Taas koitti sitten se aika vuodesta, kun oli aika hylätä Suomen takatalvi ja suunnata olosuhteisiin, missä pyörällä ajoa voi harjoitella varpaiden jäätymättä ja ilman nastarenkaita. Pari viikkoa oli tiimin porukalla aikeissa leirillä olla ja Baleaarien kisakalenterista oli etukäteen löytynyt pari kisaakin treenileiriä piristämään. Eli ei muuta kun pyörät kuljetuslaukkuun ja kohti välimeren saaristoa katsomaan, mitä Hotelli Luxorissa on tänä vuonna loihdittu seisovaan pöytään. Ikävää oli hylätä Suomen kymmenen asteen pakkanen, mutta ainahan se leirillä olo kotiolot voittaa.
Menomatkalla tehtiin välilaskun aikana sellainenkin harvinaisuus, että tutustuttiin muuhunkin kuin lentokenttään – siispä lähdettiin Barcelonan keskustaan. Yleensähän suomalainen urheilija haluaa hetkuttaa pohjelihasta lentokentän muovituolissa koko välilaskun ajan: minähän en kävele, menee herkkyys. Barcelonan keskustassa tilataksin mittari näytti 26 euroa ja Suomen pojille kyyti maksoi yllättäen 46 euroa. Suomalainen ihmettelee, mutta ei sen kummemmin kysele ja maksaa homman pois.
Suomi-Espanja 0-1
Barcelonassa mentiin pikku kiertelyn jälkeen sitten paikalliseen ruokaravintolaan sisäänheittäjän kympin annoksen houkuttelemana. Eväät kun oli syöty, niin sitten laskun mukaan kympin ruoka maksoi 20 euroa. Henkilökunta ei ymmärtänyt Kosken Ollin todistelua, että ihan ei nyt oikein mennyt. Käsiä käytin levittelemässä koko henkilökunnan voimin. Viittä vaille käsirysyyn päättyneessä tilanteessa pohjalainen jääräpäisyys voitti: Laskussa kun oli tapahtunut ”virhe”. Kympin annos maksoikin sitten lopulta sen kympin.
Suomi-Espanja 1-1
Perillä kasattiin pyörät illalla. Lehtimäen Toni oli varannut auton seuraavan aamun Manacorin kisareissua varten. Manacorissa oli vuorossa satasen maantieajo, Trofeo Miquel Mas. Vähän kyllä mietittiin, että onko kisailussa järkeä, mutta mietittiin, että sitten on se ekan kisastartin apina pois selästä. Ei muuta kun aamupalalla lusikoitiin pikainen myslikipollinen, kolmen miehen pyörät autoon ja kiireesti Manacoriin. Muiden jäädessä ajamaan lenkkiä kisaan lähtivät Lehtimäki, Leppänen ja Järvinen, joka ei ennen Espanjan koitoksissa ollut startannut. Eka kerta meni tässäkin tapauksessa vähän pieleen.
Perillä ihmeteltiin taas kisaan ilmoittautumisen helppoutta ulkomailla verrattuna härmän systeemeihin: lisenssit ja raha käteen, jonon päähän, nimi listaan ja ei kun numeroita kiinnittämään. Lämmintä oli vajaat parisenkymmentä, aurinko paistoi, tuulista oli ja asfaltti oli sateen jäljeltä liukas. Startissa oli yli sata ukkoa ja porukka sulloutui tyypillisen espanjalaisen möykkäämisen saattelemana masterauton taakse. Ei muuta kun pillin vihellyksestä liikkeelle ja porukka matkaan. Juuri kun vauhdit saatiin ylös kilometrin ajon jälkeen, niin edeltäjäauto heittikin kaikkien yllätykseksi 180 asteen kiemuran. Jarrut kirskuivat ja kolareilta vältyttiin. Siltä kohtaa lähdettiinkin kapeille märille pikkuteille. Reikäisen asfaltin aiheuttamien tilanteiden jälkeen Espanjan miehet saivatkin aikaan kympin kohdalla oikein kunnon rysän, totta kai. Ukkoa oli tien leveydeltä nurin. Meikäläisistä kasaan jäivät Lehtimäki ja Järvinen. Leppänen jonotti kasan takana ja seurasi katseella kun penkka pölisi ja ukkoa lakosi: penkalle heilahti paidasta päätellen Järvinenkin. Porukka hajosi pieniin osiin ja niistä asetelmista lähdettiin meidän näkövinkkelistä reilulta takamatkalta 3,2 kilometrin nousuun. Nousussa huomattiin, että ei suomalainen kuski Espanjan ukoille ainakaan suorituskyvyssä häviä. Nousun päällä kärkijoukoksi karkasi 26 miehen porukka. Muut ryhmät tulivat matkan varrella kasaan ja kaikki meikäläiset olivat erinäisten vaiheiden jälkeen lopulta noin 50 miehen pääjoukossa. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin edeltäjäauton ja moottoripyöräpoliisien saapuessa Manacoriin pillit ujeltaen. Ajajat matkaan lähettänyt vanha mies hyppäsi joukon eteen hurjasti huitoen. Jarrut kirskuivat ja pääjoukon kisa päättyi siihen. Kaikki levittelivät käsiään ja möykkäsivät hetken. Sitten kaikki poistuivat huoltoautoille. Vain irtiottoryhmä jatkoi viimeiselle kierrokselle. Kisa tuli ajettua ja voittaja saatiin selville. Kisakausi on avattu ja seuraavana sunnuntaina on korttelikisa Arianyssa. Siellä sitten kisaillaan koko tiimin voimin.
Lenkkiä on ajettu 160 kilometrin päivätahdilla. Iltaisin on vanhempi kaarti puhunut naisjuttuja (valetta kaikki), koska kaverit eivät enää muuhun pysty kuin puhumaan. Nuorempi ryhmä on keskustellut Srammin osista ja hiilikuiturungoista. Perfecto.
PL
