TS-KORTTELIAJOT 14.4.2013, TURKU

Voitokkaan kauden avauskisan jälkeen sunnuntaina 14.4 oli vuorossa legendaarinen TS-kortteliajot, jotka kilpailtiin jo 56. kerran Aurajoen rannalla Turun keskustassa. Ennen starttia tiimin mieliala oli korkealla ja samoin myös odotukset kisasta, vaikkakin etukäteen tiedettiin kisasta tulevan vaativa ja hapokas 50 kierroksen rypistys. Kisa käytiin varsin viileässä (+4) ja poutaisessa kevät säässä. Starttiviivalle oli kerääntynyt kutakuinkin samat, noin 60 ajajaa kuin edellisen päivän koitoksessa. Meidän tiimistä oli sama kuuden poppoo viivalla: Leppänen, Järvinen, Lauri Koski, Olli Koski, Lehtimäki ja Hokka.

Kisa lähti käyntiin tuttuun tapaan täydellä rähinällä ja ensimmäiset kierrokset ajettiin kovaa, minkä jälkeen vauhti hieman tasoittui ja takaa lähteneilläkin oli paikka parantaa asemiaan. Alun jälkeen alkoivat irtiottoyritykset, jotka kuitenkin jäivät lähes poikkeuksetta tyngiksi. Tämä olikin hyvin pitkälle kisan luonne. Muutaman ajajan irtiotot ajettiin pääjoukon voimin kiinni eikä pitkiin irtiottoihin päästetty ketään. Meidän joukkueesta Henri ja Lauri ajoivat pitkin kisaa kärkikymmenikössä, ajoivat välejä kiinni ja pyrkivät irtiottoihin, mutta tänään se ei natsannut. Letka venyi helminauhaksi ja porukassa ajamiseksi.

Kierroksien vähetessä kisa alkoi vähitellen haisemaan loppukiriltä ja kirimiesten mittelöltä. Tässä kohtaan olisi tarvittu meidän joukkueesta parempia jalkoja, jotta olisimme voineet suojata viimeisillä kierroksilla omiamme ja saavuttaa parempia sijoituksia. Tänään ne menivät muille joukkueille. Niille, jotka saivat rivinsä kuntoon viimeisiksi kierroksiksi. Kirin vahvin oli TWL:n Risto Aaltio. Lopussa meistä kirivät parhaiten Järvinen  9. ja Leppänen 11. 

Tämän päivän pettymyksestä opittiin paljon ja tästä sisuuntuneena jatketaan ensi viikonloppuna Lattomeriajossa, Porissa. Kauden avausviikonlopusta jäi siis käteen lauantailta upea voitto ja sunnuntailta hiekkainen pärstä. Viikonloppu toi kauden ensimmäisen voiton sekä kokonaiskilpailusta sijat 6. ja 9.

JH

Viikonlopun tulokset:

Simo Klimscheffskij`n muistoajot 13.4.2013
TS-Kortteliajot 14.4.2013
Etappiajot SK ja TS 2013

SIMO KLIMSEFFSKIJ`N MUISTOAJOT, TURKU, HIRVENSALO

On hanget korkeat nietokset …no ei nyt ihan, mutta vesisadetta sentään saatiin ja pari lämpöastettakin oli, kun kotimaisen kisakauden avaus ajettiin Turun Hirvensalon perinteisellä reitillä. Yleisessä sarjassa noin yhdeksänkymmenen kisaan ilmoittautuneen joukossa oli kotimaisen eliitin lisäksi kovia kuskeja Eestistä ja Latviasta. Meidän tiimin ajajia tässä maantiecupin avauksessa oli mukana kuusi, kun Onnelan Hannu jäi kotiin sairastamaan. Muutama lisenssin perusteella ammattipyöräilijäksi luokiteltava ajajakin oli lähtöviivalla. Kotimainen kuski kun taas tienaa selkeästi vuosittaisen hiilikuidunostobudjettinsa jonkun säälistä moista kestävyyslajin harrastajaa ("...no pelais nyt sekin vaikka golfia..") töissä pitävän työnantajan ja Kelan avulla.

72 kilometrin ja 20 kierroksen kisan alku oli melko hermostunutta ryntäilyä. Ihan kuten aina kauden avauksessa on. Kiire on kova. Meidän tiimin kuskit olivat aktiivisesti mukana irtiottoyrityksissä alusta asti. Ensimmäinen selkeämpi irtiotto oli meikäläisen ja Kouvolan Teemu Hämäläisen (toivottavasti katsoin numeron oikein, kaveria en tuntenut) viiden kierroksen vuorovetotaival parhaimmillaan 30 sekunnin erolla pääjoukkoon. Itsellä oli vähän tukkoista ajoa. Meidän kiinni tultua pääjoukosta lähti useampia pienempiä ryhmiä ja yksittäisiä ajajia irti. Mitkään irtiotot eivät kovin ratkaisukypsiltä näyttäneet. Vaikutti siltä, että tuulen suunta ja reitti eivät suosi pieniä irtiottoryhmiä. Seitsemän kierrosta ennen maalia Baltian kuskit aloittivat aktiivisen yrityksen maalimäessä. Pääjoukosta erkaantui uhkaavan näköisiä ennalta koviksi tiedettyjen kuskien rykelmiä. Meiltä mukana olivat Järvinen ja Kosken Olli. Pääjoukossa ei kuitenkaan lannistuttu, vaan vedettiin. Ennen 15. kierroksen täyttymistä pääjoukko tuli kasaan ennen maalimäkeä. Tykitin joukon kasaannuttua vanhoilla vauhdeilla sivusta ja vedin mäen itselleni ihan liian ylikovaa. Kohta eroa huudeltiin pääjoukkoon olevan 30 sekuntia. Kierroksen ”tasoittelun” jälkeen sain taas jalat takaisin, kone kiersi ja syke palautui mäen jälkeen nopeasti. Ajelin kierrokset tasaisesti AnAerk +/-5 sykkeillä. Mäen onnistuin ajamaan kovaa. Loivassa alamäessä ja tasaisellakin sain pidettyä vauhdin hyvänä. Tiimin muut kaverit tekivät pääjoukon kärjessä jarrutustyötä. Ilman tätä yhteistyötä ei kisoissa yksin irti olla. Parhaimmillaan ero pääjoukkoon oli 50 sekuntia.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä ero oli 35 sekuntia. Pääjoukossa alettiin ajaa kovaa, kuten arvelinkin. Itse vedin äärirajoilla ja vähän yli, mutta jätin voimia maalimäkeen tiukan paikan varalle. Maalimäessä kannustus oli kovaa: ”paina p ..... le!” Takaa näin lähestyvän ajajaryhmän. Oikealla kädellä joutui tulittamaan jarrukahvaa kuin joystickiä, heittämään isompaa pykälää silmään ja pitämään väkisin vauhdin ylhäällä. Ehdin! Kakkoseksi kiri pääjoukon kärjessä kuusi sekuntia jälkeeni, toiseksi pisimmällä parransängellä kisassa ajanut, Marek Salermo ja seuraavana oli Latvian Racenajs. Meidän tiimin ajajista Lehtimäki oli 13., Hokka 14., Olli Koski 15., Järvinen 17. ja Lauri Koski 39.

Turussa ajettiin jälleen takuuvarmasti järjestetyt hyvät kisat. Kotimaan kisakausi alkoi tiimin osalta voitokkaasti ja yhteispeli toimi. Kiitokset voitosta kuuluvat tiimikavereille. Tiedän, että meillä on hyvä ja potentiaalinen porukka. Huoltojoukkoja, tiedottajaa ja muita tiimin toiminnassa mukana olevia on kiitettävä. Tiimin tukijoille kuuluu kiitos luottamuksesta ja hyvistä varusteista. Mallorcan leirillä mäkitreeneissä sparranneille myös erityiskiitos. Hommahan tuli nyt tarpeeseen. Omalta osaltani täytyy antaa kiitokset myös kaikille kannustaneille ja kisamenestyksestä onnitelleille. Tuntui että onnittelijat ja kannustajat tosiaan tarkoittivat sitä mitä sanoivat.

Tällaisella miehisellä myöhäispuberteetti-iällä 40+ vee kun sattuu vielä tällaisissa kisoissa voittamaan, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Auton moottorikin tosin antaa parhaat tehot juuri ennen kiinni leikkaamistaan, kun koneessa on sopivasti väljää. Pari vuotta sitten tuli voitettua Tervaetappiajoissa Erkki Plantingin muistoajot ja nyt tuli voitto Simo Klimseffskij`n muistoajoista. Voidaanko tämän perusteella puhua siis muistoajojen erikoismiehestä? No niin, valitettavasti kotimaan kisakalenterissa ei ole enempää muistoajoja. Omat muistoajot sen sijaan alkavat olla tällä ikää jo aika ajankohtaiset. Tosin ensin tarvitsisi tehdä jotain, että muistoajot järjestettäisiin. Niemisen Markulle sanoinkin tässä pari vuotta sitten, että jos saan velodromin hommattua Tampereelle, niin pidättekö Suomen Pyöräilyunionin toimesta sitten Leppäsen muistoajot radalla kolmen päivän pisteajona 90 –luvulla ajettujen Sulo Lahtisen muistoajojen malliin. Lupasi muistaakseni harkita.

PL

Kuva: Samu Laine

Kuva: Samu Laine

Tunnelmia kisan jälkeen.

29. TROFEU PASQUA ARIANY, MALLORCA

Trofeu Pasqua Ariany ajettiin 31.3. Arianyssa Mallorcalla. Kisoja oli kaksi: 43 ja 27 kilometrin kortteliajot ja niissä kilpailtiin myös yhteiskilpailussa. Kisaa varten tiimi oli varannut kaksi autoa hotellin respasta: ”Si, homma selvä, autot tuodaan tänne.” ymmärsivät Koski ja Leppänen. Kisapäivänä mitään autoja ei hotellin toimesta ollutkaan varattu ja käsiä leviteltiin. No, Dacia Duster sitten siinä erinäisten vaiheiden jälkeen alle saattiin ja ei kun Arianya kohti viiden miehen voimin. Arianyssa kisat oli organisoitu espanjalaiseen malliin. Pääkatu oli aidattu mellakka-aidoilla, maalirakennelma oli paineilmalla pystytettynä, tori oli täynnä väkeä ja eurohumppa soi 100 desibelin möykällä. Suomessa jonkun lähiasukkaan lemmikkimarsu olisi moisesta häiriintynyt ja jonkun toisen asukkaan mokkapala olisi saattanut juuttua kurkkuun kahvipöydässä. ”Nyt on kyllä pakko ihan valittaa johonkin.” Onneksi Suomessa kisat yleensä järjestetään syrjässä ja kukaan ei häiriinny tai eksy katsomaan pyöräkisaa. Jotenkin ulkomailla se nyt vaan on pyöräkisassa eri meininki kun härmässä.

Ilmoittautumisessa järjestäjien tietokone tilttasi, käsiä leviteltiin, aikataulu venähti ja verryttely jäi lopulta kierroksen mittaiseksi. Sen ehti itse ainakin todeta, että pirusti painoi jaloissa edellisien päivien 140 ja 160 kilometrin lenkit ja niillä ajetut mäki- ja joukkuevedot. Ei muuta kun viivalle 65 ukon sekaan. Ekan kisan reitti oli kapea 3,6 kilometrin ränni talojen välissä.  Maali oli kohtuullisen pahan nousun päällä. Suomalainen tietysti oudoksuu moista ahtautta, aivan kuten tilan puutetta ajajaryhmässäkin. Pohjoiseurooppalainen kun tarvitsee keskimäärin enemmän tilaa kuin eteläeurooppalainen.

 

Alkukierrokset myllytettiin täysillä ja joka kaarteessa oli jotain pikku härdelliä. Sitten pääjoukossa porukka väheni ja vauhti rauhoittui. Järvinen tykitteli alkumatkasta irtiottoihin. Yksi ajaja pääsi pääjoukosta irti. Lauri Koski ja Leppänen kävivät välillä vetotöissä ja joihinkin irtiottoihin siinä yritettiin mukaankin. Parhaan vedon kisassa teki Joonas Hokka, joka lähti irti kaksi kilometriä ennen maalia. Pääjoukko intoutui vetoon lopussa ja Hokka ajettiin kiinni 500 metriä ennen maalia. Yritys oli mallikas ulkomaan kisojen ensikertalaiselle. Espanjan mies voitti irtiotollaan ja meikäläiset tulivat pääjoukossa maaliin 37 sekuntia voittajan perässä. Loppukirissä Järvinen sijoittui erinomaisesti kisan kahdeksanneksi (kirjoittajan lisäys: Järvisen sijoitusta en kirjoittaessani vielä tiennyt ja vasta blogista luin tulokset, eli kannattaa siis lukea blogia). Ulkomaan kisoissa ensi kertaa ajanut Onnela kiteytti Espanjan kisailun fiilingin maaliin tulon jälkeen: ”En oo muuten koskaan pelännyt näin paljoa.”

Loppupäivän Onnela ja Järvinen keskittyivät lenkin ajoon. Samalla syyllä Leppänen jätti kisan väliin ja sitä paitsi katsojina oli myös lapsia. Miehen kaarteista kiihdyttäminen kun ei ollut ekassa kisassakaan lasten katsottavaa. Toisen kisan kilometrin pituinen reitti kun oli vielä edellistäkin mutkikkaampi. Iltahämärissä lähtöviivalle meikäläisistä asettuivat siis Hokka ja Lauri Koski. Jos oli ensimmäisen kisan alku vauhdinpitoa, niin toinen kisa oli alusta asti murhaa. Porukka hajosi heti ja monet keskeyttivät. Hokka jäi huonojen vetomiesten porukkaan ja joutui vetämään ryhmäänsä kisan alusta loppuun.  Yksi mies pääsi pääryhmästä irti. Kosken Laurilla oli jalka iskussa ja alkuvauhdin laannuttua Koski tykitteli ryhmän kärjessä irtiottoihin. Homma tosin kostautui hieman lopussa. Mies on vasta seitsemäntoista, mutta ajaa miehen lailla. Lopussa pääryhmä tavoitti karkulaisen ja voittaja ratkaistiin loppukirissä. Palkinnot jaettiin iltavalaistuksessa torilla. Tuloksia odotellessa espanjalainen tyyli piti: Tuloksia kun kyseltiin, niin ne luvattiin kymmenen minuutin päästä. Samoin kymmenen minuutin päästä ne luvattiin toisella ja kolmannellakin kyselykerralla ja käsiä leviteltiin. Muy bien.

PL

Tulokset (pdf):

Sector 1, 43km & Sector 2, 27km

TEAM VISILLATALOT - RIOFRIO CAVIAR - CONTINENTAL MALLORCALLA, TROFEO MIQUEL MAS, MANACOR

Taas koitti sitten se aika vuodesta, kun oli aika hylätä Suomen takatalvi ja suunnata olosuhteisiin, missä pyörällä ajoa voi harjoitella varpaiden jäätymättä ja ilman nastarenkaita. Pari viikkoa oli tiimin porukalla aikeissa leirillä olla ja Baleaarien kisakalenterista oli etukäteen löytynyt pari kisaakin treenileiriä piristämään. Eli ei muuta kun pyörät kuljetuslaukkuun ja kohti välimeren saaristoa katsomaan, mitä Hotelli Luxorissa on tänä vuonna loihdittu seisovaan pöytään. Ikävää oli hylätä Suomen kymmenen asteen pakkanen, mutta ainahan se leirillä olo kotiolot voittaa.

Menomatkalla tehtiin välilaskun aikana sellainenkin harvinaisuus, että tutustuttiin muuhunkin kuin lentokenttään – siispä lähdettiin Barcelonan keskustaan. Yleensähän suomalainen urheilija haluaa hetkuttaa pohjelihasta lentokentän muovituolissa koko välilaskun ajan: minähän en kävele, menee herkkyys. Barcelonan keskustassa tilataksin mittari näytti 26 euroa ja Suomen pojille kyyti maksoi yllättäen 46 euroa. Suomalainen ihmettelee, mutta ei sen kummemmin kysele ja maksaa homman pois.

Suomi-Espanja 0-1

Barcelonassa mentiin pikku kiertelyn jälkeen sitten paikalliseen ruokaravintolaan sisäänheittäjän kympin annoksen houkuttelemana. Eväät kun oli syöty, niin sitten laskun mukaan kympin ruoka maksoi 20 euroa. Henkilökunta ei ymmärtänyt Kosken Ollin todistelua, että ihan ei nyt oikein mennyt. Käsiä käytin levittelemässä koko henkilökunnan voimin. Viittä vaille käsirysyyn päättyneessä tilanteessa pohjalainen jääräpäisyys voitti: Laskussa kun oli tapahtunut ”virhe”. Kympin annos maksoikin sitten lopulta sen kympin.

Suomi-Espanja 1-1

Perillä kasattiin pyörät illalla. Lehtimäen Toni oli varannut auton seuraavan aamun Manacorin kisareissua varten. Manacorissa oli vuorossa satasen maantieajo, Trofeo Miquel Mas. Vähän kyllä mietittiin, että onko kisailussa järkeä, mutta mietittiin, että sitten on se ekan kisastartin apina pois selästä. Ei muuta kun aamupalalla lusikoitiin pikainen myslikipollinen, kolmen miehen pyörät autoon ja kiireesti Manacoriin. Muiden jäädessä ajamaan lenkkiä kisaan lähtivät Lehtimäki, Leppänen ja Järvinen, joka ei ennen Espanjan koitoksissa ollut startannut. Eka kerta meni tässäkin tapauksessa vähän pieleen.

Perillä ihmeteltiin taas kisaan ilmoittautumisen helppoutta ulkomailla verrattuna härmän systeemeihin: lisenssit ja raha käteen, jonon päähän, nimi listaan ja ei kun numeroita kiinnittämään. Lämmintä oli vajaat parisenkymmentä, aurinko paistoi, tuulista oli ja asfaltti oli sateen jäljeltä liukas. Startissa oli yli sata ukkoa ja porukka sulloutui tyypillisen espanjalaisen möykkäämisen saattelemana masterauton taakse. Ei muuta kun pillin vihellyksestä liikkeelle ja porukka matkaan. Juuri kun vauhdit saatiin ylös kilometrin ajon jälkeen, niin edeltäjäauto heittikin kaikkien yllätykseksi 180 asteen kiemuran. Jarrut kirskuivat ja kolareilta vältyttiin. Siltä kohtaa lähdettiinkin kapeille märille pikkuteille. Reikäisen asfaltin aiheuttamien tilanteiden jälkeen Espanjan miehet saivatkin aikaan kympin kohdalla oikein kunnon rysän, totta kai. Ukkoa oli tien leveydeltä nurin. Meikäläisistä kasaan jäivät Lehtimäki ja Järvinen. Leppänen jonotti kasan takana ja seurasi katseella kun penkka pölisi ja ukkoa lakosi: penkalle heilahti paidasta päätellen Järvinenkin. Porukka hajosi pieniin osiin ja niistä asetelmista lähdettiin meidän näkövinkkelistä reilulta takamatkalta 3,2 kilometrin nousuun. Nousussa huomattiin, että ei suomalainen kuski Espanjan ukoille ainakaan suorituskyvyssä häviä. Nousun päällä kärkijoukoksi karkasi 26 miehen porukka. Muut ryhmät tulivat matkan varrella kasaan ja kaikki meikäläiset olivat erinäisten vaiheiden jälkeen lopulta noin 50 miehen pääjoukossa. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin edeltäjäauton ja moottoripyöräpoliisien saapuessa Manacoriin pillit ujeltaen. Ajajat matkaan lähettänyt vanha mies hyppäsi joukon eteen hurjasti huitoen. Jarrut kirskuivat ja pääjoukon kisa päättyi siihen. Kaikki levittelivät käsiään ja möykkäsivät hetken. Sitten kaikki poistuivat huoltoautoille. Vain irtiottoryhmä jatkoi viimeiselle kierrokselle. Kisa tuli ajettua ja voittaja saatiin selville. Kisakausi on avattu ja seuraavana sunnuntaina on korttelikisa Arianyssa. Siellä sitten kisaillaan koko tiimin voimin.

Lenkkiä on ajettu 160 kilometrin päivätahdilla. Iltaisin on vanhempi kaarti puhunut naisjuttuja (valetta kaikki), koska kaverit eivät enää muuhun pysty kuin puhumaan. Nuorempi ryhmä on keskustellut Srammin osista ja hiilikuiturungoista. Perfecto.

PL

JUNNUN VUOSI PART.2

Kauden kisat on taputeltu ja aika tehdä yhteenveto kuluneesta kaudesta. Kehityksen ja motivaation kannalta on hyvä miettiä plussia ja miinuksia. Tottakai kerrata hyviä hetkiä ja onnistumisia, joiden voimalla jaksaa harjoitella pimeassä ja kylmässä ensi kevääseen. 

Kausi 2012 oli mielestäni harppaus vrt. 2011. Tulokset kertovat vain pienen osan siitä, mitä kilpailuissa tapahtui ns. ajollisesti. Ensimmäinen kausi, kun pystyin ja uskalsin todella ajaa ja yrittää. Joskus hieman päättömästikin, mutta sehän kehittää. Oli myös hienoa päästä muutamaan UCI kisaan Baltiaan maajoukkuueen mukana. Erittäin avartavia kisareissuja mukavalla porukalla ja toivottavasti tulevallakin kaudella pääsisi mukaan.

Tuloksellisesti kauden paras kisa oli varmaankin maantiecupin osakilpailu Tarmo-maaantie, joka oli minulle ensimmäinen voitto elitessä ja tuli töitä tekemällä, niin hyvällehän se maistui. Mukaan mahtui monia hyviä kilpailuja, missä pääsi kunnolla ”tiristämään”.  TS-Kortteli(6.), Porvoon-ajot, Rosendahl-GP, Riga-GP UCI 1.2(21.), Baltic Chain Tour UCI 2.2 880km(läpi), Hyypänlaakso(3.), maantie-SM(5.), U6-Cykkeltour. Tässä muutamia. Kilpailuja pitää ajaa paljon, sillä vain niistä tulee kovuutta jalkaan.

Lopuksi vielä muutama numero. Ehkä jotain kiinnostaa. Kolme vuotta nyt tullut harrasteltua pyöräilyä tai kestävyysurheilua ylipäätään ja jokaisena kolmena keväänä käynyt Varalassa epäsuorassa ergotestissä. Näitä numeroita ei kannata vertailla muiden kanssa. Tärkeintä lienee lähinnä oman kehityksen analysointi.

KEHITYS 2010 – 2011 – 2012

Aerobinen kynnys(W) 200 – 215 – 250

Anerobinen kynnys(W) 315 – 335 – 350

Max hapenottokyky(W) 395 – 427 – 450

Paino(kg): 75.3 – 71.3 – 72.8

Kiitoksia kaikille menneestä kaudesta! -Henri Järvinen

Kuva. Patrik Karlström