keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

KISARAPORTTI, SM-MAANTIE 216 KM, RIIHIMÄKI


 

SM-maantieajoon Riihimäelle oli saapunut reilut kahdeksankymmentä urhoa kilpailemaan Suomen maantiekuninkuudesta. Matkaa oli laitettu kisalle ihan miehekkäät 216 kilometriä kuutena lenkkinä. Team Continentalista viivalla oli vain kolme kuskia. Onnela kun loukkasi itsensä todella pahasti perjantain SM-tempossa kaatumisessaan. Syvältä se täytyy näköjään Onnelankin hakea kokemus tuleviin tempomestaruuksiin. Kisan startissa Suomen kesä oli parhaimmillaan: lämmintä kahdeksan, kova tuuli ja lopulta alkoi sitten sataakin. Kengänsuojat sekä puolipitkät irtopuntit oli taas tarpeen ja sadetakki oli pakko hakea liivin tilalle huoltoautosta heti ensimmäisellä kierroksella: silti paleli. Alkumatka ajettiin iisisti, niin kuin oletettavaa olikin.

 

Puolenvälin jälkeen alkoi tapahtua reitin jyrkimmässä nousussa. Useilla alkoi jo palelu kylmässä kelissä viedä parasta terää otteista, matkakin painoi jo hieman ja kärkeen repesi, ihan vaan ajamalla ilman sen kummempia tykityksiä, 14 miehen ryhmä. Meiltä mukana oli Kosken Olli. Parin kuskin tipahdettua vuoroveto jatkui kärjessä kahdentoista ukon voimin. Takana pääjoukossa vedettiin ja ero pysyi kierroksen verran kohtuullisena. Sitten lopulta kun pääporukan selkäranka taittui, niin ajo meni rauhalliseksi ajeluksi. Selväähän kuitenkin oli että kyllä miehiä selkä edellä kärjestä vielä tulee, mutta yllättävän moni siellä loppuun asti kuitenkin lopulta pysyi.

 

Toiseksi viimeisellä kierroksella reitin jyrkimmässä nousussa iski Henttala ja kärkeen muodostui kolmen miehen gruppo: Veikkanen, Henttala ja Pökälä. Ei siis mitään yllättävää sinänsä. Kakkosryhmässä viimeiselle kierrokselle lähti seitsemän miestä, joista Koski ja Järvinen heittivät sivuun viimeisen kierroksen alettua. Loppuselvittelyissä voiton vei Veikkanen, Henttala oli kakkonen ja Pökälä kolmas.

 

Pääjoukosta ajeli muutamia miehiä loppumatkasta irti. Muuten ryhmässä tehtiin suomalaisen kesäisessä kaatosateessa ja myrskytuulessa ihmisen kylmyydenkestotestiä, missä parhaimmassa horkassa tärisi ajopaidassaan, irtohihoissa ja polvihousuissa ilman kengänsuojia Leppämäki sekä yksi NCK:n kaveri. Lopussa ryhmä hajosi ja moni ei lopulta maaliin tullut. Itse ajelin kuitenkin maaliin ja Hokalla meni kahdensadan jälkeen rengas. Huoltoautoa kun ei pääjoukon takana ollut (!!!) niin oman mielen ja kehon kidutus jäi mieheltä harmittavasti kesken ja viitisentoista kilsaa vajaaksi.

 

Omalta osalta täytyy sanoa, että 29 vuotta sitten tuli ekalla osanottokerralla oltua miehet/yleinen SM-maantiellä neljäs ja nyt melkein heti perään Elitessä 22. Yleiset miehet on muuttuneet eliteiksi, mutta laji on yhtä kova kuin on aina ennenkin ja miehiäkin edelleen joukossa on. Nyt ajettu kisa ei kuitenkaan ollut oman uran pisin. Tallinna-Narva –etappi oli Turku-Leningrad -etappikisassa pidempi ja kelikään ei ollut uran kylmin. Niedersachsen Rundfahrtissa 11. etappi vuonna kasiysi ajettiin muutaman vuoren yli polvihousuissa räntäsateessa lumihankien keskellä ja pistettiin tästäkin horkasta paremmaksi.

 

Joo joo …nyt kun homma alkaa mennä ajamisen sijaan enemmän muisteluksi, niin eiköhän se ala tämä homma olla omalta osalta tässä.

 

PL

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti