On hanget korkeat nietokset …no ei nyt ihan, mutta vesisadetta sentään saatiin ja pari lämpöastettakin oli, kun kotimaisen kisakauden avaus ajettiin Turun Hirvensalon perinteisellä reitillä. Yleisessä sarjassa noin yhdeksänkymmenen kisaan ilmoittautuneen joukossa oli kotimaisen eliitin lisäksi kovia kuskeja Eestistä ja Latviasta. Meidän tiimin ajajia tässä maantiecupin avauksessa oli mukana kuusi, kun Onnelan Hannu jäi kotiin sairastamaan. Muutama lisenssin perusteella ammattipyöräilijäksi luokiteltava ajajakin oli lähtöviivalla. Kotimainen kuski kun taas tienaa selkeästi vuosittaisen hiilikuidunostobudjettinsa jonkun säälistä moista kestävyyslajin harrastajaa ("...no pelais nyt sekin vaikka golfia..") töissä pitävän työnantajan ja Kelan avulla.
72 kilometrin ja 20 kierroksen kisan alku oli melko
hermostunutta ryntäilyä. Ihan kuten aina kauden avauksessa on. Kiire on kova.
Meidän tiimin kuskit olivat aktiivisesti mukana irtiottoyrityksissä alusta
asti. Ensimmäinen selkeämpi irtiotto oli meikäläisen ja Kouvolan Teemu Hämäläisen
(toivottavasti katsoin numeron oikein, kaveria en tuntenut) viiden kierroksen
vuorovetotaival parhaimmillaan 30 sekunnin erolla pääjoukkoon. Itsellä oli
vähän tukkoista ajoa. Meidän kiinni tultua pääjoukosta lähti useampia pienempiä
ryhmiä ja yksittäisiä ajajia irti. Mitkään irtiotot eivät kovin
ratkaisukypsiltä näyttäneet. Vaikutti siltä, että tuulen suunta ja reitti eivät suosi pieniä
irtiottoryhmiä. Seitsemän kierrosta ennen maalia Baltian kuskit aloittivat
aktiivisen yrityksen maalimäessä. Pääjoukosta erkaantui uhkaavan näköisiä
ennalta koviksi tiedettyjen kuskien rykelmiä. Meiltä mukana olivat Järvinen ja
Kosken Olli. Pääjoukossa ei kuitenkaan lannistuttu, vaan vedettiin. Ennen 15.
kierroksen täyttymistä pääjoukko tuli kasaan ennen maalimäkeä. Tykitin joukon kasaannuttua
vanhoilla vauhdeilla sivusta ja vedin mäen itselleni ihan liian ylikovaa. Kohta
eroa huudeltiin pääjoukkoon olevan 30 sekuntia. Kierroksen ”tasoittelun”
jälkeen sain taas jalat takaisin, kone kiersi ja syke palautui mäen jälkeen nopeasti.
Ajelin kierrokset tasaisesti AnAerk +/-5 sykkeillä. Mäen onnistuin ajamaan
kovaa. Loivassa alamäessä ja tasaisellakin sain pidettyä vauhdin hyvänä. Tiimin
muut kaverit tekivät pääjoukon kärjessä jarrutustyötä. Ilman tätä yhteistyötä
ei kisoissa yksin irti olla. Parhaimmillaan ero pääjoukkoon oli 50 sekuntia.
Viimeiselle kierrokselle lähtiessä ero oli 35 sekuntia.
Pääjoukossa alettiin ajaa kovaa, kuten arvelinkin. Itse vedin äärirajoilla ja
vähän yli, mutta jätin voimia maalimäkeen tiukan paikan varalle. Maalimäessä
kannustus oli kovaa: ”paina p ..... le!” Takaa näin lähestyvän ajajaryhmän.
Oikealla kädellä joutui tulittamaan jarrukahvaa kuin joystickiä, heittämään isompaa pykälää silmään ja pitämään väkisin vauhdin
ylhäällä. Ehdin! Kakkoseksi kiri pääjoukon kärjessä kuusi sekuntia jälkeeni, toiseksi pisimmällä parransängellä kisassa ajanut, Marek Salermo ja
seuraavana oli Latvian Racenajs. Meidän tiimin ajajista Lehtimäki oli 13.,
Hokka 14., Olli Koski 15., Järvinen 17. ja Lauri Koski 39.
Turussa ajettiin jälleen takuuvarmasti järjestetyt hyvät
kisat. Kotimaan kisakausi alkoi tiimin osalta voitokkaasti ja yhteispeli toimi.
Kiitokset voitosta kuuluvat tiimikavereille. Tiedän, että meillä on hyvä ja
potentiaalinen porukka. Huoltojoukkoja, tiedottajaa ja muita tiimin toiminnassa
mukana olevia on kiitettävä. Tiimin tukijoille kuuluu kiitos luottamuksesta ja
hyvistä varusteista. Mallorcan leirillä mäkitreeneissä sparranneille myös erityiskiitos. Hommahan tuli nyt tarpeeseen. Omalta osaltani täytyy antaa kiitokset myös kaikille
kannustaneille ja kisamenestyksestä onnitelleille. Tuntui että onnittelijat ja
kannustajat tosiaan tarkoittivat sitä mitä sanoivat.
Tällaisella miehisellä myöhäispuberteetti-iällä 40+ vee kun
sattuu vielä tällaisissa kisoissa voittamaan, niin ei voi olla kuin
tyytyväinen. Auton moottorikin tosin antaa parhaat tehot juuri ennen kiinni
leikkaamistaan, kun koneessa on sopivasti väljää. Pari vuotta sitten tuli voitettua
Tervaetappiajoissa Erkki Plantingin muistoajot ja nyt tuli voitto Simo
Klimseffskij`n muistoajoista. Voidaanko tämän perusteella puhua siis
muistoajojen erikoismiehestä? No niin, valitettavasti kotimaan kisakalenterissa ei ole
enempää muistoajoja. Omat muistoajot sen sijaan alkavat olla tällä ikää jo aika
ajankohtaiset. Tosin ensin tarvitsisi tehdä jotain, että muistoajot
järjestettäisiin. Niemisen Markulle sanoinkin tässä pari vuotta sitten, että
jos saan velodromin hommattua Tampereelle, niin pidättekö Suomen Pyöräilyunionin
toimesta sitten Leppäsen muistoajot radalla kolmen päivän pisteajona 90
–luvulla ajettujen Sulo Lahtisen muistoajojen malliin. Lupasi muistaakseni
harkita.
PL
 |
| Kuva: Samu Laine |
 |
| Kuva: Samu Laine |
 |
| Tunnelmia kisan jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti