AHH Etappiajot, Hausjärvi 27-28.4

Hyvinkään Pyöräilijät olivat järjestäneet Suomen pyöräilyväelle ajanvietettä koko viikonlopuksi. Ohjelmaan kuului lyhyt, jonkun verran nousua sisältänyt, prologi, lyhyt maantie-etappi sekä pidempi maantie-etappi.

Tiimimme saapui paikalle lähes koko kokonaisuudessaan. Aamu valkeni perussuomalaisessa kevätsäässä. Lämpö jaksoi kivuta kuitenkin nollan yläpuolelle, eikä vettä satanut ainakaan jatkuvasti, joten ei muuta kuin talvikampetta niskaan ja menoksi. Kokoonpanosta puuttunut Järvisen Henri oli passitettu Tanskanmaalle ihmettelemään paikallisten kyläkisojen (UCI 1.2) tasoa.  Henri varmaan raportoi kuulumisistaan tarkemmin.

Prologi

Lauantai-aamu aloitettiin keuhkoputket avaavalla 2km:n rykäisyllä reitillä, jolta löytyi nousumetrejä noin 50. Kilpailuun valmistautuminen oli melkoista hosumista ja itsensä lämpimäksi saaminen vallitsevissa arktisissa olosuhteissa tuotti ainakin allekirjoittaneelle vaikeuksia. Lähtö suoritettiin väliaikalähtönä ja lähdössä intervallina ollut 30s tuntui tuottavan haasteita ainakin osalle kuskeista. Lopulta Leppänenkin saatiin suostuteltua koivun juurelta lähtökarsinaan juuri viime hetkellä. Uutuuttaan kiiltäneen tempohaalarin peittona olleesta hikipaidastaan Egu ei suostutteluista huolimatta halunnut luopua lähtien lentävällä lähdöllä Col du Hikiän valloitukseen.

Itse kilpailu sujui vauhdikkaasti ja jokainen joukkueen jäsen sai puristettua itsestään irti sen, mitä sillä hetkellä oli tuubissa varaa. Tuloksellisesti erot olivat pieniä, mutta jälkeenpäin katsoen kuitenkin niin ratkaisevia.  Parhaiten prologissa 8:ksi sijoittautui allekirjoittanut reilut 10s kärjestä ja loput tiimin jäsenet olivat välittömässä läheisyydessä reilun 10s sisässä.

M18 sarjassa Kosken Lauri esiintyi vakuuttavasti ollen prologin 2. nopein ajalla, joka olisi riittänyt 4. sijalle Eliten tuloksetkin huomioon ottaen.

Etappi 1

Parin tunnin odottelun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen n. 60km:n maantie-etappi. Lähtöpaikalla mielialat olivatkin vähän paremmat hieman lämmenneen kelin johdosta. Mieltä ja kroppaa lämmittivät myös tehdaspusseistaan kaivetut kuivat ajokamppeet, jotka hohtivat uutuuttaan tiimin uusissa väreissä ja saivat porukan näyttämään yhtenäiseltä, jopa hyvältä.

Prologin tulosten perusteella kukaan tiimimme jäsenistä ei taistellut kokonaiskisan kärkisijoista, joten taktiikkapalaverissa sovittiin, että ajetaan kuten maantiekisaa normaalistikin ajettaisiin. Kisa lähti käyntiin rauhallisesti ja vapaan vauhdin alkamisen huomasi ainoastaan yksinäisestä pääjoukon edellä vispanneesta kuskista, joka tykitti kohti horisonttia silmittömällä raivolla. Alkumatkasta maestro Leppänen rullasi vierelle ja jutteli, että kohta olisi hyvä hetki vähän nyppäistä. Tarkoituksena oli, että saisin prologin jäykistämiä jalkojani hieman auki. Arviolta kaksi sekuntia ehdin miettiä, että mitenkähän pitkä aika tähän ajanhetkeen kohta mahdollisesti olisi. Ajatus katkesi sillä hetkellä kun Leppäsen, mäkitempoa varten vaihdetut ja Mallorcan nyppylöissä toimiviksi todetut, kompaktikammet (54/42) alkoivat surraamaan ja veto kohti porukan kärkeä oli alkanut. Kiitin kyydistä ja kiihdytin sopivasti vastaan tulleeseen loivaan mäkeen. Hetken suhisi korvissa ja toisen hetken kuluttua takaa alkoi kuulua takavaihtajan naksutusta. Siinä vaiheessa, kun rohkenin taakseni vilkuilla totesin, että matkaani ei ollut rohjennut kuin yksi kanssapyöräilijä. KoPy:n Hämäläisen kanssa käydyn lyhyen neuvonpidon jälkeen sovittiin, että vedän vielä sen verran että kaveri saa henkensä tasaantumaan.

Pian vuoroveto saatiin pyörimään ja matka alkoi taittua. Pääjoukossa tiimin muut jäsenet olivat hakeneet paikkansa pääjoukon kärjestä ja pysyivät sieltä tarkkailemaan ja mahdollisuuksiensa mukaan kontrolloimaan tilannetta. Lyhyenä lenkkinä ajettua reittiä ajettiin kahdestaan vajaan kolmen kierroksen verran, kun reitin varrelle osunut lyhyt mäen nyppylä teki tehtävänsä. Mäki liian kovaa ylös ja sen verran punaiselle, että matkavauhtia ei enää saanut päälle. Loppukisan pari viimeistä kierrosta keskityin pysymään nykivän pääjoukon kyydissä, toisten tiimin jäsenten keskittyessä hakemaan paikkaa lopussa siintävää kiriä varten. Kovavauhtisessa lopussa tiimin voimin saatiin pystyyn veto, mutta ratkaisevalla hetkellä pussiin jääminen aiheutti kärkisijojen valumisen muille joukkueille.

M18 sarjassa Lauri sijoittui etapilla kolmanneksi. M18 kokonaiskisassa Laurin sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen oli 2.

Etappi 2

Sunnuntaina taivas repeili ja soi auringon säteiden saapuvan maahan asti. Lämpöäkin oli aamusta melkein vajaat 10 astetta. Taktiikkapalaverissa tehty toimintasuunnitelma päivän vajaan 100km:n reissulle noudatteli edellispäivän etapin suunnitelmaa. Alku ajettiin rauhallisesti ja ainakin omissa jaloissa tuntui alkumatkasta edellispäivän repimiset. Itse tyydyin ajelemaan pääjoukon hännillä , muun joukkueen ollessa paremmin sijoittuneena ja valmiina reagoimaan mahdollisiin irtiottoyrityksiin. Kun reilut parikymppiä oli ajettu, tuli Kosken Olli hakemaan minua perälaudan pitäjän paikalta. Tällä kertaa oli tarkoituksena kerätä kokemusta kärjessä ajamisesta. Tein työtä käskettyä ja lähdin kinnaamaan kohti kärkeä. Hyvään vauhtiin päästyäni tein havainnon, että muutaman kymmenen metrin päässä joukon edellä oli kahden pyöräilijän iskuryhmä. Ajattelin, että helpotan vähän poikien oloa ja ajan heidät pääjoukon suojiin ja herättelen samalla omia jalkojani. Kaverit tuli kiinni, mutta matkaan ei ollut tarttunut pääjoukko vaan sekalainen joukko yksittäisiä ajajia. Hyrrässä alkoi pyöriä erinäisiä kuskeja ja vähäisellä kokemuksellani pyöräily-ympyröistä tunnistin varmuudella kaksi ajajaa. Nuo kaksi sattui olemaan Kruunukaton Kejo ja LaPy:n Nummikko, jotka tiesin koviksi vetomiehiksi, joten vetoon saattoi hyvillä mielin lähteä, vaikka kisa olikin vasta alkuvaiheessaan. Kaiken kaikkiaan porukassa oli kymmenkunta ajajaa, mukaan lukien meidän tiimin Olli Koski. Vauhti saatiin siinä määrin ylös, että eroa alkoi syntyä. Koko matkan veto pidettiin tasaisena ja vetovuoroja ei liiemmin jätetty väliin. Matkan edetessä osa porukasta totesi vauhdin liian kovaksi ja jättäytyi matkasta pois.

Pääjoukossa oli herätty irtioton kiinniajoon ja kiinniajamisesta huolehtivat lähinnä Velocitorin ja Kuopion Soutajien joukkueet. Tasaista vetoa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja vahvajalkainen irtiotto sai pidettyä eron turvallisena. Oman tiimimme ajajat pääjoukossa pyrkivät myös omilla toimillaan edesauttamaan irtioton menestymistä.

Hatkassa kilometrit raksuttivat mittariin ja henki ryhmässä pysyi hyvänä vaikka isällisiä neuvojakin välillä jaettiin. Viimeisen kierroksen alkaessa mukana oli kuusi pyöräilijää: Kejo, Koski, Kuuranne, taisi olla Tuul:n kaveri ja allekirjoittanut. Noin kymmenen kilometriä ennen maalia Kejo kokeilin jäljellä olevan porukan jalkoja pikku nypyllä. Nummikko ja Tuul:n aja putosi matkasta ja viimeiset kilometrit ajeltiin vähän paikkoja kytäten neljän hengen voimin. Meidän tiimin taktiikkana oli alun perin ollut ajaa kiripaikkaa kirimiehille, joten yritin suorittaa tehtävääni kuitenkin niin, että pysyisin porukassa mukana varmistaen oman sijoitukseni kokonaiskisassa. Lopussa näkemykseni mukaan pidempää vetoa tehtiin Kuuranteen kanssa pitäen irtioton vauhtia yllä. Viimeiset kilometrit parkkeerasin Cerveloni jonon keulille ja yritin pitää sen verran vauhtia yllä, että porukka pysyisi kasassa ja välit selviteltäisiin kirimällä. Kilometrin kyltti tuli ja meni vauhdin olleessa ilmeisesti porukan mielestä hyvä. 500m:n kohdalla vilkaisin taakseni ja totesin Ollin olevan hyvässä asemassa ”kirijunassa” ja ajattelin odottaa vielä hetken, ennen kuin lähden viimeiseen vetooni. Pari-kolme sataa metriä maalista naksuttelin kirituuman sisään ja kampesin putkelle antamaan sen, mitä annettavissa oli. Maali lähestyi uhkaavasti ja odottelin vain porukan latovan ohi. Muutamaa metriä ennen maalia alkoi vasemman olan takaa kuulua brutaalia huminaa ja Kejon ohjaustanko sujahti ohi pääni korkeudella väistämättömästi kohti etapin voittoa. Osakseni jäi sijoittua etapilla toiseksi. Onnittelut Mikolle vahvasta ajosta ja hienosta voitosta. Aikaero pääjoukkoon ja etapin hyvityssekunnit takasivat sen, että nousin myös etappikilpailun kokonaistuloksissa toiseksi, irtiotossa loppuun asti pysyneen Kuuranteen napatessa lauantain etapin hyvityssekuntien ansiosta kokonaiskisan voiton. Olli oli päätösetapilla kolmas ja kokonaiskisassa neljännellä sijalla vajaat neljä sekuntia kolmannesta sijasta.

M18 sarjassa Lauri sijoittui etapilla toiseksi. Kokonaiskilpailussa Lauri sijoittui myöskin toiseksi.

Kokonaisuutena viikonlopun saldon oli joukkueen kannalta hyvä. Nuorempi Koski putsasi palkintopöytää M18-sarjassa ja Elitessäkin saatiin kaksi kuskia ihan hyville sijoituksille. Tiimityöskentelystä saatiin hyvää kokemusta ja podiumputki kevään kisoissa pidettyä yllä. Tästä on hyvä jatkaa.

HO