…..Jo joutui armas aika ja
Lattomeriajo. Kotimainen maantiepyöräilykausi riipaistiin käyntiin Porilaisissa
hiihtokisaolosuhteissa. Starttia siirrettiin tunnilla ja maalisuora oli
siltikin yleisen sarjan startatessa vielä osin jäässä. Kisa ajettiin
edestakaisella reitillä ja matka lyhennettiin satasesta noin 70 kilometriin.
Starttia odotellessa
katselin auton ikkunasta tangossa suorana liehuvaa Suomen lippua. Siinä
katsellessa päätin sitten laittaa hiilikuituvanteet pussiin ja laitoin varmuuden
vuoksi pyörän alle lenkkivanteet. Ajattelin että olisi niillä paremmilla
vanteilla kiva vielä myöhemminkin ajella, ehjänä.
Ja kyllähän se kisan alku
melko levotonta sivuvastaisessa tuulessa ajoa olikin. Matka oli ilmeisesti sen
verran lyhyt että kaikilla tuntui olevan tarve ryntäilyyn. Heti alussa neljänkymmenen
starttiin uskaltautuneen joukosta irtaantui irtiottoporukka, joka teki
menomatkalla töitä, ainakin pääjoukosta katsoen, hyvällä vuorovedolla. Takana
pääjoukossa oli enemmän jarrumiehiä kuin vetomiehiä. Osa ajajista oli jo tässä
vaiheessa kautta aloittanut ruudin säästämisen syksymmälle ja huilaili pääjoukon
peesissä. Harvat organisoidut vetoyritykset tyrehtyivät osan porukasta
harrastamaan vastatuuleen yksin tykittelyyn. Yksin tykittelyhän sotkee
tehokkaasti vuorovedon tapaiset yritykset ja toimii aina hyvin irtiottoporukan
hyväksi. Perinteiseen suomalaiseen 2000-luvun ajotapaan siis edettiin. Jostain
syystä pyöräilyn perusajatus tasaisella sitkeällä vuorovedolla irtioton kiinni
ajamisesta on Suomessa hieman päässyt sitten 90-luvun unohtumaan. Onneksi sitä
sentään näkee vielä Eurosportilta tulevissa professionaalien kisoissa, niin ei
pääse kuskit ihan ideasta vieraantumaan.
Takaisintulomatkalla
pääryhmässäkin intouduttiin aika ajoin vetämään. Kärkiryhmä näyttikin olevan
välillä saavutettavissa ja vain parikymmentä sekuntia pääjoukon edellä. Siinä
sitten muutama ajaja simahtikin kärkijoukosta. Hetkelliset suvantovaiheet pääryhmän
vedossa käänsivät homman kärkijoukon hyväksi. Pääjoukon ero kärkeen venähti
tavoittamattomaksi. Pääjoukosta ajeli lopussa vielä muutamia ryppäitä irti
kärkijoukon ja pääryhmän väliin.
Alusta asti irti ollut kärkiryhmä
ratkoi kärkisijat. Lukumääräisesti isompien joukkueiden nenän edestä homman vei
vakuuttavasti nimiinsä Simola. Kovassa kunnossa oleva ja hyväksi kirimieheksi
tiedetty turkulainen vedettiin porukalla varmaan voittoon muiden irtiotossa
mukana olleiden toimesta. Loppukirihän on Simolamaisessa iskussa olevalle
kaverille lähinnä muodollisuus.
Omaa kulkua kuvasi vanha
sanonta: Eikä mihkään! Melko raihnaista oli geriatrikon meno. Alussa oli siinä
ja siinä ettei porukasta pudonnut. Keuhkoissakin poltti kuin ala-asteen
hiihtokisoissa. No joo, kyllähän ne jalat siinä vähän sitten alkoivat muutaman
väkisin tehdyn sivutuuliruhjomisen jälkeen jo vähän toimimaankin, lopussa. Eli
kovaa ei päässyt, mutta hiljaakaan ei tajunnut mennä.
Lattomeriajolla takuuvarmoine
sivutuulineen on paikkansa kisakalenterissa. Kiitokset siis järjestäjille,
jotka sitkeästi Porin seudulla jaksavat kisoja järjestää. Ilman näitä Suomessa
vähiin käyviä kilpailujen järjestäjiä ei ole myöskään pyöräilykilpailuja, eikä
myöskään kilpapyöräilyä. Toivottavasti ensi vuonna taas ollaan lähtöviivalla
keväisemmissä tunnelmissa isommalla osanottajamäärällä. Idea yleisen sarjan
startista on hyvä idea näissä keväisissä maantiekisoissa. Ja jos vielä saisi
toivomuksen esittää, niin voisihan se kilpailumatka olla maantiepyöräilyn
henkeen sopivasti hieman pidempikin kuin se satanen. Ehkä se myös toisi tiettyä
rauhallisuutta ryhmässä ajamiseen ja auttaisi ajajia paremmin jokakeväisen
kisatuntuman hakemisessa.
14. Lattomeri-ajo, 9.4.2012 Pori
Miehet yleinen -luokka n. 70 km
1 Mika Simola TuUL 1.38.35
2 Mikael Myllymäki CCH/CycleCenterTeam sa
3 Samuel Pökälä TWL sa
4 Jussi Eskelinen KoiIsku sa
…..
13 Petri Leppänen Team Continental 1.40.21
PL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti