Killin Kaivin GP Hervanta Tampere 18.5

Aikaisempina vuosina Killin Kaivin GP ei ole kerännyt suuria osallistujajoukkoja, mutta tänä keväänä kyseinen korttelikisa kuului kansalliseen maantie cup:iin joka ilmeisesti  oli saanut kuskeja heräämään kisaan uudella tavalla. Kuitenkaan M-elite ja M-18 -lähtö  ei ollut paisunut mega suureksi ja useampi eliteläinen ilmeisesti valmistautui sunnuntain Rosendahliin. Lähtöviivalle kertyi noin nelisekymmentä kuskia.

Allekirjoittanut oli ajanut la korttelikisan kerran aikaisemmin, viime vuonna, josta reitti oli hiukan muuttunut. Nykyinen, n. 900 m mittainen reitti piti sisällään nopeasti ajettavia ”ysikymmpisiä” ja maalisuoralle käännyttäessä neulansilmän joka oli radan teknisin osuus, jolloin vauhti hidastui selkeästi. Neulansilmästä kiihdyttäen aukeni n. 200 m loivaan ylämäkeen maalisuora. Varmasti jokainen kuski tiedosti, jo lähtöviivalla että keulille tuohon vikaan kurviin tultaessa pitää itsensä tuupata jos meinaa Tampereen Yrityksen palkintorahoja päästä pokkaamaan.

Kisan lähtö oli klo 16 ja ilmat piteli, vaikka sateen uhkaa olikin ilmassa. Team Visillatalot – Continental oli vahvasti edustettuna. Meillä mukana Elitessä Leppänen, Koski, Järvinen, Hokka, Lehtimäki, Onnela ja Mäkelän Jouko, lisäksi Kosken Lauri oli edustettuna M-18 sarjassa. Kisapalaverissa ennen starttia pyrittiin lähteä ajamaan kisaa siten, että irti yritetään ja mieluiten aina kahdella miehellä siellä olisi hyvä olla, sillä miesylivoima meikäläisillä oli muihin porukoihin nähden. Toisille myös muistuteltiin, että aktiivista ajoa ja pidetään vauhtia yllä.

Kisalähti heti paukusta vauhdikkaasti liikkeelle Lehtimäen Tonin ansiosta, joka sai porukan venymään äärimmilleen. Porukka venyi venymistään ja ensimmäisten kierrosten aikana oli katoa käynyt. Pääjoukko pysyi kuitenkin pakassa ja vuoron perään kuskeja irtosi, joka piti vauhtia varsin kovana ensimmäisen puolen tunnin aikana. Irti näytti olevan vaikea päästä. Kisan puolivälissä, 30 minuutin kohdalla kellotettiin välikiriä ja siinä Mansnerin Kim näytti kyntensä. Itse en kyllä niitä nähnyt, vaan tarkkailin tilannetta taaempaa.

Välikirin jälkeen vauhti hiukan rauhoittui, ja matkan teko oli  paikon aggressiivista kiihdyttelyä ja välien ajamista kiinni. Irti ei näyttänyt edelleenkään kukaan pääsevän, sillä se olisi ilmaisesti vaatinut hiukan teknisemmän radan pitäen sisällään enemmän putkelta kiihdyttelyä.

60 minuuttia oli ajettu ja viimeiselle  5 kierroksille lähdettiin -pakassa. Katoa oli käynyt ja kisassa mukana oli noin puolet lähteneistä. Pökälä nostatti kovasti vauhtia ja sai mukaansa Hietalaa, Leppästä ja Kosken, kun 4 kierrosta oli matkaa maaliin. Väliä tuli Pökälän toimesta selkeän välin verran, mutta pääjoukkoa kiinnosti ajaa ja tulimme kiinni parin kierroksen jälkeen. Vauhtia oli loppuun saakka eikä liiemmin tarvinnut kyttäillä vaan viimeisellä kahdella kierroksella haettiin jo selkeästi omaa paikkaa. Itse sain pidettyä hyvin paikkaani Leppäsen ansiosta, jolle vinkkasin takapyörältä, että täällä tullaan. Kuitenkin Nurmi taitavasti nyppäsi ennen tuota viimeistä neulansilmää päästen siihen Hietalan kanssa ennen meikäläistä. Kurvista avasin sen mitä ehti, mutta sijoitukset pysyivät. Nurmi 1. Hietala 2. ja Koski 3.

Moni muukin kuski varmasti totesi, että jalkaa olisi ollut lopussa, mutta oma sijainti oli sen verran takana tai muuten väärin sijoittuneena ettei ollut enää aikaa ja matkaa. Yleisesti mainittakoon, että kisa oli vauhdikas, eikä siitä varmasti kukaan helpolla päässyt. Tilanteet vaihtuivat välillä kovan vauhdin johdosta kierros kierrokselta. Pyöräily lajina osoitti taas  monipuolisuutensa.

OK

SKINS ROAD, RAJAMÄKI 11.5.2013

Skins MTB ja Road -tapahtuman maantiekilpailu ajettiin 85 kilometrin matkalla, vihdoinkin, keväiseksi muuttuneessa säässä. Polvihousut oli saanut kaivaa kisakassista melko luottavaisin mielin esiin, mutta puolipitkät irtolahkeet sentään täytyi laittaa. Pitkistä talvitrikoista oli vanhalla jäärällä sen verran vieroitusoireita. Kilpailukeskus sijaitsi Rajamäellä ja maantieajon miesten sarjan kuskeja oli lähtöviivalla reilut viisikymmentä. Meidän tiimistä kisassa oli mukana itseni lisäksi Hokka. Muut tiimin kuskeista keskittyivät tänä viikonloppuna tyttöystävien/avovaimojen/vaimojen kanssa videoiden katsomiseen sohvannurkassa, mokkapalojen sekä irtokarkkien syöntiin ja kehon yhtenäisten sulavien muotojen kehittämiseen …No ei, kaikki ajoivat tautisen kovia treenejä ja keskittyivät kesän tuleviin koitoksiin.

Kisa lähti liikkeelle Hokan käynnistämällä irtiotolla. Tuulisessa kelissä kolmen miehen ryhmä oli enimmillään puolen minuutin päässä pääjoukosta. KTM Teamin kaverit kuitenkin ajoivat irtioton kiinni noin parinkympin ajon jälkeen. Seuraavan vakavamman irtioton käynnisti KTM:n kaksikko noin 35 kilometrin kohdalla. Hokka iski KTM:n kaksikon mukaan. Ryhmä loittoni sen verran uhkaavasti, että iskin mäessä yksin irti pääjoukosta ja ajoin kolmikon kiinni. Takaa ryhmään nousi vielä CCH:n Vilen. Viiden miehen kärkijoukko oli muodostunut ja vuoroveto pyöri. Välillä ajettiin iisimmin ja välillä kun pääjoukko lähestyi, niin ajettiin intensiivisemmin. Järjestäjien autosta saatiin hyvin väliaikatietoja, kiitokset Turuselle. Ero pääjoukkoon oli pitkään 50 sekunnin luokkaa, mutta loppumatkasta ero revähti puoleentoista minuuttiin. Peli oli selvä viiden kärkisijan osalta.

Hokan kanssa pidetyn kahden sanan taktiikkapalaverin jälkeen iskin 6-7 kilometriä maalista, kun edessä näytti olevan mittava ylämäki. KTM:n vahvanoloinen kaksikko Timo Torpo sekä Lasse Torpo pääsivät peesiin ja Hokka sekä Vilen jäivät. Lopetin vedon, mutta Lasse Torpo jatkoi vetoa yksin ja me muut kaksi istuimme peesissä. Odottelin Hokan ja Vilenin saavan meidät kiinni, mutta kavereita ei näkynyt. Vitonen ennen maalia iski ensin Torpoista Timo – ajoin kiinni – sitten iski Lasse – ajoin kiinni – sitten iski Timo – ajoin kiinni jnejne. Kilometrin kyltillä iski Timo. Vaihdoin taktiikkaa, odotin hetken kun olin ajanut Lasse Torpon kiinni ja iskin kymmenen sekunnin palauttelun jälkeen mieheltä irti, mutta toinen veljeksistä karkasi jo liian kauas, oma vauhti KTM:n miesten kidutuksen seurauksena alkoi hiipua ja Lasse ajoi kiinni ja tykitti meikäläisestä eroon muutama sata metriä ennen maalia. Taaempana Hokka irtaantui Vilenistä ja oli neljäs. KTM Team otti kaksoisvoiton ja Visillatalot-Continental otti seuraavat sijat.

Hokka ajoi hyvin ja aktiivisesti. Vielä kun kisan päälle ajeltiin lenkkiä, niin samalla tälle päivälle tuli hyvät treenit, kuten oli tarkoituskin. Omalta osaltani voin sanoa, että tuli tehtyä taktisesti muutama virhe loppukilometreillä: isku joukkuekaverin kannalta väärässä paikassa jnejne. Alkumatkan jälkeen ajo tuntui koko ajan vahvalta ja kymppi ennen maalia olin varma että me hoidetaan kisa. Mutta kai sitä täytyy ajaa vielä muutama vuosi, että oppii lajin.

Ennen kisaa ilmoittautumisjonossa kun juteltiin, niin arvelin että tällaiset massatapahtumat tulevat lisääntymään pyöräilyssäkin ja näissä on lajin tulevaisuus. Juoksussa ja hiihdossa massatapahtumien suosio on jo todettu aiemmin. Nyt kun pyöräilyn juniorisarjoihin ei saada oikein millään tavalla imua, niin ainakin näiden tapahtumien kautta saadaan lajiin kisailijoita lisää. Läpät silmillä eleleville vielä itseänikin pahemmille jäärille, jotka haikailevat kestävyyslajien ”vanhojen aikojen” suurten juniorimassojen perään, sanoisin että herääminen tähän päivään olisi suositeltavaa. Myöhemmälläkin ikää ehtii kehittyä hyvälle tasolle. Meilläkin on joukkueessa tästä hyviä esimerkkejä. Kuntopohja voidaan kyllä hankkia juniorisarjojen osalta pyöräilyä kiinnostavimmista lajeista. Harrastajiahan pyörätouhulla kyllä on, kisaamiseen on koettu kynnyksen olevan ehkä liian suuri, ainakin aiemmin. Tällaisissa tapahtumissa kynnys kisailuunkin madaltuu.

Hyvinkään Pyöräilijät järjestivät hienon pyöräilytapahtuman. Jo kisapaikalle tullessa näytti, että hei, tässähän on ihan oikeasti urheilutapahtuma kyseessä. Ensi vuodeksi järjestäjät väläyttelivät Skins MTB ja Roadin maantiekisaa cup-kisaksi kunnon kisamatkoilla. Kisareitti on otollinen maantiekisan järjestämiselle ja järjestelyt oivalliset. Kiitokset järjestäjille hyvästä tapahtumasta ja toivotaan tapahtumalle menestyksekästä jatkoa.

PL

SKINS MTB&ROAD
	85 km MAANTIE
1	Timo Torpo	KTM Team	2:05:59
2	Lasse Torpo	KTM Team	2:06:07
3	Petri Leppänen	Visillatalot-Continental	2:06:24
4	Joonas Hokka	Visillatalot-Continental	2:07:03
5	Mika Vilen	Cycle Center Team/CCH	2:07:05
6	Janne Nurminen	IK-32	2:08:33
7	Lasse Mikkonen	Vantaan Pyöräilijät	2:08:33
8	Niko Meriläinen	Porvoon Akilles	2:08:55

20. Satakunnan ajot, Ulvila 4.-5.5.2013

Koiviston Iskun järjestämä keväinen etappikilpailu on varmistanut paikan Suomen keväälle painottuneessa kilpailukalenterissa. Kilpailu koostuu lauantaina ajettavasta 1,7km prologista, 91 kilometrin maantiestä sekä sunnuntain 125 kilometrin maantiekilpailusta.

Prologi 1,7km

Lauantai aloitettiin lyhyellä prologilla. Alle kaksi kilometriä pellon reunaa vastatuuleen tarkoittaa epämukavuusalueelle siirtymistä, mutta vain hetketksi. Maali on saatu vielä pienen töppäreen päälle, jotta kenellekään ei jää vaikutelmaa, että pyöritys olisi ollut samettisen herkkää.

Nopeimmin reitin selvitti Länkenin Samuel Pökälä. Teamin nopein oli järvinen sijoittuen neljänneksi 5,5 sekuntia Pökälää hitaammin. Teamin toiseksi parhaiten kiskaisi Koski n. 11 sekuntia voittajaa hitaammin. Plogin kärkikymmeniköllä oli eroa noin kymmenen sekuntia. Kaikki oli siis vielä auki, sillä kahdelta seuraavalta maantie-etapilta oli jaossa kärkikolmikolle hyvityksiä 10, 6 ja 4s. Lauantain maantie-etapilla oli vielä kaksi välikiriä, joista oli mahdollista napsia 3, 2, 1 sekuntia. Jokainen sekunti saattoi siis tulla tarpeelliseksi jos havitteli kipuamista kokonaiskilpailun korkeimmalle jakkaralle.

1. Etappi 91km

Kolme tuntia prologin jälkeen oli luvassa maantie. Ilma oli viileä, mutta auringon pilkistäessä lähtökarsinaan viimeiset tuuliliivit heiteltiin huoltajille. Kuusi noin 15 kilometrin kierrosta, joista toisella ja neljännellä oli jaossa kolmelle parhaalle mahdollisesti ratkaisevia hyvityssekunteja.

Kilpailun edetetessä voitosta näytti taistelevan tosissaan kolme joukkuetta. Twd-Länken, Velocitor ja me, Visillatalot - Continental. Matkalla pidettiin hyvää vauhtia. Prologin jälkeen johdossa olevan Twd:n pökälä oli merkattu mies Velocitorin ja meidän riveissä. Järvinen ja Nurmi tiedettiin vahvoiksi kirimiehiksi, eikä Pökälää saanut päästää silmistään.

Toisella kierroksella ensimmäiseen välikiriin tultaessa pääjoukon edellä oli pieni porukka, joka ajettiin kiinni kiriin tultaessa. Kouvolan pyöräilijöiden Tero Pusa onnistui kuitenkin pitämään kaulan napaten 3 hyvityssekuntia kannoilla tulleiden Nurmen ja Järvisen edestä. Peloton venyikin todella pitkäksi kärjen taistellessa sekunneista maalimäessä. Porukka oli kasassa tultaessa toiseen välikiriin. Peltoaukealle puhaltava tuuli laittoi joukkueet töihin tuodakseen kirimiehet hyvissä asemissa 90 asteen mutkan jälkeen taittuvaan maalimäkeen. Kamppailu tapahtui kahden miehen välillä. Nurmelle kolme, Järviselle kaksi sekuntia.

Viimeinen kierros tuupattiin noin 44km/h. Velocitor jauhoi tuulista pellon laitaa kiriä Nurmelle ja Visillatalot - Continental Järviselle. Nurmi veti pidemmän korren. Teamin Koski selvisi kärkikolmikkoon. Viimeiselle etapille lähdetiin Järvisen ollessa Nurmea 0,2 sekuntia perässä ja Koski kokonaiskilpailun seitsemäntenä.

Kuva. Sininen Bussi

2. Etappi 125km

Sunnuntain koittaessa keli oli masentava. Vesisade ja viisi astetta lämpöä. Ei siis ollenkaan keväinen, lähempänä loppusyksyä. Uskottelimme toisillemme, että ei sitä lähtölaukauksen jälkeen enää mieti. Sormien muuntautuessa tunnottomiksi tiedostimme ilman koleahkoksi. Allekirjoittanutta kovemmat jätkät riisuivat puntit ja öljysivät sääret. 25 kilometrin lenkki kierretään viisi kertaa ja maalin tultaisiin vauhdikkaasti osittain alamäkeä.

Matka alkoi taittua lauantain kilpailua hitaammin. Eräät kuskit päättivät, että sunnuntaita voi viettää mukavamminkin ja heittivät hanskat tiskiin kylmyyden takia. Edellispäivän kyttäily ja varmistelu jatkui, sillä ajettiinhan voitosta. Mikäli porukka tulisi pysymään kasassa, olisi kiri lauantain tapaan todennäköisesti kahden miehen kamppailu. Teamin Mäkelän karatessa kolmannella kierroksella Lahden pyöräilijöiden Jussi Nummikon kanssa karkuun, muu teami sai ”makoilla patjoilla ja syödä mokkapaloja”. Kaksikko tekikin kovasti töitä eron ollessa välillä jopa 1,5 minuuttia. Kaksikko ajettiin kiinni lähdettäessä viimeiselle kierrokselle.

Viimeisellä viidennellä kierroksella yritettiin karkuun ja siinä osittain onnistuttiinkin. Kierroksen puolivälissä vajaan kymmenen hengen porukkaan selvisi meiltä kolme miestä. Leppänen, Koski ja Järvinen. Myös tutut nimet Nurmi ja Pökälä olivat tottakai mukana. Homma näyttikin meidän kannalta liian hyvältä ja noin kymppi ennen maalia Rissanen jyhki porukan kiinni. Rauha oli siis taas pelotonissa. Ennen kiriä iskettiin vielä Twd:n toimesta.  Lähestyttäessä kiriä Järvisen apuna oli enää Leppänen pitämässä pääjoukon vauhtia yllä. Myös Nurmen apujoukot olivat käyneet vähiin ja herra istui Järvisen takapyörässä. Nurmen avatessa kirin allekirjoittanut reagoi välittömästi. Sain hyvin vauhdin päälle, mutta Nurmi vei jälleen kuin kuoriämpäriä. No ei nyt ihan. Eturenkaiden väliin jäi eroa harmittavasti vain senttejä.

Kuva. Sininen Bussi

Kuva. Jari Birling

Hienot kilpailut, vaikka kokonaiskilpailun voitto jäikin harmittavan lähelle. Onnittelut vastustajille!

Tulokset

AHH Etappiajot, Hausjärvi 27-28.4

Hyvinkään Pyöräilijät olivat järjestäneet Suomen pyöräilyväelle ajanvietettä koko viikonlopuksi. Ohjelmaan kuului lyhyt, jonkun verran nousua sisältänyt, prologi, lyhyt maantie-etappi sekä pidempi maantie-etappi.

Tiimimme saapui paikalle lähes koko kokonaisuudessaan. Aamu valkeni perussuomalaisessa kevätsäässä. Lämpö jaksoi kivuta kuitenkin nollan yläpuolelle, eikä vettä satanut ainakaan jatkuvasti, joten ei muuta kuin talvikampetta niskaan ja menoksi. Kokoonpanosta puuttunut Järvisen Henri oli passitettu Tanskanmaalle ihmettelemään paikallisten kyläkisojen (UCI 1.2) tasoa.  Henri varmaan raportoi kuulumisistaan tarkemmin.

Prologi

Lauantai-aamu aloitettiin keuhkoputket avaavalla 2km:n rykäisyllä reitillä, jolta löytyi nousumetrejä noin 50. Kilpailuun valmistautuminen oli melkoista hosumista ja itsensä lämpimäksi saaminen vallitsevissa arktisissa olosuhteissa tuotti ainakin allekirjoittaneelle vaikeuksia. Lähtö suoritettiin väliaikalähtönä ja lähdössä intervallina ollut 30s tuntui tuottavan haasteita ainakin osalle kuskeista. Lopulta Leppänenkin saatiin suostuteltua koivun juurelta lähtökarsinaan juuri viime hetkellä. Uutuuttaan kiiltäneen tempohaalarin peittona olleesta hikipaidastaan Egu ei suostutteluista huolimatta halunnut luopua lähtien lentävällä lähdöllä Col du Hikiän valloitukseen.

Itse kilpailu sujui vauhdikkaasti ja jokainen joukkueen jäsen sai puristettua itsestään irti sen, mitä sillä hetkellä oli tuubissa varaa. Tuloksellisesti erot olivat pieniä, mutta jälkeenpäin katsoen kuitenkin niin ratkaisevia.  Parhaiten prologissa 8:ksi sijoittautui allekirjoittanut reilut 10s kärjestä ja loput tiimin jäsenet olivat välittömässä läheisyydessä reilun 10s sisässä.

M18 sarjassa Kosken Lauri esiintyi vakuuttavasti ollen prologin 2. nopein ajalla, joka olisi riittänyt 4. sijalle Eliten tuloksetkin huomioon ottaen.

Etappi 1

Parin tunnin odottelun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen n. 60km:n maantie-etappi. Lähtöpaikalla mielialat olivatkin vähän paremmat hieman lämmenneen kelin johdosta. Mieltä ja kroppaa lämmittivät myös tehdaspusseistaan kaivetut kuivat ajokamppeet, jotka hohtivat uutuuttaan tiimin uusissa väreissä ja saivat porukan näyttämään yhtenäiseltä, jopa hyvältä.

Prologin tulosten perusteella kukaan tiimimme jäsenistä ei taistellut kokonaiskisan kärkisijoista, joten taktiikkapalaverissa sovittiin, että ajetaan kuten maantiekisaa normaalistikin ajettaisiin. Kisa lähti käyntiin rauhallisesti ja vapaan vauhdin alkamisen huomasi ainoastaan yksinäisestä pääjoukon edellä vispanneesta kuskista, joka tykitti kohti horisonttia silmittömällä raivolla. Alkumatkasta maestro Leppänen rullasi vierelle ja jutteli, että kohta olisi hyvä hetki vähän nyppäistä. Tarkoituksena oli, että saisin prologin jäykistämiä jalkojani hieman auki. Arviolta kaksi sekuntia ehdin miettiä, että mitenkähän pitkä aika tähän ajanhetkeen kohta mahdollisesti olisi. Ajatus katkesi sillä hetkellä kun Leppäsen, mäkitempoa varten vaihdetut ja Mallorcan nyppylöissä toimiviksi todetut, kompaktikammet (54/42) alkoivat surraamaan ja veto kohti porukan kärkeä oli alkanut. Kiitin kyydistä ja kiihdytin sopivasti vastaan tulleeseen loivaan mäkeen. Hetken suhisi korvissa ja toisen hetken kuluttua takaa alkoi kuulua takavaihtajan naksutusta. Siinä vaiheessa, kun rohkenin taakseni vilkuilla totesin, että matkaani ei ollut rohjennut kuin yksi kanssapyöräilijä. KoPy:n Hämäläisen kanssa käydyn lyhyen neuvonpidon jälkeen sovittiin, että vedän vielä sen verran että kaveri saa henkensä tasaantumaan.

Pian vuoroveto saatiin pyörimään ja matka alkoi taittua. Pääjoukossa tiimin muut jäsenet olivat hakeneet paikkansa pääjoukon kärjestä ja pysyivät sieltä tarkkailemaan ja mahdollisuuksiensa mukaan kontrolloimaan tilannetta. Lyhyenä lenkkinä ajettua reittiä ajettiin kahdestaan vajaan kolmen kierroksen verran, kun reitin varrelle osunut lyhyt mäen nyppylä teki tehtävänsä. Mäki liian kovaa ylös ja sen verran punaiselle, että matkavauhtia ei enää saanut päälle. Loppukisan pari viimeistä kierrosta keskityin pysymään nykivän pääjoukon kyydissä, toisten tiimin jäsenten keskittyessä hakemaan paikkaa lopussa siintävää kiriä varten. Kovavauhtisessa lopussa tiimin voimin saatiin pystyyn veto, mutta ratkaisevalla hetkellä pussiin jääminen aiheutti kärkisijojen valumisen muille joukkueille.

M18 sarjassa Lauri sijoittui etapilla kolmanneksi. M18 kokonaiskisassa Laurin sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen oli 2.

Etappi 2

Sunnuntaina taivas repeili ja soi auringon säteiden saapuvan maahan asti. Lämpöäkin oli aamusta melkein vajaat 10 astetta. Taktiikkapalaverissa tehty toimintasuunnitelma päivän vajaan 100km:n reissulle noudatteli edellispäivän etapin suunnitelmaa. Alku ajettiin rauhallisesti ja ainakin omissa jaloissa tuntui alkumatkasta edellispäivän repimiset. Itse tyydyin ajelemaan pääjoukon hännillä , muun joukkueen ollessa paremmin sijoittuneena ja valmiina reagoimaan mahdollisiin irtiottoyrityksiin. Kun reilut parikymppiä oli ajettu, tuli Kosken Olli hakemaan minua perälaudan pitäjän paikalta. Tällä kertaa oli tarkoituksena kerätä kokemusta kärjessä ajamisesta. Tein työtä käskettyä ja lähdin kinnaamaan kohti kärkeä. Hyvään vauhtiin päästyäni tein havainnon, että muutaman kymmenen metrin päässä joukon edellä oli kahden pyöräilijän iskuryhmä. Ajattelin, että helpotan vähän poikien oloa ja ajan heidät pääjoukon suojiin ja herättelen samalla omia jalkojani. Kaverit tuli kiinni, mutta matkaan ei ollut tarttunut pääjoukko vaan sekalainen joukko yksittäisiä ajajia. Hyrrässä alkoi pyöriä erinäisiä kuskeja ja vähäisellä kokemuksellani pyöräily-ympyröistä tunnistin varmuudella kaksi ajajaa. Nuo kaksi sattui olemaan Kruunukaton Kejo ja LaPy:n Nummikko, jotka tiesin koviksi vetomiehiksi, joten vetoon saattoi hyvillä mielin lähteä, vaikka kisa olikin vasta alkuvaiheessaan. Kaiken kaikkiaan porukassa oli kymmenkunta ajajaa, mukaan lukien meidän tiimin Olli Koski. Vauhti saatiin siinä määrin ylös, että eroa alkoi syntyä. Koko matkan veto pidettiin tasaisena ja vetovuoroja ei liiemmin jätetty väliin. Matkan edetessä osa porukasta totesi vauhdin liian kovaksi ja jättäytyi matkasta pois.

Pääjoukossa oli herätty irtioton kiinniajoon ja kiinniajamisesta huolehtivat lähinnä Velocitorin ja Kuopion Soutajien joukkueet. Tasaista vetoa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja vahvajalkainen irtiotto sai pidettyä eron turvallisena. Oman tiimimme ajajat pääjoukossa pyrkivät myös omilla toimillaan edesauttamaan irtioton menestymistä.

Hatkassa kilometrit raksuttivat mittariin ja henki ryhmässä pysyi hyvänä vaikka isällisiä neuvojakin välillä jaettiin. Viimeisen kierroksen alkaessa mukana oli kuusi pyöräilijää: Kejo, Koski, Kuuranne, taisi olla Tuul:n kaveri ja allekirjoittanut. Noin kymmenen kilometriä ennen maalia Kejo kokeilin jäljellä olevan porukan jalkoja pikku nypyllä. Nummikko ja Tuul:n aja putosi matkasta ja viimeiset kilometrit ajeltiin vähän paikkoja kytäten neljän hengen voimin. Meidän tiimin taktiikkana oli alun perin ollut ajaa kiripaikkaa kirimiehille, joten yritin suorittaa tehtävääni kuitenkin niin, että pysyisin porukassa mukana varmistaen oman sijoitukseni kokonaiskisassa. Lopussa näkemykseni mukaan pidempää vetoa tehtiin Kuuranteen kanssa pitäen irtioton vauhtia yllä. Viimeiset kilometrit parkkeerasin Cerveloni jonon keulille ja yritin pitää sen verran vauhtia yllä, että porukka pysyisi kasassa ja välit selviteltäisiin kirimällä. Kilometrin kyltti tuli ja meni vauhdin olleessa ilmeisesti porukan mielestä hyvä. 500m:n kohdalla vilkaisin taakseni ja totesin Ollin olevan hyvässä asemassa ”kirijunassa” ja ajattelin odottaa vielä hetken, ennen kuin lähden viimeiseen vetooni. Pari-kolme sataa metriä maalista naksuttelin kirituuman sisään ja kampesin putkelle antamaan sen, mitä annettavissa oli. Maali lähestyi uhkaavasti ja odottelin vain porukan latovan ohi. Muutamaa metriä ennen maalia alkoi vasemman olan takaa kuulua brutaalia huminaa ja Kejon ohjaustanko sujahti ohi pääni korkeudella väistämättömästi kohti etapin voittoa. Osakseni jäi sijoittua etapilla toiseksi. Onnittelut Mikolle vahvasta ajosta ja hienosta voitosta. Aikaero pääjoukkoon ja etapin hyvityssekunnit takasivat sen, että nousin myös etappikilpailun kokonaistuloksissa toiseksi, irtiotossa loppuun asti pysyneen Kuuranteen napatessa lauantain etapin hyvityssekuntien ansiosta kokonaiskisan voiton. Olli oli päätösetapilla kolmas ja kokonaiskisassa neljännellä sijalla vajaat neljä sekuntia kolmannesta sijasta.

M18 sarjassa Lauri sijoittui etapilla toiseksi. Kokonaiskilpailussa Lauri sijoittui myöskin toiseksi.

Kokonaisuutena viikonlopun saldon oli joukkueen kannalta hyvä. Nuorempi Koski putsasi palkintopöytää M18-sarjassa ja Elitessäkin saatiin kaksi kuskia ihan hyville sijoituksille. Tiimityöskentelystä saatiin hyvää kokemusta ja podiumputki kevään kisoissa pidettyä yllä. Tästä on hyvä jatkaa.

HO

LATTOMERIAJO, PORI 22.4.2013

Kotimainen takatalviklassikko, Lattomeriajo, saatiin ajettua sunnuntaina rannikkokaupungin keväisissä olosuhteissa. Kisa-ajankohtaa kun jouduttiin siirtämään pari viikkoa, niin tällä kertaa ei lähtiessä tarvinnut jännittää, että sulaako maalisuoran jäätikkö maaliin tuloon mennessä. Alkukisasta ei oikein tuuli puhaltanut, mutta onneksi sekin asia korjaantui kisan edetessä. Kuuteen kertaan kierretyn reilun 15 kilometrin kierroksen ”takasuoralle” perinteiseen kohtaan saatiin kunnon sivutuuli. Kisan aikana totesin, että paikallisella tiemestarilla tulee edessä olemaan kiireinen kevät. Kisareitin routamontuissa joutui useampi rengas ja vanne antautumaan.

Yleisen sarjan lähtöviivalle asettuneet 65 urhoa aloittivat 95 kilometrin kisan todella vauhdikkaasti. Meidän tiimin kahdeksan miehen porukka pyrki aktiivisesti alusta asti irtiottoihin mukaan. Heti ensimmäisellä kierroksella maantieajon hallitseva Suomen mestari, Niemen Jarkko, ehti kesken kisan heittää lepoasentoonkin asfaltille. Mietin siinä, että pyrkikö mies näin kenties osoittamaan ylivoimansa muihin ja lannistamaan muut heti kättelyssä. No ei sentään, hyvä ettei kaatumisessa sattunut pahemmin ja suomenmestarin siniristipaitakin taisi säilyä ehjänä. Ensimmäinen kunnollinen neljän ajajan irtiotto lähti toisella kierroksella sivutuuliosuudella. Meiltä mukana oli Järvisen Henri. Pääjoukon kärjessä pyrittiin tiimin voimin vetoa jarruttelemaan. Irtiottoryhmässä ei kuitenkaan yhteistyötä saatu aikaan ja pääjoukko saavutti karkulaiset kolmannella kierroksella.

Neljännelle kierrokselle lähdettäessä sivutuulessa vedettiin kovaa varsinkin TWL:n miesten toimesta. Vauhti olisi kaivannut pikku lisäystä ja katselin sopivaa kohtaa nykäisyyn, mutta huomasinkin siinä sitten yllättäen olevani kymmenen miehen irtiottoryhmässä Kosken Laurin kanssa. No, siinä alettiin kieppua mukana sitten joukon jatkona ryhmän hyvin toimineessa vedossa. Ryhmässä näytti olevan kovia kirimiehiä, joten oikein en innostunut irtiotosta ollut. Lopulta ryhmään jäi kahdeksan ajajaa ja eron pääryhmään huudeltiin tuomariautosta olevan puolen minuutin luokkaa. Niemisen Markku ymmärsi homman päälle ja kerrankin väliaikatietoja tuli tuomariautosta riittävän usein. Nykyisenä ”korvanappiradiottomana” aikana kun ajat pääryhmässä ja varsinkin kärkiryhmässä usein ihan pimennossa kokonaistilanteesta. Söin eväitä ja odottelin koko ajan, että pääryhmä ajaa irtioton kiinni. Irtiotossa kulki kevyesti ja valmistauduin iskemään pääjoukon kiinniajon jälkeen irti. Eron huudettiin viimeiselle kierrokselle lähdettäessä kuitenkin olevan jo minuutin luokkaa.

Jälleen miehekkäästi ajaneen Kosken kanssa pidettiin viimeisellä kierroksella kahden lauseen taktiikkapalaveri ryhmän takana. Kolmisen kilometriä maalista oli taktiikan toteutuksen paikka. Iskin oikeasta laidasta loivaan ylämäkeen arviolta eniten laitatuulisimmassa kohdassa suoraa. Jonkun aikaa survoin sitä yksitoistapiikkistä yksin siinä sivumyötäisessä ja sitten takaa tuli TWL:n Pökälä ja Velocitorin Nurmi. Hetken ajettiin vuorovedolla. Yritin vielä uudelleen, mutta turhaan. Kaverit olivat hetken päästä takarenkaassa. Sitten heti perään iski Pökälä ja sai suhteellisen nopeana lähtijänä eron meihin kahteen muuhun. Itsellä olikin siinä vaiheessa melko hapokas olo jaloissa. Varmaan oli nättiä pyöritystä. Nurmen kanssa yritettiin ajaa Pökälää kiinni lähinnä Nurmen vetäessä. Itse yritin vielä loppusuoralla heittää isompaa välitystä sisään ja survoin putkelta sen mitä niissä tuskissa pystyi. Pökälän selkä hieman lähestyikin, mutta miehen johto säilyi. Itse olin toinen ja Nurmi kolmas. Kälviän Tarmon Pesola piti lupaavien yli nelikymppisten kuskien mainetta yllä ja oli neljäs. Kosken Lauri kiri kuudenneksi ja mies palkittiin M18 –sarjan parhaana ajajana. Pääjoukon kirin vei takuuvarmalla kirillä Järvinen ja oli kisan yhdeksäs. Koiviston Isku järjesti taas takuuvarmat ja hyvät kisat. Jos jotain saa kitistä, niin kilpailumatkaa voisi tietysti hieman pidentää.

Kisan päälle ajettiin lenkkiä, puitiin kisaa ja todettiin, että Järvisen ei varmaan ensi viikonloppuna tarvitse toimia vauhdinpitäjänä. Mies ajaa tulevana viikonloppuna kolmena päivänä Pohjoismaiden kovatasoisimmissa koitoksissa Tanskassa. Saattaa olla, että joku professionaali löytyy vetopaikalle, ettei Järvisen tarvitse vaivautua. Muut tiimiläiset starttaavat Hyvinkään etappiajoissa. Kommentit näistä kisoista piirtyvät taas tänne blogiinkin. Linkki Porin kisojen tuloksiin löytyy tiimin Facebook –sivuilta.

Pari vuotta sitten tiimin porukalla päätettiin aloittaa ABC –ruokaravintoloiden boikotti. Siellä kun ei oikein olla koskaan oltu tyytyväisiä ruokapöydän antimien laatuun. Kotimatkalla Tampereelle poikettiin syömään, ABC:lle totta kai, ja siellähän se istui jo ruokalautasen takana Järvinenkin. Se on hyvä, että on periaatteita ja niissä pysytään tinkimättä.

PL