Porkka SM-kortteli Ylöjärvellä 11.8.2013

Ylöjärvellä kisattiin hienoissa puitteissa ja säässä kortteliajon Suomen mestaruuksista. Matkana oli 60km ja 38 tiukkaa kierrosta. Kilpailusta oli tulossa kovatasoinen. Olihan Lummelampi tuonut erittäin iskukykyisen joukkueensa aina ammattilaista myöten mukaan karkeloihin. Team Velocitor oli mukana lähes koko miehityksellään. Lisäksi Chebicin ja Kruunukaton miehien tiedettiin olevan iskussa.

Meidän tiimimme Visillatalot-Riofrio Caviar-Continental koki hieman kovia, kun sairaudet olivat kaataneet kovakuntoisimmat petiin ja kannustusjoukoiksi. Meiltä kisaan lähti kuitenkin pieni, mutta iskukykyinen ryhmä mukaan taistoon: Henkka, Olli, Jouko ja allekirjoittanut. Meistä jokaiselle kortteliajon salat olivat selvillä. Meillähän oli porukassa kaksi kyseisen matkan mestaria menneiltä vuosilta täydennettynä nuoruuden innolla ja hulluudella. Mestaruus oli siis ainoa oikea tavoite tälle porukalle.

Taktiikka oli selkeä, hereillä on oltava alusta asti ja mukana menossa kun tapahtuu. Edellisten vuosien mestarit Martikainen, Salermo, sekä ammattilaispolkija Paajanen tulisivat olemaan korkealla tuloksissa ja näitä kavereita on pakko pitää ekstra-silmällä.

Kilpailu lähti todella rajulla vauhdilla liikkeelle ja sitä se oli koko matkan. Kisassa oli koko ajan kovaa yritystä TWD:n ja Velocitorin määrätessä tahtia. Meistä Henkka oli alussa aktiivisesti mukana liki kaikessa alun hatkoissa.  Ensimmäinen vaarallinen irtiotto tapahtui puolessa välissä kilpailua, missä entinen mestari Salermo haki TWD:n Kahilan kanssa ratkaisua. Chebicin ja Visillatalojen yhteistyö toi kuitenkin porukan kasaan.

Tämän jälkeen oli lukuisia irtiotto yrityksiä, jotka ajettiin muutamien kierroksien jälkeen kiinni.
Kun matkaa maaliin oli enää 10 kiekkaa niin huomasin hämmästyneenä, että iso ajajaryhmä oli kutistunut pieneen ryhmään, vauhti ja kolarit olivat tehneet tehtävänsä. Valitettavasti meiltä puuttui myös kaksi ajajaa ja mukana itseni lisäksi oli vain Olli.

Suurimman hämennyksen koin kuitenkin kun en nähnyt enää ennalta ajatellen kovinta kirimiestä eli Marekia porukassa. Onneksi Ollin kanssa oltiin harjoiteltu yhteen ajamista viimeisen kuukauden aikana, joten luotin siihen, että saadaan paras mahdollinen lopputulos aikaiseksi. Kilpailun ratkaisu venyi viimeiselle kierrokselle ja olimme Ollin kanssa pelipaikoilla. Ammattilaiskuski Paajasen jäätävä isku takasuoralla tuli kuitenkin niin kovana, että mahdollisuuksia vastaiskuun ei ollut. Velocitorin Nurmen Olli sen sijaan pystyi ja parivaljakko oli tiessään. Näytti siltä, että Visillatalot-Riofrio Caviar-Continental -kuskien oli tyytyminen pronssitaisteluun.

Visillatalot- Riofrio Caviar-Continental -kuskeille oli siis tarjolla vielä SM-pronssia. Vauhti koko viimeisen kierroksen oli niin hurja, että kaikki ajajat olivat helminauhana eikä ryysistä viimeiseen kurviin tullut Itse tulin viimeiseen kurviin pääjoukossa toisena ja Olli neljäntenä, eli olimme mahtavilla pelipaikoilla. Päätin lähteä samantein loppukiriin, jotta Olli pääsisi hyviin asetelmiin tulemaan peesistä. Maalisuoralla oli vastatuuli, joten tiesin, että peesistä noustaan helposti ohi.

Tämän vuoden paras kiri lähti itseltäni oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kovien kannustushuutojen saattelemana ajoin hurmoksissa. "clikc, clik, clik" - välitykset vaihtuivat suurempiin ja vauhti kasvoi. Kuulin tallipomo Sergei Kapasen vaativat huudot maalilinjan tuntumasta käskien laittamaan kaiken peliin. Näin tein ja yllätyksekseni kukaan ei mennytkään ohitseni. "Ei voi olla totta, tässähän ajettiin 'vanhana miehenä' SM-kisoissa podiumille. Ohhoh", oli ensimmäinen ajatukseni. Pronssi-mitali tuntui melkein paremmalta kuin saman kisan voitto vuonna 2004 Kälviällä. Yhdeksän vuoden tauon jälkeen takaisin mitalikantaan - se on iso JES se! Olli täydensi pienen, mutta tehokkaan Visillatalot-Riofrio Caviar- Continental joukkueen panosta ollen lopputuloksissa hienosti viides. Tiimille tärkeä sm mitali oli saavutettu! 

Toni

Olli ja Toni ennen starttia. Kuva: Jari Ollila

Hienosta kuvasta kuuluu kiitos Jukka Isotalolle.

Podium Kuva: Jari Ollila

Laihian ajot, Laihia 10.8

Laihian lujan järjestämät Laihian ajot pyöriteltiin pohjanmaan lakeuksilla lauantaina 10.8. Aika-ajona ajettava kilpailu oli samalla maantiecupin päättävä osakilpailu. Tiimistä paikalla Onnela sekä cup-sijoituksiaan puolustamaan lähteneet Leppänen ja Koski. Kisan alle pidettiin tiimipalaveria reilun 200km:n verran Tampereelta Laihialle. Taktiikka saatiin lyötyä lukkoon kun auto pysähtyi kilpailukeskuksen pihaan. Itse kisat oli hyvin järjestetty. Kilpailukeskus tarvittavine palveluineen oli lähtö-/maalipaikan välittömässä läheisyydessä ja liikenteenohjaus oli järjestetty mallikelpoisesti.

Kilpailu kärsi, arvostaan huolimatta, hienoisesta osallistujapulasta. Cup-tilanteen kannalta kärkikaksikon osalta riitti, ettei kumpikaan olisi saanut miinuspisteitä. Onnistuessa Onnelalla oli vielä mahdollisuus nousta kokonaispisteissä kolmannelle tilalle, joten aivan ilman panosta ei tähänkään kisaan lähdetty.

Matkana tällä kertaa oli Elite-luokassa 20km. Reitti ajettiin aiemmasta poiketen valtatiellä, joka soveltui tempoilemiseen hyvin. Tien pinta oli hyvä, reitillä oli eksynyt hieman korkeuseroakin ja liikennettä oli vähän. Kun vielä sääkin suosi, niin valittaa ei voinut.

Itse kilpailussa Leppänen ja Koski kävivät tiimin sisäistä kamppailua, jossa Koski vei tällä kertaa pidemmän korren. Molemmat ajoivat lainakamppeilla, tempotreenin määrän huomioon ottaen, hyvin. Allekirjoittanut sai pidettyä CCH:n kovan tempokaksikon takanaan ja kuittasi kisan voiton. Hattua täytyy nostaa herroille Maisniemi ja Elmgren. Kovaa menevät, vaikka yhteisikää taitaa löytyä lähemmäs sata vuotta.

Lopputuloksena siis päivästä jäi käteen osakilpailuvoitto ja kolmoisvoitto Cup:n kokonaispisteissä. Ihan hyvä.

HO

Tulokset

Tienoon tempo, Lieto 3.8

Liedossa ajettiin maantiecupin kauden 2013 viimeisen yhteislähtökisan aattona jo perinteiseksi muodostunut Tienoon tempo. Matkana aina niin raaka 10 km. Kisa ajetaan melko tasaisessa, mutta kuitenkin vaihtelevan kumpuilevassa ja kauniissa maalaismaisemassa. TVC oli järjestänyt kisat vankalla kokemuksella ja näkemyksellä. 5 km:n reitin varsi oli täynnä kilpailijoiden liikenneturvallisuudesta huolehtivia, huomioliiveihin sonnustautuneita liikenteenohjaajia ja kilometrikyltit olivat paikoillaan. Tiimistä oli paikalla itsensä rääkkäämiseen erikoistunut Onnela.

Miesten pääsarjaan nopeana tunnettu reitti oli houkutellut nimekkään osallistujakaartin. Viivalle asti ei aivan kaikki ilmoittautuneet selvinneet, mutta kova kisa aikaan saatiin silti. Sään ollessa lähes tyyni ja lämpötilankin kivutessa päälle 20 celsiusasteen oli asetelmat hyvien aikojen ajamiseen olemassa. Allekirjoittaneen motiivi kisaan lähtiessä oli reittiennätyksen parantaminen. Ennätystilastoja korjaamaan oli ainakin miestä vähän tuntien saapunut myös Cerbicin Martikainen. Ennätysyrityksen oli myös aistinut Suomen nopeimman pyöräkaupan kauppias. Samu kiirehti oman suorituksensa jälkeen lähtökarsinaan tarjoamaan omasta pyörästään aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan lähes etulevyä vastaavaa Enven kiekkoa koekäyttöön, mutta tällä kertaa tyydyin käyttämään perus maantiekiekkoa. Johan sen ymmärsi Bubkakin seivästä taivutellessaan, ettei ennätyksiä kannata liikaa kerrallaan parannella.

Strategisestihan ”kymppitempon” ajaminen ei mitään rakettitiedettä ole. Täysiä kohti kääntöpaikkaa ja niin kovaa takaisin, kuin sielu sietää. Tänään sielu sieti ihan hyvin ja takaisin tullessa muutamaan otteeseen lipsahti se 56x11:kin silmään, jota saa muuten tynkäjaloilla ja 170 mm:n kammella vääntää jo ihan tosissaan..

Ensimmäistä kertaa tänä suvena tekemisessä oli jo sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä ja kellokin siitä tykkäsi. Reittiennätys kirjataan nyt lukemin 12.29,8. Vanha ennätys koheni ruhtinaalliset 1,5 sekuntia. Martikaisen ja allekirjoittaneen välille saatiin maalissa eroa se aiemminkin keskenäisissä välienselvittelyissä tutuksi tullut 2 sekuntia. Kolmanneksi, ja myöskin alle 13 minuutin, kiirehti Kruunukaton Kejo, jonka suorituksen arvoa nostaa kolmisen viikkoa sitten metallilevyillä ja ruuveilla kasaan kursittu solisluu.

HO

Tulokset

Louskun Tempo, Lempäälä 14.7

Tampereen Pyörä-Union järjesti Teuvo Louhivuoren, Louskun, nimikkokilpailun Lempäälän Säijän kylällä. Pienet ja vähän suuremmat maalaistiet muodostavat kauniiseen maalaismaisemaan n. 18,5 km kolmilenkin, jossa meillä Tampereen seudulla asuvilla pyöräilijöillä on etuoikeus käydä testaamassa kuntoamme tiistai-iltaisin viikkotempon merkeissä. Siltasen Hanski ja Mäkisen Kari pitävät huolen, että sekkarit raksahtavat synkronoidusti käymään tasan viittä vaille kuusi, jotta ensimmäinen kuski saadaan matkaan kello kuudeksi. Reittinä kisarata on näin kilpailijan näkökulmasta erittäin hyvä. Reitti sisältää kolmen eri kokoluokan tietä vanhasta maantiestä pieneen ja mutkaiseen kylätiehen. Profiililtaan vaihtelevalla kierroksella riittää nousua n. 100 m:n edestä niin pieninä terävinä kumpuina kuin pidempinä ja loivempina nousuinakin. Matkat ovat, pitkien matkojen erikoismiehen mieltymysten mukaan, pidemmän puoleisia. Nuoret ja kaikkein kokeneimmat pyöräilijät kiertävät kisassa yhden kierroksen ja muut kaksi kierrosta.

Tiimistämme paikalla olivat, kirikykyisenä yhteislähtömiehenä paremmin tunnettu ja mukavuusalueeltaan reippaasti ulos astunut Järvinen sekä aika-ajamiseen enemmän tarmoaan käyttävä Onnela. Paikalla oli mukavasti ajajia ja yleiseen sarjaan starttasi kuskeja aivan kansallisen aika-ajon kärkipäästä lähtien, joten kilpailu oli tasoltaan hyvä. Erityismaininta ja kypärän nosto Pojat-80 sarjan kolmelle osanottajalle.

Sää suosi katsojia ja elohopea kipusi jo aamulla lähes hellelukemiin auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Muutaman sekuntimetrin nopeudella puhaltava tuuli oli suurimmalla osalla matkasta sivupainotteinen ja näin ollen hieman rajoitti nopeuksia reitin nopeimmilla osuuksilla. Liikennettä kisareitillä ei kisan aikana häiritsevästi ilmennyt ja lukuisat vapaaehtoiset liikenteenohjauksessa varmistivat kilpailijoiden turvallisuutta reitin kolmessa risteyksessä.

Itse kilpailu oli ainakin allekirjoittaneelle varsin tukala kokemus. Kokovartalotrikoo ei ole se kaikkein paras helleasuste ja suhteellisen aggressiiviseksi viritetty asento pyörän päällä ohjaa sen vähänkin tarjolla olevan, viilentävän ilmavirran kropan yli ja ohi. Vaikeinta on aloittaa tarpeeksi rauhallisesti, mutta kuitenkin niin, ettei tuskan tunne pääse missään vaiheessa kisaa kokonaan katoamaan. Helpointa on viimeiset kilometrit, jotka voi lasketella sen, mitä oma pää ja kipukynnys antaa periksi. Tällä kertaa loppukilometreille sain ylimääräistä puristusta minuutin eteeni lähteneen, Lahden Pyöräilijöiden, Jussi Nummikon apujoukkojen toimittamien väliaikatietojen avulla. Ohitin Jussia viimeiselle kolmelle kilometrille reitin kääntävässä risteyksessä, jossa Jussille kuului väliaikatieto ”55 sekuntia perässä”. Lämpöhalvauksen kynnyksellä oleva pääkoppa prosessoi tietoa parin sekunnin verran ja päättelin, että aikaeroa huudettiin ennakkoon vahvimpaan CCH:n Aki Turuseen ja jos vierellä oleva, minuutin aikaisemmin lähtenyt kaveri on 55s perässä, täytyy minun siis olla 5s edellä. Päätin siis ryhtyä toimenpiteisiin rusauttamalla kaikki tuumat sisään ja runttasin vauhdin päälle. Viimeiset kilometrit roikuin hämärän rajamailla tuossa ohuessa oljenkorressa. Maaliintulon jälkeen kävi ilmi, että reilun 48 minuutin hiljainen kituminen oli riittänyt ja palkintopallin koroketasoituksen avustuksella saatiin miesten hienoiset pituuserot tasattua kuvia varten. Kärkikolmikko oli siis muodossa: Onnela, Turunen ja Nummikko. Järvinen ajoi tempopyörällä elämänsä toisen kerran kilpaa ja sijoittui lopputuloksissa sijalle 13. Henrin loppuajassa on vielä helppoja sekunteja ja minuuttejakin pois otettavissa, kunhan saadaan miestä pyörän päällä hieman paremmin tuulen tieltä piiloon.

Tulokset kokonaisuudessaan

HO

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

Kuva: Jukka Isotalo

TERVAETAPPIAJOT, OULU

Jo 80-luvulla ajetut Tervaetappiajot herätettiin muutama vuosi sitten uudelleen henkiin. Oivallisen 6-7.7. järjestetyn kisatapahtuman ensimmäinen päivä ajettiin Muhoksella ja toinen päivä Oulussa. Erinomaisista kisajärjestelyistä vastasi takuuvarmaan tyyliin Oulu Triathlon ja Cycling (OTC). Tampereen seudulta kisapaikalle matkusti kaksikko Onnela ja Leppänen. Kosken Laurin lähti uukutoseen Ruotsiin, mutta muut jäivät taas sinne sohvannurkkaan tai johonkin mökille makkaravartaiden ääreen. Osanottajia kisaan tosiaankin toivoisi enemmän täältä eteläisen Suomen suunnasta. Raakaluonteiset etelän karpaasit kuitenkin vetivät untuvapeittoa korville ja kuolasivat tyynylleen tyytyväisinä siinä vaiheessa kun meikäläisen auto starttasi Tampereelta lauantaina kello 3.00.

Ensimmäisenä etappina ajettiin maantieajon reitillä 11 kilometrin aika-ajo. Reitillä on korkeuseroa ja nelisen kertaa täytyi reissulla tarttua jarrukahvoille kaarteiden takia, eli ei siis ihan nopeinta sorttia oleva temporeitti. Homman vei nimiinsä vakuuttavasti Onnela. Uusi reittiennätyskin syntyi ajalla 13,34, vaikka mies itse harmitteli liiallista jarrujen näpelöintiä. Itse hävisin Hannulle 1,14 ja olin viides. CC Picaron Kangaskokko oli kakkonen 21 sekuntia Onnelalle jääneenä.

Toisen etapin maantieajossa oli samaan starttiin yhdistetty eri sarjoja. Näin saatiin kunnon kisailua aikaan ja samaa järjestelyä toivoisi muissakin pienemmän osanottajamäärän kisoissa. Kisa ajettiin seitsemänä kierroksena samalla reitillä kuin aika-ajo. Matkalla välikirejä oli kierroksilla kolme ja viisi. Kisaan lähdettiin liikkeelle hyvällä vauhdilla. Irtiottoja oli heti alusta alkaen. Välikireistä oli jaossa hyvityssekunteja ja Onnela avasi kolmannella kierroksella ensimmäisen kirin 500 metriä ennen maaliviivaa, irtaantuikin, mutta ensimmäinen kiri meni meidän kampoihin laittamisesta huolimatta Kangaskokolle. Itse olin kolmas. Kirin jälkeen onnistuin lukuisten yritysten jälkeen irtautumaan. Tällä yritettiin saada Onnelan pahimmat uhkaajat vetotöihin kun kirisä ei pärjätty. Irtiotto vaikutti omasta mielestä lupaavalle ja eroa olikin nelisenkymmentä sekuntia. Ihan ei ruutia ole kuitenkaan alkukauden malliin ja parinkympin jälkeen tulin kiinni ajetuksi. Seuraavassa välikirissä jaksoin kiinnioton jälkeen kuitenkin toiseksi, mutta Kangaskokko oli kolmas, sai hyvityksiä ja ero Onnelaan kaventui taas. Etapin loppu meni kyttäilyksi. OTC:n Törmänen ja Norjan Joks Stein irtaantuivat meidän jäädessä kyräilemään Kangaskokon kanssa. Lopussa myös Onnela irtaantui Kangaskokon kanssa pääjoukosta, mutta miehet eivät saaneet aivan kärkikaksikkoa kiinni. Törmänen voitti, Stein oli toinen ja Kangaskokko vei etapin kolmannella sijallaan viimeiset hyvityssekunnit niukasti ennen Onnelaa. Kangaskokon ero Onnelaan supistui näin 12 sekuntiin.

Kolmantena etappina ajettiin 40 kilometrin kortteliajo Oulun keskustassa tiukkakaarteisella reitillä. Tässä kurvailtiin jo 80-luvun lopun Tervaetapeilla. Kahdenkymmenen kierroksen kisassa ajettiin välikirit kierroksilla 5, 10 ja 15. Vauhdinpito oli aika laimeaa alun irtiottoyritysten jälkeen. Välikireistä sai hyvityksiä ja Kangaskokko veikin suvereenisti kaksi ensimmäistä kiriä. Itse jäin jämäsekunneille. Onnelan pyörä ei vaativan korttelireitin mutkiin taipunut parhaalla mahdollisella tavalla ja homma vaikutti etappikisan voiton suhteen pahalle. Toisen kirin jälkeen päätin irtautua, jos vaikka näin saataisiin jotain aikaan. Kangaskokko kuitenkin seurasi, vei kolmannen kirin, siirtyi hyvitysten turvin etappikisan kärkeen ja homma oli siltä osin aika lailla taputeltu. Lopussa kahdestaan Kangaskokon kanssa kärkikaksikkona ajaessa yritin irtaantua ja ottaa etapin voiton, mutta itsellä ei ollut hyvä kulku ollenkaan. Kangaskokko oli vahvassa vedossa, kuittasi loppukirin ja vei kisan voiton. Itse olin etapin toinen. Etappikisassa Kangaskokko siis voitti, Onnela oli toinen ja itse olin kolmas. Kisan jälkeen todettiin että Onnelan täytyy alkaa ajamaan sitä tempoa kovempaa, niin jäisi enemmän marginaalia näille aikahyvityksille. Nyt kun keskinopeus tempossa jäi alle viidenkympin. No, ensi vuonna sitten.

Kisajärjestelyistä täytyy antaa tunnustusta. Kisapaikalla fiilinkiä saatiin aikaan innostuneen kuuluttajan avulla. Erohumppaakin kuultiin kisapaikan kaiuttimista eurooppalaiseen tyyliin. Pyöräkisat näyttivät pyöräkisoilta ja tästä täytyy antaa järjestäjille kiitosta. Oulussa kyllä kisat osataan järjestää ja toivottavasti ensi vuodeksi kaavaillut kehitysideat toteutuvat ja toivomuksena on että meidänkin joukkueen nimi saadaan listoille oikein. Ensi vuonna ajamaan siis Tervaetapeille Ouluun.

Lopuksi vielä erityiskiitokset täytyy laittaa Halosen Harrille. Mies majoitti meidät vaatimattomaan merinäköalakämppäänsä ja homma ei ainakaan jäänyt kiinni energiansaanista. Sen verran runsaat ja ylelliset oli tarjoilut. Välillä kyllä vanhojen kisojen uudelleen ajaminen vähän hapotti. Kiitokset.

 

Tulokset täältä:

http://otc.kompassi.com/pages/tervaetapit/yleistae.php