Sunnuntaina 16.6 ajettiin Kauhajoen Karhujen järjestämät
Hyypänlaakson ajot. Puitteet kilpailulle ovat hyvät ja tavanomaisesta
yhteislähtökisasta poiketen kilpailu ajetaan yhtenä pitkänä lenkkiä lyhyemmän
lenkin kiertämisen sijaan. Tämä järjestely tuo kuskin kannalta miellyttävää
vaihtelua kilvanajoon ja toisaalta lisää myös haastetta taktisiin kuvioihin.
Tiimimme lähti kisaan tavanomaista vähämiehisemmällä
joukkueella kesäflunssan iskettyä lähes 2/3 porukasta pakkolepoon. Paikalle
kuitenkin ehtivät, 20 minuutin marginaalilla, tällä kaudella aktiivisesti
kisoja kiertäneistä kuskeista ne kaikkein eniten elämästä nauttineet. Viivalle
asettuivat aina takuukunnossa oleva Leppänen, väkevässä nousukunnossa oleva
Mäkelä ja elävien kirjoihin pikkuhiljaa palaileva Onnela.
Lähtöpaikalla etuauton taakse saatiin päivän ensimmäistä
starttia varten kasattua vajaat 40 ajajaa. Kisa lähti käyntiin tunnustellen.
Reitin ensimmäisellä kolmanneksella Honkajokea kohti mentäessä tuuli puhalsi
pääsääntöisesti vastaisesti ja tämä yhdistettynä jäljellä oleviin kilometreihin
hillitsi suurimpia menohaluja. Ensimmäisen kolmanneksen loppua kohden vauhti
alkoi kiihtyä yksittäisten yritysten nostaessa tempoa. Pieniä irtioton
poikasiakin saatiin aikaiseksi, mutta ne ajettiin kiinni.
Isojokea kohti käännyttäessä porukka oli taas kasassa ja
tuulen suunta kääntyi sivumyötäiseksi. Takaviistosta puhallellut tuuli siivitti
joukkion aika ajoin kovaankin vauhtiin ja kisan puolivälin paikkeilla porukasta
irtaantui yksin Chebici Iskun Martikainen. Martikaisen tyylikästä menoa
katseltiin pääjoukosta ja Tommi onnistuikin pitämään reilun eron
takaa-ajajiinsa. Martikaisen perään yritettiin lähteä yksin ja pienemmillä
porukoilla, mutta ainoat takaa-ajoon lähdössä onnistuneet pyöräilijät olivat
Kuopion Soutajien Rissanen ja Kälviän Tarmon Pesola. Yritys pääjoukossa
tasaantui tässä vaiheessa ja kun yhdestä yksinäisestä ja kahdesta
takaa-ajajasta muodostui kolmikko, jossa ajoivat porukan ainoat aika-ajon
suomenmestarin paidan päällensä pukeneet, ei ollut ihme, että kolmikko katosi
melko pian horisonttiin. Kun kiinniajo ei näyttänyt suurimmalle osalle
porukasta maistuvan, niin ainakin allekirjoittaneen silmissä kisa näytti kärjen
osalta ratkenneen.
Myötätuuliosuuden tullessa kohti päätöstään alkoi
pääjoukossa tapahtua ajajien uudelleensijoittumista. Kun käännyttiin takaisin
kohti Kauhajokea vievälle reitin viimeiselle kolmannekselle, siirtyi
tahtipuikkoa heiluttamaan tiimin Leppänen. Viimeisen osuuden tiedettiin reittikirjan
mukaan sisältävän pohjanmaan lakeuksille poikkeuksellisen paljon nousumetrejä
sekä vallitsevien tuuliolosuhteiden johdosta myös jossain määrin sivutuulta.
Leppänen saikin alun peltoaukealla sivutuuleen tykittämällä taiottua porukan
naamalle hieman irvistyksen omaista ilmehdintää ja sama meno jatkui etupyörän
alkaessa nousta pikkuhiljaa takapyörää korkeammalle. Mäkiosuuden jyrkimmässä
kohdassa myös koko kisan aktiivisesti ajanut Koiviston Iskun Manninen tuuttasi
mäkeä ylös siinä määrin reippaasti, että pääjoukosta pääsi irtaantumaan
muutaman ajajan joukko. Ylämäen vaihtuessa alamäeksi saatiin vuoroveto
pyörimään ja ero pääjoukkoon jääneisiin saatiin kasvamaan tasaisesti.
Jonkun aikaa vedon pyörittyä alkoi, ainakin omaksi
yllätykseksi, pellon takaa näkyä hiljalleen kiinni tuleva kärkikolmikko. Kärjen
tullessa kiinni, oli kasassa vajaan kymmenen ajajan porukka. Veto pyöri
uudellakin kokoonpanolla tasaisesti eikä suurempiin harvennustoimiin ryhdytty.
Viimeisillä kilometreillä porukassa pyöri gallup mittarilukemista, kun
kenelläkään ei oikein tuntunut olevan tarkkaa käsitystä kuinka paljon maaliin
olisi vielä matkaa. Tässä vaiheessa olisi toivonut, että reitin varrelle olisi
ripoteltu kilometrikylttejä vähän kauemmaksikin maalista. Ehkä tuo lievä
epätietoisuus jäljellä olevasta matkasta rauhoitti menoa ja porukka pysyi
kasassa loppuun asti. Leppänen veti porukkaa loppumatkasta ja jätti
allekirjoittaneelle sen verran tilaa sisäkurviin, että pääsin ensimmäisenä
loppusuoralle. Kilometrikylttien edelleen puuttuessa ja loppusuoran osoittautuessa
odotettua pidemmäksi päädyin ajelemaan porukan keulilla vähän turhan pitkäksi
ajaksi. Tarkoitus oli yrittää yllättää kiriin valmistautumassa olevat, oikeat
kirimiehet ja lähteä loppurynnistykseen hieman odotettua aiemmin. Leppänen oli
kuviossa mukana ja tuli takanani yrittäen jättää väliä sen verran, että saisin
edes hieman etumatkaa. Kun maali vihdoin alkoi häämöttää pellon reunassa,
naksuttelin takavaihtajan jousen suoraksi ja rimpuilin sen, mitä jaloista irti
lähti. Vajaan puolen kilometrin viimeisessä vedossa ei puhti riittänyt ja
porukkaa suhahti ohi joitain kymmeniä metrejä ennen maalia.
Etukäteen vahva Chebici/Koiviston Iskun porukka oli myös
jälkikäteen vahva vieden kolme ensimmäistä sijaa järjestyksessä Manninen, Niemi
ja Martikainen. Tiimin jäsenistä Leppänen oli 5. ja allekirjoittanut 6. Mäkelä
kurvaili maaliin pääjoukossa.
HO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti