaessa toiseen välikiriin. Peltoaukealle puhaltava tuuli laittoi joukkueet töihin tuodakseen kirimiehet hyvissä asemissa 90 asteen mutkan jälkeen taittuvaan maalimäkeen. Kamppailu tapahtui kahden miehen välillä. Nurmelle kolme, Järviselle kaksi sekuntia.

Viimeinen kierros tuupattiin noin 44km/h. Velocitor jauhoi tuulista pellon laitaa kiriä Nurmelle ja Visillatalot - Continental Järviselle. Nurmi veti pidemmän korren. Teamin Koski selvisi kärkikolmikkoon. Viimeiselle etapille lähdetiin Järvisen ollessa Nurmea 0,2 sekuntia perässä ja Koski kokonaiskilpailun seitsemäntenä.

Kuva. Sininen Bussi

2. Etappi 125km

Sunnuntain koittaessa keli oli masentava. Vesisade ja viisi astetta lämpöä. Ei siis ollenkaan keväinen, lähempänä loppusyksyä. Uskottelimme toisillemme, että ei sitä lähtölaukauksen jälkeen enää mieti. Sormien muuntautuessa tunnottomiksi tiedostimme ilman koleahkoksi. Allekirjoittanutta kovemmat jätkät riisuivat puntit ja öljysivät sääret. 25 kilometrin lenkki kierretään viisi kertaa ja maalin tultaisiin vauhdikkaasti osittain alamäkeä.

Matka alkoi taittua lauantain kilpailua hitaammin. Eräät kuskit päättivät, että sunnuntaita voi viettää mukavamminkin ja heittivät hanskat tiskiin kylmyyden takia. Edellispäivän kyttäily ja varmistelu jatkui, sillä ajettiinhan voitosta. Mikäli porukka tulisi pysymään kasassa, olisi kiri lauantain tapaan todennäköisesti kahden miehen kamppailu. Teamin Mäkelän karatessa kolmannella kierroksella Lahden pyöräilijöiden Jussi Nummikon kanssa karkuun, muu teami sai ”makoilla patjoilla ja syödä mokkapaloja”. Kaksikko tekikin kovasti töitä eron ollessa välillä jopa 1,5 minuuttia. Kaksikko ajettiin kiinni lähdettäessä viimeiselle kierrokselle.

Viimeisellä viidennellä kierroksella yritettiin karkuun ja siinä osittain onnistuttiinkin. Kierroksen puolivälissä vajaan kymmenen hengen porukkaan selvisi meiltä kolme miestä. Leppänen, Koski ja Järvinen. Myös tutut nimet Nurmi ja Pökälä olivat tottakai mukana. Homma näyttikin meidän kannalta liian hyvältä ja noin kymppi ennen maalia Rissanen jyhki porukan kiinni. Rauha oli siis taas pelotonissa. Ennen kiriä iskettiin vielä Twd:n toimesta.  Lähestyttäessä kiriä Järvisen apuna oli enää Leppänen pitämässä pääjoukon vauhtia yllä. Myös Nurmen apujoukot olivat käyneet vähiin ja herra istui Järvisen takapyörässä. Nurmen avatessa kirin allekirjoittanut reagoi välittömästi. Sain hyvin vauhdin päälle, mutta Nurmi vei jälleen kuin kuoriämpäriä. No ei nyt ihan. Eturenkaiden väliin jäi eroa harmittavasti vain senttejä.

Kuva. Sininen Bussi

Kuva. Jari Birling

Hienot kilpailut, vaikka kokonaiskilpailun voitto jäikin harmittavan lähelle. Onnittelut vastustajille!

Tulokset