maanantai 15. heinäkuuta 2013

Louskun Tempo, Lempäälä 14.7

Tampereen Pyörä-Union järjesti Teuvo Louhivuoren, Louskun, nimikkokilpailun Lempäälän Säijän kylällä. Pienet ja vähän suuremmat maalaistiet muodostavat kauniiseen maalaismaisemaan n. 18,5 km kolmilenkin, jossa meillä Tampereen seudulla asuvilla pyöräilijöillä on etuoikeus käydä testaamassa kuntoamme tiistai-iltaisin viikkotempon merkeissä. Siltasen Hanski ja Mäkisen Kari pitävät huolen, että sekkarit raksahtavat synkronoidusti käymään tasan viittä vaille kuusi, jotta ensimmäinen kuski saadaan matkaan kello kuudeksi. Reittinä kisarata on näin kilpailijan näkökulmasta erittäin hyvä. Reitti sisältää kolmen eri kokoluokan tietä vanhasta maantiestä pieneen ja mutkaiseen kylätiehen. Profiililtaan vaihtelevalla kierroksella riittää nousua n. 100 m:n edestä niin pieninä terävinä kumpuina kuin pidempinä ja loivempina nousuinakin. Matkat ovat, pitkien matkojen erikoismiehen mieltymysten mukaan, pidemmän puoleisia. Nuoret ja kaikkein kokeneimmat pyöräilijät kiertävät kisassa yhden kierroksen ja muut kaksi kierrosta.

Tiimistämme paikalla olivat, kirikykyisenä yhteislähtömiehenä paremmin tunnettu ja mukavuusalueeltaan reippaasti ulos astunut Järvinen sekä aika-ajamiseen enemmän tarmoaan käyttävä Onnela. Paikalla oli mukavasti ajajia ja yleiseen sarjaan starttasi kuskeja aivan kansallisen aika-ajon kärkipäästä lähtien, joten kilpailu oli tasoltaan hyvä. Erityismaininta ja kypärän nosto Pojat-80 sarjan kolmelle osanottajalle.

Sää suosi katsojia ja elohopea kipusi jo aamulla lähes hellelukemiin auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Muutaman sekuntimetrin nopeudella puhaltava tuuli oli suurimmalla osalla matkasta sivupainotteinen ja näin ollen hieman rajoitti nopeuksia reitin nopeimmilla osuuksilla. Liikennettä kisareitillä ei kisan aikana häiritsevästi ilmennyt ja lukuisat vapaaehtoiset liikenteenohjauksessa varmistivat kilpailijoiden turvallisuutta reitin kolmessa risteyksessä.

Itse kilpailu oli ainakin allekirjoittaneelle varsin tukala kokemus. Kokovartalotrikoo ei ole se kaikkein paras helleasuste ja suhteellisen aggressiiviseksi viritetty asento pyörän päällä ohjaa sen vähänkin tarjolla olevan, viilentävän ilmavirran kropan yli ja ohi. Vaikeinta on aloittaa tarpeeksi rauhallisesti, mutta kuitenkin niin, ettei tuskan tunne pääse missään vaiheessa kisaa kokonaan katoamaan. Helpointa on viimeiset kilometrit, jotka voi lasketella sen, mitä oma pää ja kipukynnys antaa periksi. Tällä kertaa loppukilometreille sain ylimääräistä puristusta minuutin eteeni lähteneen, Lahden Pyöräilijöiden, Jussi Nummikon apujoukkojen toimittamien väliaikatietojen avulla. Ohitin Jussia viimeiselle kolmelle kilometrille reitin kääntävässä risteyksessä, jossa Jussille kuului väliaikatieto ”55 sekuntia perässä”. Lämpöhalvauksen kynnyksellä oleva pääkoppa prosessoi tietoa parin sekunnin verran ja päättelin, että aikaeroa huudettiin ennakkoon vahvimpaan CCH:n Aki Turuseen ja jos vierellä oleva, minuutin aikaisemmin lähtenyt kaveri on 55s perässä, täytyy minun siis olla 5s edellä. Päätin siis ryhtyä toimenpiteisiin rusauttamalla kaikki tuumat sisään ja runttasin vauhdin päälle. Viimeiset kilometrit roikuin hämärän rajamailla tuossa ohuessa oljenkorressa. Maaliintulon jälkeen kävi ilmi, että reilun 48 minuutin hiljainen kituminen oli riittänyt ja palkintopallin koroketasoituksen avustuksella saatiin miesten hienoiset pituuserot tasattua kuvia varten. Kärkikolmikko oli siis muodossa: Onnela, Turunen ja Nummikko. Järvinen ajoi tempopyörällä elämänsä toisen kerran kilpaa ja sijoittui lopputuloksissa sijalle 13. Henrin loppuajassa on vielä helppoja sekunteja ja minuuttejakin pois otettavissa, kunhan saadaan miestä pyörän päällä hieman paremmin tuulen tieltä piiloon.


HO
Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti