Sunnuntaina oli vuorossa Porin SM-kisaviikonlopun viimeinen
startti, joka oli tälläkin kertaa Eliten ja U-23-luokan mittelö. Porin
Noormarkkuun oli luonnollisesti saapunut Suomen parhaat ajajat kilpailemaan
himoitusta siniristipaidasta. Lähtöön oli ilmoittautunut 92 ajajaa kilpailemaan
SM-mitaileista 181 km matkalla, jossa kierrettiin n. 12km kierrosta yhteensä 15
kertaa. Kisareitti oli kumpuileva ja varsin mutkikas reitti, sisältäen monia jarrutteluja
ja kiihdytyksiä ulos mutkista. Reitti oli siis ehdottomasti suosiollinen
irtiotoille, sillä näköyhteys takaa-ajajilla oli parhaimmillaan vain Vt23:lla,
noin puolen minuutin luokkaa. Tiedostimme tämän palaverissa ennen starttia ja
sovimme, että alkuirtiotoissa meidän on oltava mukana. Huolimatta muutaman
ajajan kärsineen sitkeästä kesäflunssasta, kauden pääkilpailuun osallistui
meiltä tietysti täysi roosteri: Hokka, Järvinen, Koski, Lehtimäki, Leppänen,
Mäkelä ja Onnela.
Kisa Suomen mestaruudesta alkoi heti räväkästi, niin kuin
sen luonteelle sopiikin, ja vain muutaman kilometrin jälkeen startista
ensimmäinen irtiotto päästettiin irtautumaan pääjoukosta. Hatkaporukka
muodostui neljästä ajajasta: Koiviston Iskun Martikainen, TWL:n Kahila, TuUl:n
Simola ja meidän tiimimme Järvinen. Pääjoukossa hieman hidasteltiin ja
kärkiryhmä pääsi hyvin nopeasti pois näkyvistä ja parhaimmillaan eroa tuli noin
pari minuuttia pääjoukkoon. Pääjoukossa ajettiin sahaten, välillä iskettiin
kovaa ja välillä mentiin hiljakseen. Kolmannella kierroksella alkoi tapahtua,
vauhtia nostettiin ja letka venyi. Kun n. 40km oli ajettu, monien
irtiottoiskujen jälkeen pääjoukosta poistuivat TWD-Länkenin Veikkanen, Pökälä
ja Paavo Paajanen sekä Kuopion Soutajien Rissanen ja Turun Urheiluliiton
Virtanen. Tässä väliporukassa olisi pitänyt ehdottomasti olla meidänkin
joukkueestamme miehitystä, jotta olisimme saaneet Järviselle tukea
kärkiryhmään. Pääjoukossa herättiin aivan liian myöhään, eikä kunnollista
yhtenäistä vetoa saatu aikaiseksi riittävän ajoissa, kun väliporukkaan oli
vielä jonkinlainen näköyhteys. Väliporukasta löytyi sen verran hyvin jalkaa,
että ei mennyt aikaakaan, kun he ajoivat 4 hengen kärkiporukan kiinni.
Kutakuinkin n. 70 km kohdalla kärkeen oli muodostunut 9 ajajan porukka, joka
nopeasti kasvatti eroa pääjoukkoon.
 |
| Kuva: Samu Laine |
Pääjoukossa ajo tasaantui. Ajoittain oli jonkin näköisiä
irtiottoyrityksiä, mutta ne ajettiin helposti kiinni. Kun kärkiryhmän ero
pääjoukkoon kasvoi yli neljän minuutin, alkoi näyttää selvältä, että SM-mitalit
ratkottaisiin 9 ajajan kesken. Matkamittarin näyttäessä n. 110km, vaihdoimme
Leppäsen kanssa muutaman sanan kisan tuoksinnassa. Molemmat tietysti vain
toivoimme, että Henri kestää loppuun saakka kova vauhtisessa kärkiryhmässä. Eikä
ajajien olotilaa tehnyt yhtään helpommaksi se, että aurinko porotti täydeltä
laidalta ja nesteet poistuivat kropasta vähintäänkin samaa tahtia kuin kerkesi juoda. Samassa pikapalaverissa Pete antoi vielä ohjeen, että
loppua kohden mukaan irtiottoihin, sillä hyviä sijoituksia olisi vielä
tarjolla.
 |
| Kuva: Samu Laine |
Noin 140 km kohdalla alkoi kärkiryhmässä tapahtua
harvennusta. Sen uhreiksi joutuivat Järvinen, Virtanen ja Kahila. Nämä ajajat
ajettiin takaisin pääjoukkoon toiseksi viimeisellä kierroksella. Kärkiryhmään
jäi kuusi kuskia. Näistä vahvimmat eli Veikkanen ja Paajanen ratkaisivat
SM-kultamitalin keskenään irtautuen muista viimeisellä kierroksella. Voiton vei
TWD-Länkenin Jussi Veikkanen ennen saman seuran Paajasta. SM-pronssi
ratkaistiin neljän ajajan loppukirissä, jonka vei Turun Urheiluliiton Simola. Meidän
joukkueen parhaasta sijoituksesta vastasi SM-maantiellä Hokka, 12., joka nousi
mukaan 4 hengen irtiottoon viimeisen kierroksen kaupunkiosuudella. Tähän
väliporukkaan nousi vielä lisäksi kolme muuta ajajaa. Tämä 8 ajajan väliporukka
ajoi maaliin kärkiryhmien jälkeen ja ratkaisi järjestyksensä loppukirissä.
 |
| Kuva: Samu Laine |
Meidän joukkueemme suorituksesta: Tietenkään lopputulokseen
emme voi olla tyytyväisiä, koska mitalista lähdimme taistelemaan. Kuitenkaan
liian pettyneitä emme voi olla, Järvisen Henri teki kovan päivätyön irtiotossa
ollen irti 140km SM-maantiellä. Harmi homma, että se ei tuottanut vielä tänä
vuonna sitä odotettua. Tiimimme ajoi aktiivisesti pääjoukossa, mutta se yksi ”nukahdus”,
kun takaa-ajoporukka ammattimiesten toimesta poistuivat pääjoukosta, oli
harmittava. Menestyminen SM-kisoissa vaatii monen asian onnistumista, niin
taktiikka puolella, tiimityössä ja tietysti suorituskyvyssä.
Kaiken kaikkiaan Porissa jälleen näytettiin rutinoituneen
varmalla otteella, kuinka hyvät kisat järjestetään: hyvä reittivalinta ja
toimivasti järjestetty liikenteenohjaus. Positiivista oli myös huomata, että
yleisöäkin oli jonkin verran kannustamassa. Ainoana miinuksena järjestäjille on, että edes
SM-maantiellä tulisi olla väliaika-infoa muuallakin kuin pelkästään
maalisuoralla, joka säännöllisesti antaisi ajajille tietoa aikaeroista.
JH
Tulokset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti