Seurasta osallistui tämänkin vuoden Paritempon SM-kisaan jälleen yksi pari. Matkana oli 54 km ja ajoimme 13,5 km mittaisen tiepätkän kaksi kertaa edestakaisin. Reitti oli melko mäkinen. Tällä kertaa kokoonpano oli hieman erilainen kuin aiempina vuosina eli Halme (allekirjoittanut) ja Leppämäki. Lähdin ensimmäiseen kunnon paritempo kisaani nuoruuden innolla ja Leppämäki lähti mukaan monen vuoden kokemuksella.
Takana oli yksi yhteisharjoitus, jonka aikana oli yhteistoiminta kehittynyt sen verran että pystyimme lähtemään kisaan mukaan hieman varmempina.
Kisa-aamu oli melko kolea eli reilut 10 astetta ja koko päivän satoi vettä kaatamalla. Kisa-adrenaliinia oli kuitenkin ainakin minulla sen verran, parin viime kisan epäonnistumisen jälkeen, että sade ei paljon häirinnyt kisassa. Lähdimme ajamaan kisaan omaa ajoamme, koska meillä ei ollut tarkkaa tietoa sen hetkisestä tempokunnosta ja siitä kuinka yhteistyö kisassa lopulta sujuisi. Ajoimme ensimmäiset kilometrit "rauhassa" ja tunnustellen eli sellaista vauhtia että happoa ei syntyisi liikaa. Teimme melko tasapuolisesti töitä ensimmäiselle kääntöpaikalle asti eli 13,5 km kohdalle asti. Kisan puolivälin kääntöpaikkaan mennessä jouduin tekemään jo hieman enemmän töitä, kuin Leppämäki. Kisan puolivälissä kaksi minuuttia peräämme lähtenyt pari Aki Turunen - Mikael Myllymäki ajoi meidät kiinni, mikä olikin melko oletettavaa. Puolivälin jälkeen lähdimme Turusen parin perään ja yritimme roikkua muutaman kymmenen metrin päässä. Se onnistuikin aluksi hyvin ja pääsimme jopa ohi heidän huoltoautostaan ja aivan heidän kantaansa. Sen jälkeen vauhti alkoi meillä jälleen hieman hiipua, koska en jaksanut yksin vetää samaa vauhtia. Leppämäellä oli niin pahat pohjekrampit että hänellä oli vaikeuksia tehdä vetotöitä. Viimeinen neljännes olikin molemmille melkoista taistelua: Minulle koska jalka alkoi painaa jatkuvan vetotyön takia ja Leppämäelle, koska krampit piinasivat yhä pahemmin ja vaikeuttivat peesissäkin pysymistä. Menetimme lopussa sen verran aikaa että kakkossija (pari Jan Elmgren-Kreu Maisniemi) karkasi saavuttamattomiin, vaikka siihen oli hyvät mahdollisuudet kun Elmgreniltä meni kisassa rengas puhki ja toisen kiekon vaihtamisessa meni hetki aikaa. Viimeisessä nousussa Leppämäki ei meinannut pystyä liikuttamaan enää jalkojaan kramppien takia ja itse jouduin vain hidastelemaan sen takia. Kokonaisuutena meiltä tosi hyvä suoritus ja jos Leppämäellä olisi ollut parempi päivä, niin kakkossija olisi ollut aika lähellä. Pronssi on kuitenkin voitettu mitali ja pitää olla tyytyväinen!
tulokset
kuvia kisasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti