maanantai 17. kesäkuuta 2013

HYYPÄNLAAKSON AJOT, KAUHAJOKI


Sunnuntaina 16.6 ajettiin Kauhajoen Karhujen järjestämät Hyypänlaakson ajot. Puitteet kilpailulle ovat hyvät ja tavanomaisesta yhteislähtökisasta poiketen kilpailu ajetaan yhtenä pitkänä lenkkiä lyhyemmän lenkin kiertämisen sijaan. Tämä järjestely tuo kuskin kannalta miellyttävää vaihtelua kilvanajoon ja toisaalta lisää myös haastetta taktisiin kuvioihin.
 
Tiimimme lähti kisaan tavanomaista vähämiehisemmällä joukkueella kesäflunssan iskettyä lähes 2/3 porukasta pakkolepoon. Paikalle kuitenkin ehtivät, 20 minuutin marginaalilla, tällä kaudella aktiivisesti kisoja kiertäneistä kuskeista ne kaikkein eniten elämästä nauttineet. Viivalle asettuivat aina takuukunnossa oleva Leppänen, väkevässä nousukunnossa oleva Mäkelä ja elävien kirjoihin pikkuhiljaa palaileva Onnela.
 
Lähtöpaikalla etuauton taakse saatiin päivän ensimmäistä starttia varten kasattua vajaat 40 ajajaa. Kisa lähti käyntiin tunnustellen. Reitin ensimmäisellä kolmanneksella Honkajokea kohti mentäessä tuuli puhalsi pääsääntöisesti vastaisesti ja tämä yhdistettynä jäljellä oleviin kilometreihin hillitsi suurimpia menohaluja. Ensimmäisen kolmanneksen loppua kohden vauhti alkoi kiihtyä yksittäisten yritysten nostaessa tempoa. Pieniä irtioton poikasiakin saatiin aikaiseksi, mutta ne ajettiin kiinni.

Isojokea kohti käännyttäessä porukka oli taas kasassa ja tuulen suunta kääntyi sivumyötäiseksi. Takaviistosta puhallellut tuuli siivitti joukkion aika ajoin kovaankin vauhtiin ja kisan puolivälin paikkeilla porukasta irtaantui yksin Chebici Iskun Martikainen. Martikaisen tyylikästä menoa katseltiin pääjoukosta ja Tommi onnistuikin pitämään reilun eron takaa-ajajiinsa. Martikaisen perään yritettiin lähteä yksin ja pienemmillä porukoilla, mutta ainoat takaa-ajoon lähdössä onnistuneet pyöräilijät olivat Kuopion Soutajien Rissanen ja Kälviän Tarmon Pesola. Yritys pääjoukossa tasaantui tässä vaiheessa ja kun yhdestä yksinäisestä ja kahdesta takaa-ajajasta muodostui kolmikko, jossa ajoivat porukan ainoat aika-ajon suomenmestarin paidan päällensä pukeneet, ei ollut ihme, että kolmikko katosi melko pian horisonttiin. Kun kiinniajo ei näyttänyt suurimmalle osalle porukasta maistuvan, niin ainakin allekirjoittaneen silmissä kisa näytti kärjen osalta ratkenneen.

Myötätuuliosuuden tullessa kohti päätöstään alkoi pääjoukossa tapahtua ajajien uudelleensijoittumista. Kun käännyttiin takaisin kohti Kauhajokea vievälle reitin viimeiselle kolmannekselle, siirtyi tahtipuikkoa heiluttamaan tiimin Leppänen. Viimeisen osuuden tiedettiin reittikirjan mukaan sisältävän pohjanmaan lakeuksille poikkeuksellisen paljon nousumetrejä sekä vallitsevien tuuliolosuhteiden johdosta myös jossain määrin sivutuulta. Leppänen saikin alun peltoaukealla sivutuuleen tykittämällä taiottua porukan naamalle hieman irvistyksen omaista ilmehdintää ja sama meno jatkui etupyörän alkaessa nousta pikkuhiljaa takapyörää korkeammalle. Mäkiosuuden jyrkimmässä kohdassa myös koko kisan aktiivisesti ajanut Koiviston Iskun Manninen tuuttasi mäkeä ylös siinä määrin reippaasti, että pääjoukosta pääsi irtaantumaan muutaman ajajan joukko. Ylämäen vaihtuessa alamäeksi saatiin vuoroveto pyörimään ja ero pääjoukkoon jääneisiin saatiin kasvamaan tasaisesti.

Jonkun aikaa vedon pyörittyä alkoi, ainakin omaksi yllätykseksi, pellon takaa näkyä hiljalleen kiinni tuleva kärkikolmikko. Kärjen tullessa kiinni, oli kasassa vajaan kymmenen ajajan porukka. Veto pyöri uudellakin kokoonpanolla tasaisesti eikä suurempiin harvennustoimiin ryhdytty. Viimeisillä kilometreillä porukassa pyöri gallup mittarilukemista, kun kenelläkään ei oikein tuntunut olevan tarkkaa käsitystä kuinka paljon maaliin olisi vielä matkaa. Tässä vaiheessa olisi toivonut, että reitin varrelle olisi ripoteltu kilometrikylttejä vähän kauemmaksikin maalista. Ehkä tuo lievä epätietoisuus jäljellä olevasta matkasta rauhoitti menoa ja porukka pysyi kasassa loppuun asti. Leppänen veti porukkaa loppumatkasta ja jätti allekirjoittaneelle sen verran tilaa sisäkurviin, että pääsin ensimmäisenä loppusuoralle. Kilometrikylttien edelleen puuttuessa ja loppusuoran osoittautuessa odotettua pidemmäksi päädyin ajelemaan porukan keulilla vähän turhan pitkäksi ajaksi. Tarkoitus oli yrittää yllättää kiriin valmistautumassa olevat, oikeat kirimiehet ja lähteä loppurynnistykseen hieman odotettua aiemmin. Leppänen oli kuviossa mukana ja tuli takanani yrittäen jättää väliä sen verran, että saisin edes hieman etumatkaa. Kun maali vihdoin alkoi häämöttää pellon reunassa, naksuttelin takavaihtajan jousen suoraksi ja rimpuilin sen, mitä jaloista irti lähti. Vajaan puolen kilometrin viimeisessä vedossa ei puhti riittänyt ja porukkaa suhahti ohi joitain kymmeniä metrejä ennen maalia.

Etukäteen vahva Chebici/Koiviston Iskun porukka oli myös jälkikäteen vahva vieden kolme ensimmäistä sijaa järjestyksessä Manninen, Niemi ja Martikainen. Tiimin jäsenistä Leppänen oli 5. ja allekirjoittanut 6. Mäkelä kurvaili maaliin pääjoukossa.

HO

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti