tiistai 17. toukokuuta 2011

Rosendahl GP, Tampere 15.5.2011

Kuva: Terhi Salmenoja
31. Rosendahl GP ajettiin Pyynikillä sunnuntaina. Kaikkien pyöräilijöiden tunteman 3,5 kilometrin raskaan kierroksen varrelle oli kokoontunut katsomaan ajajien ”omaisia” sekä joukkueiden huoltajia ja muutama munkkikahville poikennut ohikulkijakin. Asiantunteva ”ylemmäks” – komento kuultiin reitinvarrelta tuttuun tapaan useammastakin suusta.

Eliten 70 km lähti matkaan tunnustelevilla irtiottoyrityksillä. Tuuli oli voimakas ja tuntui että harjulta alas laskiessa puhaltanut tuuli ei suosinut pikkuryhmien irtiottoja. Alkumatkan irtiottoyritykset ajettiin pääjoukon toimesta helposti kiinni.

Muutaman kierroksen ajon jälkeen kärkeen lähti taas vaarattoman näköisesti kolmen miehen ryhmä. Mukana oli Turun urheiluliiton Simola, Chebicin Thomas ja CC Picaron Rissanen. Rissanen heitti eron synnyttyä heti ison sisään ja muut kaksi tulivat kuin mopon peesissä. Pääjoukko heräsi kun kärkiryhmä oli puolen minuutin päässä. Tällainen reitti ei oikein suosi vuorovedolla kiinniajoa, eikä suurinta osaa pääjoukon ajajista vetotyöt kiinnostaneetkaan. Lähinnä yritettiin selviytyä mäestä. Kun suurin osa istui vain harvojen vetomiesten peesissä, niin pääjoukossa siirryttiin yksittäisiin irtiottoyrityksiin. Ne taas ajettiin kiinni ja sitten veto taas tyssäsi siihen kun vedettiin henkeä. Rissanen veti tasaisella vauhdilla kovempaa kuin tempoilevasti ajanut pääjoukko ja ero kasvoi puoleentoista minuuttiin. Peli oli selvä.

Kärkijoukon loppukirissä voiton vei Simola, Rissanen oli toinen ja Thomas kolmas. Pääjoukon loppukirissä kolaroitiin ennen maalia. Kirin nappasi nimiinsä CCT:n Leirimaa ja oli neljäs. Tamperelaisten mäkikuninkuuden vei maaliviivan heitollaan kahdeksanneksi sijoittunut Hiltunen ennen Leppästä.

Rissasen mukaan matkalla oli sovittu kärkimiesten kesken, että jos Rissanen hoitaa vetotyöt, niin mies saa viedä kisan nimiinsä. No, tähän ei ole muiden kommentteja. Jos näin oli, niin yllättävän pienellä polemiikilla nämä asiat hoidetaan. Olisiko niin että nykyinen sukupolvi on fiksumpaa/pehmeämpää/kevytiskuisempaa kuin aiemmat. Havaintojeni mukaan kyseiset erimielisyydet hoidettiin parikymmentä vuotta sitten nyrkillä maalin jälkeen.

Ja lisää muistelua … Usein on puitu kisojen vauhdeista ennen ja nyt. ”Kyllähän silloin ennen kisoissa sentään ajettiin p___le!” Rosendahl GP:ssa reitti on ollut vuosikaudet sama, kuten ajettava matkakin. Aika harvinaista. Löytyisikö tästä vastaus tähän kysymykseen?

No joo, selitellä voi sentään vanhemman polven eduksi edellisen päivän/päivien kisoilla: Ensimmäisinä vuosina 1980-luvun alussa alle ajettiin lauantaina Hyrylän ajo, joka oli pituudeltaan välillä 130-155 km. Sitten järjestettiin kolmipäiväisiä kisoja Tampereella: perjantaina Teerentien mäessä kortteliajo, lauantaina joku 130-140 km:n maantieajo joko Tampereella tai Siurossa. Okei, aivan tuoreilla jaloilla Pyynikille ei siis lähdetty.

Rosendahl GP ajettiin ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten. Matka on ollut kahta kertaa lukuun ottamatta 20 kierrosta. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1981 ajettiin 12 kierrosta. Toisena vuonna siirryttiin 20 kierroksen kisaan. Vuonna 1988 ajettiin jostain syystä 25 kierrosta. Sitten taas palattiin 20 kierroksen kisaan.

Ja sitten faktaa … Rosendahl GP:ssa 70 km:n yleisen sarjan/eliten kisasta on vuosikymmenestä toiseen suoriuduttu jotakuinkin ajassa 1.50 +/- 3 minuuttia. Keli vaikuttaa tietenkin aikoihin tällaisella radalla.
Aivan ensimmäisen 42 km:n kilpailun voitti vuonna 1981 Tsekkoslovakian Jiri Miksic. Seuraavana vuonna nykyisellä 70 km:n matkalla ensi kertaa ajetun kilpailun voittaja Neuvostoliiton Mallor Tyrna suoriutui matkasta ajalla 1,49. Kolmantena vuonna ensimmäisen suomalaisvoiton ottanut Jukka Seppä selviytyi voittoon viiden kierroksen yksinäisellä irtiotolla. Jute oli harvoja 1,46 puolella maaliin selviytyjiä, kuten Myyryläinenkin vuonna 1986. Keskinopeudeltaan hitaimmin ajettiin osanottajalistaltaan nimekkäässä 25 kierroksen kisassa vuonna 1988. Mukana oli mm. pisteajon olympiavoittaja. Silloin kaatosateessa, parin asteen lämmössä ja tuulessa ajetun 88 kilometrin kisan voittoaika oli 2,22. Ja ihan pakko mainita että oli ite kakkonen. Kaksinkertainen maantieajon suomenmestari Pasi Hotinen voitti. Kovinta vauhtia kisassa on pidetty käsittääkseni Salermon ja Martikaisen toimesta vuonna 2006. Salermon voittoaika oli 1.45.

Samaa on ollut tahti siis tässä välissä vuodesta toiseen. Vaikka pyörät on keventyneet, niin toisaalta painovoima on tasoittanut eron alamäkiosuuksilla. Ilmanvastus on pienentynyt? No, tuskin sillä nyt on tässä niin paljon merkitystä. Vaikka nykyiset urheilujuomat maistuvat ja näyttävät paremmalle kuin selkeästi kusen värinen Maratonic, niin ei taida sekään olla ratkaiseva parannus. Ukon kunto ratkaisee tällä reitillä. Tämän vuoden vauhdin voi tsekata tuosta alta.

Aika lailla se on siis ollut sama tahti nyt ja silloin. Koska se ”silloin” sitten taas olikaan.


Elite
20 kierrosta, 70 km

1
Simola Mika
Turun Urheiluliitto
1:48:48
2
Rissanen Jarmo
CC Picaro
1:48:50
3
Thomas Darby
Chebici-Isku
1:48:54
4
Leirimaa Antti 
Cycle Center Team
1:50:37
5
Hietala Juhana
Cycle Center Team

8
Hiltunen Paavo
Team Continental

9
Leppänen Petri
Team Continental

12
Leppämäki Marko
Team Continental

18
Hämeenaho Tero
Team Continental

21
Järvinen Henri
Team Continental


Täydelliset tulokset

PL

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti