AHH Etappiajot, Hausjärvi 27-28.4

Hyvinkään Pyöräilijät olivat järjestäneet Suomen pyöräilyväelle ajanvietettä koko viikonlopuksi. Ohjelmaan kuului lyhyt, jonkun verran nousua sisältänyt, prologi, lyhyt maantie-etappi sekä pidempi maantie-etappi.

Tiimimme saapui paikalle lähes koko kokonaisuudessaan. Aamu valkeni perussuomalaisessa kevätsäässä. Lämpö jaksoi kivuta kuitenkin nollan yläpuolelle, eikä vettä satanut ainakaan jatkuvasti, joten ei muuta kuin talvikampetta niskaan ja menoksi. Kokoonpanosta puuttunut Järvisen Henri oli passitettu Tanskanmaalle ihmettelemään paikallisten kyläkisojen (UCI 1.2) tasoa.  Henri varmaan raportoi kuulumisistaan tarkemmin.

Prologi

Lauantai-aamu aloitettiin keuhkoputket avaavalla 2km:n rykäisyllä reitillä, jolta löytyi nousumetrejä noin 50. Kilpailuun valmistautuminen oli melkoista hosumista ja itsensä lämpimäksi saaminen vallitsevissa arktisissa olosuhteissa tuotti ainakin allekirjoittaneelle vaikeuksia. Lähtö suoritettiin väliaikalähtönä ja lähdössä intervallina ollut 30s tuntui tuottavan haasteita ainakin osalle kuskeista. Lopulta Leppänenkin saatiin suostuteltua koivun juurelta lähtökarsinaan juuri viime hetkellä. Uutuuttaan kiiltäneen tempohaalarin peittona olleesta hikipaidastaan Egu ei suostutteluista huolimatta halunnut luopua lähtien lentävällä lähdöllä Col du Hikiän valloitukseen.

Itse kilpailu sujui vauhdikkaasti ja jokainen joukkueen jäsen sai puristettua itsestään irti sen, mitä sillä hetkellä oli tuubissa varaa. Tuloksellisesti erot olivat pieniä, mutta jälkeenpäin katsoen kuitenkin niin ratkaisevia.  Parhaiten prologissa 8:ksi sijoittautui allekirjoittanut reilut 10s kärjestä ja loput tiimin jäsenet olivat välittömässä läheisyydessä reilun 10s sisässä.

M18 sarjassa Kosken Lauri esiintyi vakuuttavasti ollen prologin 2. nopein ajalla, joka olisi riittänyt 4. sijalle Eliten tuloksetkin huomioon ottaen.

Etappi 1

Parin tunnin odottelun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen n. 60km:n maantie-etappi. Lähtöpaikalla mielialat olivatkin vähän paremmat hieman lämmenneen kelin johdosta. Mieltä ja kroppaa lämmittivät myös tehdaspusseistaan kaivetut kuivat ajokamppeet, jotka hohtivat uutuuttaan tiimin uusissa väreissä ja saivat porukan näyttämään yhtenäiseltä, jopa hyvältä.

Prologin tulosten perusteella kukaan tiimimme jäsenistä ei taistellut kokonaiskisan kärkisijoista, joten taktiikkapalaverissa sovittiin, että ajetaan kuten maantiekisaa normaalistikin ajettaisiin. Kisa lähti käyntiin rauhallisesti ja vapaan vauhdin alkamisen huomasi ainoastaan yksinäisestä pääjoukon edellä vispanneesta kuskista, joka tykitti kohti horisonttia silmittömällä raivolla. Alkumatkasta maestro Leppänen rullasi vierelle ja jutteli, että kohta olisi hyvä hetki vähän nyppäistä. Tarkoituksena oli, että saisin prologin jäykistämiä jalkojani hieman auki. Arviolta kaksi sekuntia ehdin miettiä, että mitenkähän pitkä aika tähän ajanhetkeen kohta mahdollisesti olisi. Ajatus katkesi sillä hetkellä kun Leppäsen, mäkitempoa varten vaihdetut ja Mallorcan nyppylöissä toimiviksi todetut, kompaktikammet (54/42) alkoivat surraamaan ja veto kohti porukan kärkeä oli alkanut. Kiitin kyydistä ja kiihdytin sopivasti vastaan tulleeseen loivaan mäkeen. Hetken suhisi korvissa ja toisen hetken kuluttua takaa alkoi kuulua takavaihtajan naksutusta. Siinä vaiheessa, kun rohkenin taakseni vilkuilla totesin, että matkaani ei ollut rohjennut kuin yksi kanssapyöräilijä. KoPy:n Hämäläisen kanssa käydyn lyhyen neuvonpidon jälkeen sovittiin, että vedän vielä sen verran että kaveri saa henkensä tasaantumaan.

Pian vuoroveto saatiin pyörimään ja matka alkoi taittua. Pääjoukossa tiimin muut jäsenet olivat hakeneet paikkansa pääjoukon kärjestä ja pysyivät sieltä tarkkailemaan ja mahdollisuuksiensa mukaan kontrolloimaan tilannetta. Lyhyenä lenkkinä ajettua reittiä ajettiin kahdestaan vajaan kolmen kierroksen verran, kun reitin varrelle osunut lyhyt mäen nyppylä teki tehtävänsä. Mäki liian kovaa ylös ja sen verran punaiselle, että matkavauhtia ei enää saanut päälle. Loppukisan pari viimeistä kierrosta keskityin pysymään nykivän pääjoukon kyydissä, toisten tiimin jäsenten keskittyessä hakemaan paikkaa lopussa siintävää kiriä varten. Kovavauhtisessa lopussa tiimin voimin saatiin pystyyn veto, mutta ratkaisevalla hetkellä pussiin jääminen aiheutti kärkisijojen valumisen muille joukkueille.

M18 sarjassa Lauri sijoittui etapilla kolmanneksi. M18 kokonaiskisassa Laurin sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen oli 2.

Etappi 2

Sunnuntaina taivas repeili ja soi auringon säteiden saapuvan maahan asti. Lämpöäkin oli aamusta melkein vajaat 10 astetta. Taktiikkapalaverissa tehty toimintasuunnitelma päivän vajaan 100km:n reissulle noudatteli edellispäivän etapin suunnitelmaa. Alku ajettiin rauhallisesti ja ainakin omissa jaloissa tuntui alkumatkasta edellispäivän repimiset. Itse tyydyin ajelemaan pääjoukon hännillä , muun joukkueen ollessa paremmin sijoittuneena ja valmiina reagoimaan mahdollisiin irtiottoyrityksiin. Kun reilut parikymppiä oli ajettu, tuli Kosken Olli hakemaan minua perälaudan pitäjän paikalta. Tällä kertaa oli tarkoituksena kerätä kokemusta kärjessä ajamisesta. Tein työtä käskettyä ja lähdin kinnaamaan kohti kärkeä. Hyvään vauhtiin päästyäni tein havainnon, että muutaman kymmenen metrin päässä joukon edellä oli kahden pyöräilijän iskuryhmä. Ajattelin, että helpotan vähän poikien oloa ja ajan heidät pääjoukon suojiin ja herättelen samalla omia jalkojani. Kaverit tuli kiinni, mutta matkaan ei ollut tarttunut pääjoukko vaan sekalainen joukko yksittäisiä ajajia. Hyrrässä alkoi pyöriä erinäisiä kuskeja ja vähäisellä kokemuksellani pyöräily-ympyröistä tunnistin varmuudella kaksi ajajaa. Nuo kaksi sattui olemaan Kruunukaton Kejo ja LaPy:n Nummikko, jotka tiesin koviksi vetomiehiksi, joten vetoon saattoi hyvillä mielin lähteä, vaikka kisa olikin vasta alkuvaiheessaan. Kaiken kaikkiaan porukassa oli kymmenkunta ajajaa, mukaan lukien meidän tiimin Olli Koski. Vauhti saatiin siinä määrin ylös, että eroa alkoi syntyä. Koko matkan veto pidettiin tasaisena ja vetovuoroja ei liiemmin jätetty väliin. Matkan edetessä osa porukasta totesi vauhdin liian kovaksi ja jättäytyi matkasta pois.

Pääjoukossa oli herätty irtioton kiinniajoon ja kiinniajamisesta huolehtivat lähinnä Velocitorin ja Kuopion Soutajien joukkueet. Tasaista vetoa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja vahvajalkainen irtiotto sai pidettyä eron turvallisena. Oman tiimimme ajajat pääjoukossa pyrkivät myös omilla toimillaan edesauttamaan irtioton menestymistä.

Hatkassa kilometrit raksuttivat mittariin ja henki ryhmässä pysyi hyvänä vaikka isällisiä neuvojakin välillä jaettiin. Viimeisen kierroksen alkaessa mukana oli kuusi pyöräilijää: Kejo, Koski, Kuuranne, taisi olla Tuul:n kaveri ja allekirjoittanut. Noin kymmenen kilometriä ennen maalia Kejo kokeilin jäljellä olevan porukan jalkoja pikku nypyllä. Nummikko ja Tuul:n aja putosi matkasta ja viimeiset kilometrit ajeltiin vähän paikkoja kytäten neljän hengen voimin. Meidän tiimin taktiikkana oli alun perin ollut ajaa kiripaikkaa kirimiehille, joten yritin suorittaa tehtävääni kuitenkin niin, että pysyisin porukassa mukana varmistaen oman sijoitukseni kokonaiskisassa. Lopussa näkemykseni mukaan pidempää vetoa tehtiin Kuuranteen kanssa pitäen irtioton vauhtia yllä. Viimeiset kilometrit parkkeerasin Cerveloni jonon keulille ja yritin pitää sen verran vauhtia yllä, että porukka pysyisi kasassa ja välit selviteltäisiin kirimällä. Kilometrin kyltti tuli ja meni vauhdin olleessa ilmeisesti porukan mielestä hyvä. 500m:n kohdalla vilkaisin taakseni ja totesin Ollin olevan hyvässä asemassa ”kirijunassa” ja ajattelin odottaa vielä hetken, ennen kuin lähden viimeiseen vetooni. Pari-kolme sataa metriä maalista naksuttelin kirituuman sisään ja kampesin putkelle antamaan sen, mitä annettavissa oli. Maali lähestyi uhkaavasti ja odottelin vain porukan latovan ohi. Muutamaa metriä ennen maalia alkoi vasemman olan takaa kuulua brutaalia huminaa ja Kejon ohjaustanko sujahti ohi pääni korkeudella väistämättömästi kohti etapin voittoa. Osakseni jäi sijoittua etapilla toiseksi. Onnittelut Mikolle vahvasta ajosta ja hienosta voitosta. Aikaero pääjoukkoon ja etapin hyvityssekunnit takasivat sen, että nousin myös etappikilpailun kokonaistuloksissa toiseksi, irtiotossa loppuun asti pysyneen Kuuranteen napatessa lauantain etapin hyvityssekuntien ansiosta kokonaiskisan voiton. Olli oli päätösetapilla kolmas ja kokonaiskisassa neljännellä sijalla vajaat neljä sekuntia kolmannesta sijasta.

M18 sarjassa Lauri sijoittui etapilla toiseksi. Kokonaiskilpailussa Lauri sijoittui myöskin toiseksi.

Kokonaisuutena viikonlopun saldon oli joukkueen kannalta hyvä. Nuorempi Koski putsasi palkintopöytää M18-sarjassa ja Elitessäkin saatiin kaksi kuskia ihan hyville sijoituksille. Tiimityöskentelystä saatiin hyvää kokemusta ja podiumputki kevään kisoissa pidettyä yllä. Tästä on hyvä jatkaa.

HO

LATTOMERIAJO, PORI 22.4.2013

Kotimainen takatalviklassikko, Lattomeriajo, saatiin ajettua sunnuntaina rannikkokaupungin keväisissä olosuhteissa. Kisa-ajankohtaa kun jouduttiin siirtämään pari viikkoa, niin tällä kertaa ei lähtiessä tarvinnut jännittää, että sulaako maalisuoran jäätikkö maaliin tuloon mennessä. Alkukisasta ei oikein tuuli puhaltanut, mutta onneksi sekin asia korjaantui kisan edetessä. Kuuteen kertaan kierretyn reilun 15 kilometrin kierroksen ”takasuoralle” perinteiseen kohtaan saatiin kunnon sivutuuli. Kisan aikana totesin, että paikallisella tiemestarilla tulee edessä olemaan kiireinen kevät. Kisareitin routamontuissa joutui useampi rengas ja vanne antautumaan.

Yleisen sarjan lähtöviivalle asettuneet 65 urhoa aloittivat 95 kilometrin kisan todella vauhdikkaasti. Meidän tiimin kahdeksan miehen porukka pyrki aktiivisesti alusta asti irtiottoihin mukaan. Heti ensimmäisellä kierroksella maantieajon hallitseva Suomen mestari, Niemen Jarkko, ehti kesken kisan heittää lepoasentoonkin asfaltille. Mietin siinä, että pyrkikö mies näin kenties osoittamaan ylivoimansa muihin ja lannistamaan muut heti kättelyssä. No ei sentään, hyvä ettei kaatumisessa sattunut pahemmin ja suomenmestarin siniristipaitakin taisi säilyä ehjänä. Ensimmäinen kunnollinen neljän ajajan irtiotto lähti toisella kierroksella sivutuuliosuudella. Meiltä mukana oli Järvisen Henri. Pääjoukon kärjessä pyrittiin tiimin voimin vetoa jarruttelemaan. Irtiottoryhmässä ei kuitenkaan yhteistyötä saatu aikaan ja pääjoukko saavutti karkulaiset kolmannella kierroksella.

Neljännelle kierrokselle lähdettäessä sivutuulessa vedettiin kovaa varsinkin TWL:n miesten toimesta. Vauhti olisi kaivannut pikku lisäystä ja katselin sopivaa kohtaa nykäisyyn, mutta huomasinkin siinä sitten yllättäen olevani kymmenen miehen irtiottoryhmässä Kosken Laurin kanssa. No, siinä alettiin kieppua mukana sitten joukon jatkona ryhmän hyvin toimineessa vedossa. Ryhmässä näytti olevan kovia kirimiehiä, joten oikein en innostunut irtiotosta ollut. Lopulta ryhmään jäi kahdeksan ajajaa ja eron pääryhmään huudeltiin tuomariautosta olevan puolen minuutin luokkaa. Niemisen Markku ymmärsi homman päälle ja kerrankin väliaikatietoja tuli tuomariautosta riittävän usein. Nykyisenä ”korvanappiradiottomana” aikana kun ajat pääryhmässä ja varsinkin kärkiryhmässä usein ihan pimennossa kokonaistilanteesta. Söin eväitä ja odottelin koko ajan, että pääryhmä ajaa irtioton kiinni. Irtiotossa kulki kevyesti ja valmistauduin iskemään pääjoukon kiinniajon jälkeen irti. Eron huudettiin viimeiselle kierrokselle lähdettäessä kuitenkin olevan jo minuutin luokkaa.

Jälleen miehekkäästi ajaneen Kosken kanssa pidettiin viimeisellä kierroksella kahden lauseen taktiikkapalaveri ryhmän takana. Kolmisen kilometriä maalista oli taktiikan toteutuksen paikka. Iskin oikeasta laidasta loivaan ylämäkeen arviolta eniten laitatuulisimmassa kohdassa suoraa. Jonkun aikaa survoin sitä yksitoistapiikkistä yksin siinä sivumyötäisessä ja sitten takaa tuli TWL:n Pökälä ja Velocitorin Nurmi. Hetken ajettiin vuorovedolla. Yritin vielä uudelleen, mutta turhaan. Kaverit olivat hetken päästä takarenkaassa. Sitten heti perään iski Pökälä ja sai suhteellisen nopeana lähtijänä eron meihin kahteen muuhun. Itsellä olikin siinä vaiheessa melko hapokas olo jaloissa. Varmaan oli nättiä pyöritystä. Nurmen kanssa yritettiin ajaa Pökälää kiinni lähinnä Nurmen vetäessä. Itse yritin vielä loppusuoralla heittää isompaa välitystä sisään ja survoin putkelta sen mitä niissä tuskissa pystyi. Pökälän selkä hieman lähestyikin, mutta miehen johto säilyi. Itse olin toinen ja Nurmi kolmas. Kälviän Tarmon Pesola piti lupaavien yli nelikymppisten kuskien mainetta yllä ja oli neljäs. Kosken Lauri kiri kuudenneksi ja mies palkittiin M18 –sarjan parhaana ajajana. Pääjoukon kirin vei takuuvarmalla kirillä Järvinen ja oli kisan yhdeksäs. Koiviston Isku järjesti taas takuuvarmat ja hyvät kisat. Jos jotain saa kitistä, niin kilpailumatkaa voisi tietysti hieman pidentää.

Kisan päälle ajettiin lenkkiä, puitiin kisaa ja todettiin, että Järvisen ei varmaan ensi viikonloppuna tarvitse toimia vauhdinpitäjänä. Mies ajaa tulevana viikonloppuna kolmena päivänä Pohjoismaiden kovatasoisimmissa koitoksissa Tanskassa. Saattaa olla, että joku professionaali löytyy vetopaikalle, ettei Järvisen tarvitse vaivautua. Muut tiimiläiset starttaavat Hyvinkään etappiajoissa. Kommentit näistä kisoista piirtyvät taas tänne blogiinkin. Linkki Porin kisojen tuloksiin löytyy tiimin Facebook –sivuilta.

Pari vuotta sitten tiimin porukalla päätettiin aloittaa ABC –ruokaravintoloiden boikotti. Siellä kun ei oikein olla koskaan oltu tyytyväisiä ruokapöydän antimien laatuun. Kotimatkalla Tampereelle poikettiin syömään, ABC:lle totta kai, ja siellähän se istui jo ruokalautasen takana Järvinenkin. Se on hyvä, että on periaatteita ja niissä pysytään tinkimättä.

PL

TS-KORTTELIAJOT 14.4.2013, TURKU

Voitokkaan kauden avauskisan jälkeen sunnuntaina 14.4 oli vuorossa legendaarinen TS-kortteliajot, jotka kilpailtiin jo 56. kerran Aurajoen rannalla Turun keskustassa. Ennen starttia tiimin mieliala oli korkealla ja samoin myös odotukset kisasta, vaikkakin etukäteen tiedettiin kisasta tulevan vaativa ja hapokas 50 kierroksen rypistys. Kisa käytiin varsin viileässä (+4) ja poutaisessa kevät säässä. Starttiviivalle oli kerääntynyt kutakuinkin samat, noin 60 ajajaa kuin edellisen päivän koitoksessa. Meidän tiimistä oli sama kuuden poppoo viivalla: Leppänen, Järvinen, Lauri Koski, Olli Koski, Lehtimäki ja Hokka.

Kisa lähti käyntiin tuttuun tapaan täydellä rähinällä ja ensimmäiset kierrokset ajettiin kovaa, minkä jälkeen vauhti hieman tasoittui ja takaa lähteneilläkin oli paikka parantaa asemiaan. Alun jälkeen alkoivat irtiottoyritykset, jotka kuitenkin jäivät lähes poikkeuksetta tyngiksi. Tämä olikin hyvin pitkälle kisan luonne. Muutaman ajajan irtiotot ajettiin pääjoukon voimin kiinni eikä pitkiin irtiottoihin päästetty ketään. Meidän joukkueesta Henri ja Lauri ajoivat pitkin kisaa kärkikymmenikössä, ajoivat välejä kiinni ja pyrkivät irtiottoihin, mutta tänään se ei natsannut. Letka venyi helminauhaksi ja porukassa ajamiseksi.

Kierroksien vähetessä kisa alkoi vähitellen haisemaan loppukiriltä ja kirimiesten mittelöltä. Tässä kohtaan olisi tarvittu meidän joukkueesta parempia jalkoja, jotta olisimme voineet suojata viimeisillä kierroksilla omiamme ja saavuttaa parempia sijoituksia. Tänään ne menivät muille joukkueille. Niille, jotka saivat rivinsä kuntoon viimeisiksi kierroksiksi. Kirin vahvin oli TWL:n Risto Aaltio. Lopussa meistä kirivät parhaiten Järvinen  9. ja Leppänen 11. 

Tämän päivän pettymyksestä opittiin paljon ja tästä sisuuntuneena jatketaan ensi viikonloppuna Lattomeriajossa, Porissa. Kauden avausviikonlopusta jäi siis käteen lauantailta upea voitto ja sunnuntailta hiekkainen pärstä. Viikonloppu toi kauden ensimmäisen voiton sekä kokonaiskilpailusta sijat 6. ja 9.

JH

Viikonlopun tulokset:

Simo Klimscheffskij`n muistoajot 13.4.2013
TS-Kortteliajot 14.4.2013
Etappiajot SK ja TS 2013

SIMO KLIMSEFFSKIJ`N MUISTOAJOT, TURKU, HIRVENSALO

On hanget korkeat nietokset …no ei nyt ihan, mutta vesisadetta sentään saatiin ja pari lämpöastettakin oli, kun kotimaisen kisakauden avaus ajettiin Turun Hirvensalon perinteisellä reitillä. Yleisessä sarjassa noin yhdeksänkymmenen kisaan ilmoittautuneen joukossa oli kotimaisen eliitin lisäksi kovia kuskeja Eestistä ja Latviasta. Meidän tiimin ajajia tässä maantiecupin avauksessa oli mukana kuusi, kun Onnelan Hannu jäi kotiin sairastamaan. Muutama lisenssin perusteella ammattipyöräilijäksi luokiteltava ajajakin oli lähtöviivalla. Kotimainen kuski kun taas tienaa selkeästi vuosittaisen hiilikuidunostobudjettinsa jonkun säälistä moista kestävyyslajin harrastajaa ("...no pelais nyt sekin vaikka golfia..") töissä pitävän työnantajan ja Kelan avulla.

72 kilometrin ja 20 kierroksen kisan alku oli melko hermostunutta ryntäilyä. Ihan kuten aina kauden avauksessa on. Kiire on kova. Meidän tiimin kuskit olivat aktiivisesti mukana irtiottoyrityksissä alusta asti. Ensimmäinen selkeämpi irtiotto oli meikäläisen ja Kouvolan Teemu Hämäläisen (toivottavasti katsoin numeron oikein, kaveria en tuntenut) viiden kierroksen vuorovetotaival parhaimmillaan 30 sekunnin erolla pääjoukkoon. Itsellä oli vähän tukkoista ajoa. Meidän kiinni tultua pääjoukosta lähti useampia pienempiä ryhmiä ja yksittäisiä ajajia irti. Mitkään irtiotot eivät kovin ratkaisukypsiltä näyttäneet. Vaikutti siltä, että tuulen suunta ja reitti eivät suosi pieniä irtiottoryhmiä. Seitsemän kierrosta ennen maalia Baltian kuskit aloittivat aktiivisen yrityksen maalimäessä. Pääjoukosta erkaantui uhkaavan näköisiä ennalta koviksi tiedettyjen kuskien rykelmiä. Meiltä mukana olivat Järvinen ja Kosken Olli. Pääjoukossa ei kuitenkaan lannistuttu, vaan vedettiin. Ennen 15. kierroksen täyttymistä pääjoukko tuli kasaan ennen maalimäkeä. Tykitin joukon kasaannuttua vanhoilla vauhdeilla sivusta ja vedin mäen itselleni ihan liian ylikovaa. Kohta eroa huudeltiin pääjoukkoon olevan 30 sekuntia. Kierroksen ”tasoittelun” jälkeen sain taas jalat takaisin, kone kiersi ja syke palautui mäen jälkeen nopeasti. Ajelin kierrokset tasaisesti AnAerk +/-5 sykkeillä. Mäen onnistuin ajamaan kovaa. Loivassa alamäessä ja tasaisellakin sain pidettyä vauhdin hyvänä. Tiimin muut kaverit tekivät pääjoukon kärjessä jarrutustyötä. Ilman tätä yhteistyötä ei kisoissa yksin irti olla. Parhaimmillaan ero pääjoukkoon oli 50 sekuntia.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä ero oli 35 sekuntia. Pääjoukossa alettiin ajaa kovaa, kuten arvelinkin. Itse vedin äärirajoilla ja vähän yli, mutta jätin voimia maalimäkeen tiukan paikan varalle. Maalimäessä kannustus oli kovaa: ”paina p ..... le!” Takaa näin lähestyvän ajajaryhmän. Oikealla kädellä joutui tulittamaan jarrukahvaa kuin joystickiä, heittämään isompaa pykälää silmään ja pitämään väkisin vauhdin ylhäällä. Ehdin! Kakkoseksi kiri pääjoukon kärjessä kuusi sekuntia jälkeeni, toiseksi pisimmällä parransängellä kisassa ajanut, Marek Salermo ja seuraavana oli Latvian Racenajs. Meidän tiimin ajajista Lehtimäki oli 13., Hokka 14., Olli Koski 15., Järvinen 17. ja Lauri Koski 39.

Turussa ajettiin jälleen takuuvarmasti järjestetyt hyvät kisat. Kotimaan kisakausi alkoi tiimin osalta voitokkaasti ja yhteispeli toimi. Kiitokset voitosta kuuluvat tiimikavereille. Tiedän, että meillä on hyvä ja potentiaalinen porukka. Huoltojoukkoja, tiedottajaa ja muita tiimin toiminnassa mukana olevia on kiitettävä. Tiimin tukijoille kuuluu kiitos luottamuksesta ja hyvistä varusteista. Mallorcan leirillä mäkitreeneissä sparranneille myös erityiskiitos. Hommahan tuli nyt tarpeeseen. Omalta osaltani täytyy antaa kiitokset myös kaikille kannustaneille ja kisamenestyksestä onnitelleille. Tuntui että onnittelijat ja kannustajat tosiaan tarkoittivat sitä mitä sanoivat.

Tällaisella miehisellä myöhäispuberteetti-iällä 40+ vee kun sattuu vielä tällaisissa kisoissa voittamaan, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Auton moottorikin tosin antaa parhaat tehot juuri ennen kiinni leikkaamistaan, kun koneessa on sopivasti väljää. Pari vuotta sitten tuli voitettua Tervaetappiajoissa Erkki Plantingin muistoajot ja nyt tuli voitto Simo Klimseffskij`n muistoajoista. Voidaanko tämän perusteella puhua siis muistoajojen erikoismiehestä? No niin, valitettavasti kotimaan kisakalenterissa ei ole enempää muistoajoja. Omat muistoajot sen sijaan alkavat olla tällä ikää jo aika ajankohtaiset. Tosin ensin tarvitsisi tehdä jotain, että muistoajot järjestettäisiin. Niemisen Markulle sanoinkin tässä pari vuotta sitten, että jos saan velodromin hommattua Tampereelle, niin pidättekö Suomen Pyöräilyunionin toimesta sitten Leppäsen muistoajot radalla kolmen päivän pisteajona 90 –luvulla ajettujen Sulo Lahtisen muistoajojen malliin. Lupasi muistaakseni harkita.

PL

Kuva: Samu Laine

Kuva: Samu Laine

Tunnelmia kisan jälkeen.

29. TROFEU PASQUA ARIANY, MALLORCA

Trofeu Pasqua Ariany ajettiin 31.3. Arianyssa Mallorcalla. Kisoja oli kaksi: 43 ja 27 kilometrin kortteliajot ja niissä kilpailtiin myös yhteiskilpailussa. Kisaa varten tiimi oli varannut kaksi autoa hotellin respasta: ”Si, homma selvä, autot tuodaan tänne.” ymmärsivät Koski ja Leppänen. Kisapäivänä mitään autoja ei hotellin toimesta ollutkaan varattu ja käsiä leviteltiin. No, Dacia Duster sitten siinä erinäisten vaiheiden jälkeen alle saattiin ja ei kun Arianya kohti viiden miehen voimin. Arianyssa kisat oli organisoitu espanjalaiseen malliin. Pääkatu oli aidattu mellakka-aidoilla, maalirakennelma oli paineilmalla pystytettynä, tori oli täynnä väkeä ja eurohumppa soi 100 desibelin möykällä. Suomessa jonkun lähiasukkaan lemmikkimarsu olisi moisesta häiriintynyt ja jonkun toisen asukkaan mokkapala olisi saattanut juuttua kurkkuun kahvipöydässä. ”Nyt on kyllä pakko ihan valittaa johonkin.” Onneksi Suomessa kisat yleensä järjestetään syrjässä ja kukaan ei häiriinny tai eksy katsomaan pyöräkisaa. Jotenkin ulkomailla se nyt vaan on pyöräkisassa eri meininki kun härmässä.

Ilmoittautumisessa järjestäjien tietokone tilttasi, käsiä leviteltiin, aikataulu venähti ja verryttely jäi lopulta kierroksen mittaiseksi. Sen ehti itse ainakin todeta, että pirusti painoi jaloissa edellisien päivien 140 ja 160 kilometrin lenkit ja niillä ajetut mäki- ja joukkuevedot. Ei muuta kun viivalle 65 ukon sekaan. Ekan kisan reitti oli kapea 3,6 kilometrin ränni talojen välissä.  Maali oli kohtuullisen pahan nousun päällä. Suomalainen tietysti oudoksuu moista ahtautta, aivan kuten tilan puutetta ajajaryhmässäkin. Pohjoiseurooppalainen kun tarvitsee keskimäärin enemmän tilaa kuin eteläeurooppalainen.

 

Alkukierrokset myllytettiin täysillä ja joka kaarteessa oli jotain pikku härdelliä. Sitten pääjoukossa porukka väheni ja vauhti rauhoittui. Järvinen tykitteli alkumatkasta irtiottoihin. Yksi ajaja pääsi pääjoukosta irti. Lauri Koski ja Leppänen kävivät välillä vetotöissä ja joihinkin irtiottoihin siinä yritettiin mukaankin. Parhaan vedon kisassa teki Joonas Hokka, joka lähti irti kaksi kilometriä ennen maalia. Pääjoukko intoutui vetoon lopussa ja Hokka ajettiin kiinni 500 metriä ennen maalia. Yritys oli mallikas ulkomaan kisojen ensikertalaiselle. Espanjan mies voitti irtiotollaan ja meikäläiset tulivat pääjoukossa maaliin 37 sekuntia voittajan perässä. Loppukirissä Järvinen sijoittui erinomaisesti kisan kahdeksanneksi (kirjoittajan lisäys: Järvisen sijoitusta en kirjoittaessani vielä tiennyt ja vasta blogista luin tulokset, eli kannattaa siis lukea blogia). Ulkomaan kisoissa ensi kertaa ajanut Onnela kiteytti Espanjan kisailun fiilingin maaliin tulon jälkeen: ”En oo muuten koskaan pelännyt näin paljoa.”

Loppupäivän Onnela ja Järvinen keskittyivät lenkin ajoon. Samalla syyllä Leppänen jätti kisan väliin ja sitä paitsi katsojina oli myös lapsia. Miehen kaarteista kiihdyttäminen kun ei ollut ekassa kisassakaan lasten katsottavaa. Toisen kisan kilometrin pituinen reitti kun oli vielä edellistäkin mutkikkaampi. Iltahämärissä lähtöviivalle meikäläisistä asettuivat siis Hokka ja Lauri Koski. Jos oli ensimmäisen kisan alku vauhdinpitoa, niin toinen kisa oli alusta asti murhaa. Porukka hajosi heti ja monet keskeyttivät. Hokka jäi huonojen vetomiesten porukkaan ja joutui vetämään ryhmäänsä kisan alusta loppuun.  Yksi mies pääsi pääryhmästä irti. Kosken Laurilla oli jalka iskussa ja alkuvauhdin laannuttua Koski tykitteli ryhmän kärjessä irtiottoihin. Homma tosin kostautui hieman lopussa. Mies on vasta seitsemäntoista, mutta ajaa miehen lailla. Lopussa pääryhmä tavoitti karkulaisen ja voittaja ratkaistiin loppukirissä. Palkinnot jaettiin iltavalaistuksessa torilla. Tuloksia odotellessa espanjalainen tyyli piti: Tuloksia kun kyseltiin, niin ne luvattiin kymmenen minuutin päästä. Samoin kymmenen minuutin päästä ne luvattiin toisella ja kolmannellakin kyselykerralla ja käsiä leviteltiin. Muy bien.

PL

Tulokset (pdf):

Sector 1, 43km & Sector 2, 27km