XVI Semana Internacional De Ciclismo Masters

XVI Semana Internacional De Ciclismo Masters – International Masters Cycling Week

Mallorca, 6-11 October

Kauden viimeiset kilpailut käytiin kesäisen helteisessä säässä Mallorcalla 6-11 lokakuuta. Tapahtuma sisälsi ensiksi 2 erillistä kilpailua ja sitten 3 päivän etappi ajon. Päivämatkat liikkuivat 100km molemmin puolin, ensimmäiset kaksi kilpailua hiukan alle n.90km ja loput hiukan yli n.110km.

Omasta viimeisimmästä kilpailusta (TDH) oli kulunut jo tovi aikaa mutta olin saanut erittäin hyvän harjoittelu jakson alle, jossa pääpaino oli ollut vk:treeneissä, kuitenkin päivä matkojen yltäessä 100km luokkaan. Treenit olivat sujuneet siis hyvin ja uteliaana lähdin Mallorcalle kisa, treeni ja ennen kaikkea kauden päätös matkalle.

Platja de Palma 88,9km, 6.10.2013

Ensimmäinen kilpailu käytiin erittäin tutussa paikassa el Arenal:lissa. Tämä ns. Kortteliajo kiersi 12,7 km kierrosta ja maalin sijainti oli rannan tuntumassa ”mukulakivi” pätkällä. Oli mahtava ajaa tätä kilpailua, koska reitin varsi varsinkin rannan tuntuma oli pulloillaan katsojia. Valitettavasti tätä herkkua ei niin useasti Suomessa kohtaa.

Kilpailu lähti heti toden teolla käyntiin ja heti alkoi tykittely ja vauhti oli melkoinen. Kaksi kertaa kilpailun aikana tuli ns. seisonta vaihe jossa istuttiin muutama kilometri mutta muuten ajettiin koko ajan kovaa. Tässä kilpailussa omassa startissa oli mukana sekä pojat 30 ja 35 vuotta. Kilpailun keskivauhti nousi yli 43kmh ja yksi ”tiimi” piti huolen siitä, että kaksi viimeistä kierrosta ajettiin sen verran kovaa, että kukaan ei päässyt kunnolla irti. Ajoin tämän kilpailun erittäin aktiivisesti ja yritin pysyä kokoajan 10 sakissa mikä helpotti kurveihin tulemista. Kilpailu päättyi loppukiriin, jossa olin 6. ja oman sarjan 3. Hieman jäin pussiin lopussa mutta kuitenkin erittäin tyytyväinen suoritukseen. Samaa ajoa kuin Suomessa THD ja Kortteli Sm:missä.

Llucmajor, 7.10.2013

Mielenkiintoinen päivä oli tulossa, jossa ensiksi ajettiin ns. majakan lenkki ja la Rapitan kautta takaisin Llucmajoriin ja lopuksi Randan, ”Curan” jyrkempi puoli ylös ja lasku takaisin Llucmajoriin, jossa maali sijaitsi. Taktiikka oli aika selkeä ja uskoin, että koko porukka tulee yhtä aikaa loppu nousuun ja ratkaisut tapahtuvat kovassa jyrkässä 2km nousussa. Tässä kilpailussa pojat 30 ja 40 vuotiaat lähtivät yhtä aikaa, joten porukka oli isompi n.100 kuskia. En ollut myöskään yksin Suomalaisena vaan mukana oli myös Jari Vanninen (m40). Jos ei muuta mainittavaa tästä päivästä jäänyt niin valloitin sentään eturivin paikan lähdössä yhdessä Vannisen kanssa. Tässä kilpailussa otin tuntumaa majakan takalenkillä espanjalaiseen asfalttiin ja leikki jäi sitten siihen. Sen verran kauan kesti tumpuloinnissa pyörän kanssa, että ei ollut mitään mahdollisuuksia saada porukkaa enää kiinni parin minuutin häslingin jälkeen, joten n.10km tempoajon jälkeen katsoin viisaammaksi säästää voimia tuleviin päiviin. Hiukan jäi päivästä hampaankoloon, koska ei päässyt yrittämään viimeisessä mäessä. Jälkikäteen seurailin Aallon Mikon ottamaa videokuvaa mäestä ja tanskalainen, jonka kanssa ajoin samoissa ryhmissä kisojen muut mäet oli tässä mäessä aivan kärjen tuntumassa sijalla 13, joten hiukan jäi jossiteltavaa mutta ensi vuonna sitten uudestaan.

Cala d’Or  98,4km 9.10.2013

Yhden lepopäivän jälkeen oli aika matkustaa saaren itäpuolelle. Sain edullisen vuokra-auton hankittua 20e/pvä, tutuksi tulleelta puolalaiselta ”häkkitappelijalta” mix martial art lajin harrastajalta el Arenalista. Tällä rahalla ei mitään luxus autoa alle saa vaan hiukan enemmän mopoautoa muistuttavan Nissan – Micran. Yhden Suomen kovimmista kirimiehistä ikinä, 3 kertaisen maantieajon Suomenmestarin Juho Suikkarin neuvoilla sain myös micran takapenkit nurin, mikä helpotti matkustamista.

Tämä oli ensimmäinen etappi varsinaista etappi- kilpailua ja matkan varrella oli myös tarjolla niin Meta Volante, välikiri pisteitä kuin mäkikiri pisteitä. Kilpailu kiersi 6 kierrosta ja joka kierroksella kaksi tiukkaa mäkeä. Sarjat m30 ja m40 lähtivät yhtä aikaa ja kilpailijoita oli n 100 ajajaa.

Heti vapaanvauhdin alettua vauhti oli hurja. Ensimmäinen mäki ajettiin täysiä ja toinen myös. Tämän seurauksena irtautui heti ensimmäisellä kierrokella toisen mäen jälkeen n. 10 ajajaa. Tämä on ehdottomasti tämän kauden kovin kisa itsellä. Keskisyke oli yli anakynnyksen ja kaksi ensimmäistä kierrosta syke ei tippunut alle 175. Olin aivan varma, että irtiotto pysyy maaliin asti mutta ennen viimeisen kierroksen alkua pääjoukko otti meidän kiinni.

Toisen ja neljännen kierroksen jälkeen oli välikirit. En ollut ajatellut välikirejä alustavasti ollenkaan mutta nyt irtiotossa ajattelin niihin osallistua. Yhdestä tiimistä oli 3 ajajaa irtiotossa ja heillä oli. ns. kirimies mukana joille he ajoivat kiriä. Yritin ottaa tämän kiri miehen takapyörää, mutta en pystynyt koska pari muutakin kaveria siihen tunkivat. Tulimme ensimmäiseen kiriin ja päätin sitten avata kirin hiukan kauempaa. Yllätykseksi kukaan ei mennytkään ohi ja kuittasin ensimmäisen kirin nimiini. Tällä tykityksellä oli myös seurauksensa ja syke huiteli kisojen maximia 184 ja olin tippumassa seuraavat 5km hatkaporukasta, koska ei oikein tuntunut palautuvan.

Toisessa välikirissä olimme edelleen irti ja hiukan viisaampana ajattelin odottaa pidempään kirin aloittamista. Nyt pääsin erittäin helposti kirimiehen takapyörään ja kukaan ei edes yrittänyt änkeä siihen. Ilmeisesti ensimmäisen kirin voitto oli aiheuttanut sen, että porukka halusi katsoa omaa takapyörääni. Tulimme toiseen kiriin ja päätin yllättää sisäkautta. Tämän espanjalaistiimi kuitenkin oivalsi viime hetkenä ja sulkivat reitin ja jouduin jarruttamaan sen verran, että en pystynyt enää kiriä voittamaan mutta pääsin kuitenkin toiseksi.

Pääjoukko ajoi hatkaporukan kiinni ja heti sen jälkeen 3 kaveria lähti irti ja pysyivät maaliin asti. Itse tulin erittäin tyytyväisenä maalilinjan yli pääjoukossa, koska johdin kirikilpailua yhdessä espanjalaisen kanssa tasapistein.

Port de Pollenca, 105,8km 10.10.2013

Yllätys yllätys, en saanut kiripaitaa päälleni vaikka johdin kirikilpailua yhdessä espanjalaisen kanssa tasapistein 5. Sen sijaan espanjalainen puki paidan päällensä. Tämän päivän etappi tulisi olemaan kova, koska 2 kirin lisäksi lopussa 80km ajon jälkeen noustaan vielä Lluc:in mäki 8km ja lasketaan Pollencaan.

Olin kuitenkin tehnyt päätöksen satsata paukut kireihin, koska sitä kisaa myös johdin. Ajattelin, että ensimmäinen irtiotto olisi kova sana tänää ja toivoin, että pääjoukko odottelee loppumäkeä ja säästää voimia sinne. Tässä asiassa olin kuitenkin väärässä.

Oli huomattavasti vaikeampi ajaa tätä päivää kun olin merkattu mies. Yrittäessäni tykittää irti niin mikäli espanjalainen kirimies ei ollut takapyörässäni niin koko hänen tiiminsä veti sen porukan kiinni missä olin yrittämässä irti. Molemmat meistä  kirikilpailun johtajista ajoimme itseltämme.ns jalat alta jo ennen kirejä ja jäimme molemmat pisteittä. Tämä ei ollut ainoastaan huono asia kirikilpailun kannalta vaan myös ajatellen viimeistä mäkeä. Tyhjillä jaloilla ei ole mukavaa nousta mäkeä.

Jäin kireissä ilman pisteitä mutta pystyin taistelemaan itseni kärjen tuntumaan ennen mäkeä. Lähdin mäkeen hyvissä asetelmissa sijalla n 10. Ensimmäisen kilometrin pystyin seuraamaan kärkeä mutta sitten oli antauduttava ja alettava ajamaan omaa tempoa. Ajoin mäen ”viisaasti” alussa sykkeellä 170 ja lopussa vauhtia kiihdyttäen.

Mäkimiehet menivät menojaan ja mäen päällä olin n 40 kymmenes samassa porukassa n 20 ajajan kanssa. Tämä sijoitus säilyi suunnilleen maaliin asti. Vaikka ei saanut mitään mainitsemisen arvoista kilpailussa aikaiseksi niin tämä etappi oli kuitenkin kaikista siistein. Mahtavaa ajaa vuorta ylös ja mahtavaa ajaa vuorta alas koko tien leveydeltä. En ole maailman paras laskija, koska sitä ei ole tullut kauheasti harjoiteltua ”suomessa” mutta helposti pysyin siinä omassa porukassa missä olin mäen päälläkin. Koko etappi kilpailun voittaja ratkesi tällä etapilla, kun engelsmanni meni menojaan lopussa.

Playa de Muro 106,7km 11.10.2013

Viimeinen etappi eli 3 etappi ajettiin kahtena kierroksena Playa de Muro:ssa. Kumpikin kierros piti sisällään samassa kohtaa välikirit ja nämä kirit olivat erittäin pitkän mäen jälkeen. Vaikka johdinkin kirikilpailua vielä hyvän ensimmäisen päivän ansiosta niin en uskonut mahdollisuuksiini, koska meidän kirikilpailun ”johtajien” tuntumassa oli parin pisteen päässä jo seuraavat kuskit. Lisäksi huomasin sen olevan niin paljon vaikeampaa saada kiripisteitä kun koko pääjoukko ajaa samoista pisteistä kun vertaa esim. irtiottoryhmään. Päätin kuitenkin yrittää kaikki mitä koneesta löytyy.

Kilpailu lähti jälleen kerran erittäin vauhdikkaasti liikkeelle osittain juuri siksi, että ensimmäinen kiri on jo 20km ajon jälkeen. Vauhti ei tippunut juuri ollenkaan alle 50kmh ensimmäisten kilometrien aikana.

 En tiennyt kirin tarkkaa sijaintia mutta kun mittari alkoi näyttämään 20km niin tiesin sen olevan aika lähellä. Aloimme nousta pitkää mäkeä ja ounastelin kirin olevan lähellä. Vauhti oli ollut tosi kova ja loivaa mäkeä noustiin niin ikään vauhdikkaasti. Ihmettelin, että kuinka pojat voi lähteä kirimään, koska itsellä on jo peesissä kovat hapot. Olin kuitenkin päässyt hyviin asetelmiin ja olin viidentenä letkassa kun maitohapot jylläsivät reisissä. Sitten näin kirin n 300m päässä ja ihmettelin, jotta kukaan ei avaakkaan kiriä. Sitten tajusin, että kaikilla on happoja reisissä, yes. Tämä kiri pitäisi toteuttaa happojaloilla ja sitähän on paljon saksalaisessa ohjelmassani treenattu. Olin ensimmäisen kirin 3. Olin älyttömän tyytyväinen kun pystyin tämmöiseen suoritukseen koko pääjoukosta.

Toisen kierros oli siinä mielessä helpompi, että tiesin tarkalleen kirin sijainnin. Sama taktiikka toistui ja kiri tultaisiin kirimään happojaloilla. Onnistuin pääsemään vielä paremmille asetelmille ja voitin koko toisen kirin. WAU uskomatonta, jippii J  J

Lopputuloksissa tämä riitti kirikilpailun toiselle sijalle ja hävisin vain pisteen espanjalaiselle. Nostan tämän kuitenkin koko kesän parhaimmaksi saavutukseksi.

Koko pääjoukko tuli yhtä aikaa maaliin. Itsellä oli voimia vielä tallella mutta ehkä sen kaatumisen seurauksena itsesuojeluvaisto oli liian korkea. Koko tien leveydeltä vauhdin ollessa 55-60kmh ei saa antaa tuumaakaan periksi eikä tilaa. Pitää osata ajaa reisien osuessa lyhyin väliajoin toisen ohjaustankoon ja silti pitää asemansa. Olin niin tyytyväinen jo saavutukseeni, että päätin rullailla ilman riskinottoa pääjoukon perällä maaliin. Ihan hyvä päätös kuin n 3km ennen maalia espanjan pojat aiheuttavat ennen liikenneympyrää vielä kasan. Tällä kertaa pystyn kuitenkin väistämään.

Tämän kilpailun keskivauhti nousi huimaan yli 44kmh

Loppu yhteenveto:

Mallorcan kilpailut olivat kauden ehdoton kohokohta ja paras tapahtuma. Siinä on ison urheilutapahtuman tuntua järjestelyineen ja reitteineen. Kun vertaa kisoja Suomeen elite lähtöihin niin vauhti oli kovempi. Avasin Mallorcalla jo maaliskuussa kisakauden ja kilpailu Manacorissa Elite-sarjassa oli samaa tasoa kuin tämä ikämiesten Vuelta omassa sarjassani. Jokaisen elite- kuskin, joka kuuluu ”tulevaisuuden toivoihin” eli yli 30 wee kannattaa ehdottomasti ottaa nämä kilpailut kisakalenteriin ja tehdä kaudelle mahtava päätös tapahtuma.

Tällä kertaa Suomesta oli mukana itseni lisäksi 4 ajajaa. Jari Vanninen m40, Uffe Stenström m60 ja Pekka Hartikka m50 sarjoissa. Ensi vuonna sitten suuremmalla porukalla!!

Toni

Tour De Helsinki 1.9.2013

Tour de Helsinki ajettiin syyskuun ensimmäisenä päivänä. Allekirjoittanut osallistui ensimmäistä kertaa tähän urheilutapahtumaan, joka yllätti erittäin positiivisesti. Lauantaina hakiessani Visillatalot- RioFrio Caviar-Continental -tiimimme numeroita huomasin jo, että nyt on kyllä hieman isomman urheilutapahtuman tunnelmaa. Musiikin soidessa taustalla Helsingin Velodromin liepeet olivat jo täyttyneet pyöräilyintoisista ihmisistä, pyöräkojuista että pyöräedustajien mallistoista, vau :)

Sunnuntaina kilpailu starttasi kello 11. Sää näytti paremmalta kuin mitä olivat säätiedotteet luvanneet. Tämä oli kuitenkin ehkä vaan alun toiveajattelua, koska heti startin jälkeen alkoi satamaan ja sitä tulikin sitten sen verran kunnolla, että märkänä ajettiin maaliin asti. Loppua kohden sade kuitenkin hellitti. 

Meidän tiimin ajajista allekirjoittaneen lisäksi olivat viivalla kokenut kaarti eli Leppänen sekä Mäkelä. Veteraaniporras intoutui vielä laittamaan parasta Helsingin tapahtumaan. Olli oli myös mukana, mutta tällä kertaa huoltajana pitkittyneen flunssan vuoksi. Taktiikkapaltsu jäi lyhkäiseksi. Puhelimessa Leppäsen kanssa pohdittiin lähinnä velodromin liukkautta sateella ja missä paikassa pitää tulla velolle, mikäli mielii voittaa mahdollisen kirin. Oman taktiikan ajattelin toteuttaa tämän kesän aikaisempia taktiikoita seuraamalla ja ensimmäiseen hatkaan pitäisi yrittää päästä mukaan. Kilpailu oli 140km ja kaksi ”HC” mäkeä, missä todennäköisesti yritettäisiin ratkaisua.

Heti vapaan vauhdin alettua 10km:n ajon jälkeen alettiin ajamaan tosissaan. Tuo ei ollut järin suuri yllätys sillä kisassa oli mukana Latvian ammattilaistalli, Viron kuskeja  mm. Tourin Etappi voittaja menneiltä vuosilta Kirsipuu, Venäjän kuskeja ja Suomesta TWD:tä lukuun ottamatta kaikki huippukuskit. Oma jalka tuntui heti alusta asti hyvälle ja ajaminen oli erittäin hyvän tuntuista.

20-30km oli ajettu ja alettiin lähestyä ensimmäistä ratkaisu kohtaa ”Hc” mäkiä. Harmikseni huomasin olevani liian kaukana, sijoilla 30, sillä olin odottanut mäkien tulevan n.5km myöhemmin. Huomasin horisontissa, kuinka Kananen ja Rissanen iskivät mäkeen ja vauhti kasvoi myös pääjoukolla. Mäessä vilkkua vasempaan ja ohituskaista käyttöön.  Huomasin ajavani heittämällä pääjoukon kärjen kiinni ja samantein ohitse, ”hei tänää kulkee” :-)

Tässä kohtaa Rissanen paineli yksin kärjessä ja takaa ajajina olivat minun lisäksi 3 muuta ajajaa. Kohta oli Rissanen ajettu kiinni ja Jarmo siinä sit huusikin, että ”irti ollaan eiku vauhtia”. Ajettiin tosi kovaa seuraavat 3km ja sitten katsoin taakseni ja porukka oli palasina ja oli muodostumassa n 12 hengen ryhmä kärkeen, Rissanen, Kananen, Mansner, Kruunukatto Saku, Manninen, allekirjoittanut, virolaisia, latvialaistallin polkija ja venäläinen. 

Kun olimme ajaneet n. 110km, niin pääjoukkoon ero oli revennyt jo 3 minuuttiin. Oma jalka tuntui tosi hyvälle ja odotukset loppu osuudelle olivat korkealla. Veto oli pyörinyt aika hyvin, Kanasta ja Venäläistä lukuun ottamatta, jotka päättivät tarkkailla enemmän millä takarenkailla muut irtiottajat ajelevat. 

Noin 20km maalista ja totaalinen stoppi ja seinä vastaan, huippu jalka vaihtui sekunneissa tuska-jalkaan. Oli elämäni vaikeimmat viimeiset kilometrit kisoissa, totaalinen simahtaminen ja energioitten loppuminen. 7km maalista ja 3 latvialaistallin polkijaa ja yksi virolainen kulkevat ohitseni ja yritän iskeä mukaan. Vauhti ero oli aikasmoinen 30kmh 43kmh. Rimpuilen siinä 2km ja sitten oli pakko jättäytyä tuskan ylitettyä kipukynnykseni. 2km maalista ja pääjoukko poimii allerkirjoittaneen suihinsa. Jouko yrittää vielä tsempata kiriin, mutta siihen ei riitä enää voimat. Loppusijoitus oli miltei sama mikä oli numerolappukin eli 51. Jouko oli 24. ja Ecu 58 joka oli hakenut tuntumaa asfalttiin lopun härdelleissä.

Vaikka omalta kohdalta loppu ei mennyt ihan putkeen, niin jäi kuitenkin tosi hyvä maku Tour de Helsingistä. Erittäin positiivinen maku jäi maaliintulon jälkeen,kun energiaa sai tankata mitä moninaisimmista energialähteistä. Suomen parhaimpia kisoja ja tapahtumana mitä parhain.

Hyvä Velocitor!!!

Toni

Porkka SM-kortteli Ylöjärvellä 11.8.2013

Ylöjärvellä kisattiin hienoissa puitteissa ja säässä kortteliajon Suomen mestaruuksista. Matkana oli 60km ja 38 tiukkaa kierrosta. Kilpailusta oli tulossa kovatasoinen. Olihan Lummelampi tuonut erittäin iskukykyisen joukkueensa aina ammattilaista myöten mukaan karkeloihin. Team Velocitor oli mukana lähes koko miehityksellään. Lisäksi Chebicin ja Kruunukaton miehien tiedettiin olevan iskussa.

Meidän tiimimme Visillatalot-Riofrio Caviar-Continental koki hieman kovia, kun sairaudet olivat kaataneet kovakuntoisimmat petiin ja kannustusjoukoiksi. Meiltä kisaan lähti kuitenkin pieni, mutta iskukykyinen ryhmä mukaan taistoon: Henkka, Olli, Jouko ja allekirjoittanut. Meistä jokaiselle kortteliajon salat olivat selvillä. Meillähän oli porukassa kaksi kyseisen matkan mestaria menneiltä vuosilta täydennettynä nuoruuden innolla ja hulluudella. Mestaruus oli siis ainoa oikea tavoite tälle porukalle.

Taktiikka oli selkeä, hereillä on oltava alusta asti ja mukana menossa kun tapahtuu. Edellisten vuosien mestarit Martikainen, Salermo, sekä ammattilaispolkija Paajanen tulisivat olemaan korkealla tuloksissa ja näitä kavereita on pakko pitää ekstra-silmällä.

Kilpailu lähti todella rajulla vauhdilla liikkeelle ja sitä se oli koko matkan. Kisassa oli koko ajan kovaa yritystä TWD:n ja Velocitorin määrätessä tahtia. Meistä Henkka oli alussa aktiivisesti mukana liki kaikessa alun hatkoissa.  Ensimmäinen vaarallinen irtiotto tapahtui puolessa välissä kilpailua, missä entinen mestari Salermo haki TWD:n Kahilan kanssa ratkaisua. Chebicin ja Visillatalojen yhteistyö toi kuitenkin porukan kasaan.

Tämän jälkeen oli lukuisia irtiotto yrityksiä, jotka ajettiin muutamien kierroksien jälkeen kiinni.
Kun matkaa maaliin oli enää 10 kiekkaa niin huomasin hämmästyneenä, että iso ajajaryhmä oli kutistunut pieneen ryhmään, vauhti ja kolarit olivat tehneet tehtävänsä. Valitettavasti meiltä puuttui myös kaksi ajajaa ja mukana itseni lisäksi oli vain Olli.

Suurimman hämennyksen koin kuitenkin kun en nähnyt enää ennalta ajatellen kovinta kirimiestä eli Marekia porukassa. Onneksi Ollin kanssa oltiin harjoiteltu yhteen ajamista viimeisen kuukauden aikana, joten luotin siihen, että saadaan paras mahdollinen lopputulos aikaiseksi. Kilpailun ratkaisu venyi viimeiselle kierrokselle ja olimme Ollin kanssa pelipaikoilla. Ammattilaiskuski Paajasen jäätävä isku takasuoralla tuli kuitenkin niin kovana, että mahdollisuuksia vastaiskuun ei ollut. Velocitorin Nurmen Olli sen sijaan pystyi ja parivaljakko oli tiessään. Näytti siltä, että Visillatalot-Riofrio Caviar-Continental -kuskien oli tyytyminen pronssitaisteluun.

Visillatalot- Riofrio Caviar-Continental -kuskeille oli siis tarjolla vielä SM-pronssia. Vauhti koko viimeisen kierroksen oli niin hurja, että kaikki ajajat olivat helminauhana eikä ryysistä viimeiseen kurviin tullut Itse tulin viimeiseen kurviin pääjoukossa toisena ja Olli neljäntenä, eli olimme mahtavilla pelipaikoilla. Päätin lähteä samantein loppukiriin, jotta Olli pääsisi hyviin asetelmiin tulemaan peesistä. Maalisuoralla oli vastatuuli, joten tiesin, että peesistä noustaan helposti ohi.

Tämän vuoden paras kiri lähti itseltäni oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kovien kannustushuutojen saattelemana ajoin hurmoksissa. "clikc, clik, clik" - välitykset vaihtuivat suurempiin ja vauhti kasvoi. Kuulin tallipomo Sergei Kapasen vaativat huudot maalilinjan tuntumasta käskien laittamaan kaiken peliin. Näin tein ja yllätyksekseni kukaan ei mennytkään ohitseni. "Ei voi olla totta, tässähän ajettiin 'vanhana miehenä' SM-kisoissa podiumille. Ohhoh", oli ensimmäinen ajatukseni. Pronssi-mitali tuntui melkein paremmalta kuin saman kisan voitto vuonna 2004 Kälviällä. Yhdeksän vuoden tauon jälkeen takaisin mitalikantaan - se on iso JES se! Olli täydensi pienen, mutta tehokkaan Visillatalot-Riofrio Caviar- Continental joukkueen panosta ollen lopputuloksissa hienosti viides. Tiimille tärkeä sm mitali oli saavutettu! 

Toni

Olli ja Toni ennen starttia. Kuva: Jari Ollila

Hienosta kuvasta kuuluu kiitos Jukka Isotalolle.

Podium Kuva: Jari Ollila

Laihian ajot, Laihia 10.8

Laihian lujan järjestämät Laihian ajot pyöriteltiin pohjanmaan lakeuksilla lauantaina 10.8. Aika-ajona ajettava kilpailu oli samalla maantiecupin päättävä osakilpailu. Tiimistä paikalla Onnela sekä cup-sijoituksiaan puolustamaan lähteneet Leppänen ja Koski. Kisan alle pidettiin tiimipalaveria reilun 200km:n verran Tampereelta Laihialle. Taktiikka saatiin lyötyä lukkoon kun auto pysähtyi kilpailukeskuksen pihaan. Itse kisat oli hyvin järjestetty. Kilpailukeskus tarvittavine palveluineen oli lähtö-/maalipaikan välittömässä läheisyydessä ja liikenteenohjaus oli järjestetty mallikelpoisesti.

Kilpailu kärsi, arvostaan huolimatta, hienoisesta osallistujapulasta. Cup-tilanteen kannalta kärkikaksikon osalta riitti, ettei kumpikaan olisi saanut miinuspisteitä. Onnistuessa Onnelalla oli vielä mahdollisuus nousta kokonaispisteissä kolmannelle tilalle, joten aivan ilman panosta ei tähänkään kisaan lähdetty.

Matkana tällä kertaa oli Elite-luokassa 20km. Reitti ajettiin aiemmasta poiketen valtatiellä, joka soveltui tempoilemiseen hyvin. Tien pinta oli hyvä, reitillä oli eksynyt hieman korkeuseroakin ja liikennettä oli vähän. Kun vielä sääkin suosi, niin valittaa ei voinut.

Itse kilpailussa Leppänen ja Koski kävivät tiimin sisäistä kamppailua, jossa Koski vei tällä kertaa pidemmän korren. Molemmat ajoivat lainakamppeilla, tempotreenin määrän huomioon ottaen, hyvin. Allekirjoittanut sai pidettyä CCH:n kovan tempokaksikon takanaan ja kuittasi kisan voiton. Hattua täytyy nostaa herroille Maisniemi ja Elmgren. Kovaa menevät, vaikka yhteisikää taitaa löytyä lähemmäs sata vuotta.

Lopputuloksena siis päivästä jäi käteen osakilpailuvoitto ja kolmoisvoitto Cup:n kokonaispisteissä. Ihan hyvä.

HO

Tulokset

Tienoon tempo, Lieto 3.8

Liedossa ajettiin maantiecupin kauden 2013 viimeisen yhteislähtökisan aattona jo perinteiseksi muodostunut Tienoon tempo. Matkana aina niin raaka 10 km. Kisa ajetaan melko tasaisessa, mutta kuitenkin vaihtelevan kumpuilevassa ja kauniissa maalaismaisemassa. TVC oli järjestänyt kisat vankalla kokemuksella ja näkemyksellä. 5 km:n reitin varsi oli täynnä kilpailijoiden liikenneturvallisuudesta huolehtivia, huomioliiveihin sonnustautuneita liikenteenohjaajia ja kilometrikyltit olivat paikoillaan. Tiimistä oli paikalla itsensä rääkkäämiseen erikoistunut Onnela.

Miesten pääsarjaan nopeana tunnettu reitti oli houkutellut nimekkään osallistujakaartin. Viivalle asti ei aivan kaikki ilmoittautuneet selvinneet, mutta kova kisa aikaan saatiin silti. Sään ollessa lähes tyyni ja lämpötilankin kivutessa päälle 20 celsiusasteen oli asetelmat hyvien aikojen ajamiseen olemassa. Allekirjoittaneen motiivi kisaan lähtiessä oli reittiennätyksen parantaminen. Ennätystilastoja korjaamaan oli ainakin miestä vähän tuntien saapunut myös Cerbicin Martikainen. Ennätysyrityksen oli myös aistinut Suomen nopeimman pyöräkaupan kauppias. Samu kiirehti oman suorituksensa jälkeen lähtökarsinaan tarjoamaan omasta pyörästään aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan lähes etulevyä vastaavaa Enven kiekkoa koekäyttöön, mutta tällä kertaa tyydyin käyttämään perus maantiekiekkoa. Johan sen ymmärsi Bubkakin seivästä taivutellessaan, ettei ennätyksiä kannata liikaa kerrallaan parannella.

Strategisestihan ”kymppitempon” ajaminen ei mitään rakettitiedettä ole. Täysiä kohti kääntöpaikkaa ja niin kovaa takaisin, kuin sielu sietää. Tänään sielu sieti ihan hyvin ja takaisin tullessa muutamaan otteeseen lipsahti se 56x11:kin silmään, jota saa muuten tynkäjaloilla ja 170 mm:n kammella vääntää jo ihan tosissaan..

Ensimmäistä kertaa tänä suvena tekemisessä oli jo sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä ja kellokin siitä tykkäsi. Reittiennätys kirjataan nyt lukemin 12.29,8. Vanha ennätys koheni ruhtinaalliset 1,5 sekuntia. Martikaisen ja allekirjoittaneen välille saatiin maalissa eroa se aiemminkin keskenäisissä välienselvittelyissä tutuksi tullut 2 sekuntia. Kolmanneksi, ja myöskin alle 13 minuutin, kiirehti Kruunukaton Kejo, jonka suorituksen arvoa nostaa kolmisen viikkoa sitten metallilevyillä ja ruuveilla kasaan kursittu solisluu.

HO

Tulokset