SM-Tempo, Noormarkku, Pori. 28.6

Koiviston Isku on tänä pyöräilyvuonna 2013 ottanut urakakseen järjestää pyöräilevälle kansalle pyöräilyvuoden kansallisesti arvostetuimmat karkelot. Puitteet ovat hienot, järjestelyt toimivat ja rauhallisessa maalaismaisemassa on ilo ulkoiluttaa pyöräänsä.

Malttamattomimmat aloittivat viikonloppu-urakkansa jo perjantaina väliaikalähdöllisten aika-ajojen muodossa. Tiimistä leikkiin ryhtyivät M18-sarjassa Lauri Koski ja elitessä Onnela. Lähtökohdat molemmilla tempoilijoilla tämän vuoden karkeloihin oli vähän haastavat. Lauria on vaivannut sairastelut ja tempopyörän päällä, ennen kisaa, vietetyt tunnit taisivat tänä vuonna jäädä minuutteihin. Allekirjoittaneella taasen alkaa ikä painaa ja reumatismin runtelema kroppa ei välttämättä aina ole parhaassa iskussa tähänkään hommaan, mutta niillä mennään mitä on annettu.

M18-sarjalla matkana oli 28,2 kilometriä. Reitti kulki edestakaisesti mukavan kokoista maalaistietä siten, että ensimmäiset 6-7 kilometriä oli vähän karkeampipintaista, profiililtaan tasaisempaa tieosuutta ja sen jälkeen kääntöpaikalle asti reitti jatkui pinnaltaan sileämpänä ja profiililtaan hieman kumpuilevampana. Reitin keskivaiheen kumpuilevaa osuutta ei voi luonnehtia mäkiseksi, mutta lyhyet ja terävät nousut olivat riittäviä tappamaan vauhdin ja tärkeää olikin saada nyppylän päällä matkavauhti taas mahdollisimman nopeasti mutta taloudellisesti päälle. Maalissa Lauri valitteli vähän tukkoista oloa ja sijoitus oli tällä kertaa 9. ajalla 41.29. Voittajaksi ajoi Niklas Henttala ajalla 38.47 ja podiumille tänään vaadittiin aika 39.29.

Elitellä kisamatkana oli 45,2 kilometriä ja reitti oli alkuosaltaan sama, kuin lyhyemmilläkin matkoilla ja jatkui kääntöpaikalle asti hyväpintaisena ja kumpuilevana tienä. Pitkällä reitillä matkalle osui myös muutama avonaisempi kohta, mutta tuulennopeus ei tällä kertaa ollut niin suuri, että se liiemmin olisi hihaan päässyt tarttumaan. Itse kisaa varten alkuasetelmat olivat mielenkiintoiset. Ennakkoon vahvoiksi tiedettyjä kuskeja oli viivalla useampia ja podiumille oli tyrkyllä kahden käden sormilla laskettava joukko. Kisan ratkaisut tapahtuivat reitin varrella, joko menomatkalla, tulomatkalla tai molemmilla. Lopputuloksena oli kuitenkin Samuel Pökälän suvereeni voitto kellotettuaan loppuajan 58.11. Toisena Aki Turunen vähän lähteestä riippuen loppuajalla 58.48/59.48 ja kolmantena Jarmo Rissanen 59.55. Allekirjoittanut rimpuili viidenneksi käyttäen matkaan aikaa 1.00.17.

SM-kisat on nyt tälle vuodelle korkattu ja jatkoa seuraa. Lauri on liekeissä jo lauantaina M18-sarjan yhteislähtökisassa ja sunnuntaina miesten päälähtöön viivalle asettuu koko joukko huippukuntoisia V8:laisia.

Päivän tulokset

HO

SOLLERÖLOPPET, MORA (SWE) 21.6.

Juhannuksena uskotaan tulevan puolison ilmaantuvan kun makaa juhannusyönä alasti viljapellossa. Visillatalot-Riofro Caviar-Continentalin tiimi taas uskoo, että jos juhannusaattona ajaa Solleröloppetin, niin SM-maantiellä on kunnossa. Enpä tiedä onko juhannustaioissa perää. Viimeksi mainittua testataan viikon päästä. Jos ei toimi, niin koitetaan sitä ensiksi mainittua sitten vaikka ensi juhannuksena.

79. perinteikäs Solleröloppet ajettiin Moran vaativissa maastoissa typistettynä 124 (4x31 km) kilometrin versiona. Ruotsin mestaruusmaantiet kun ovat samana viikonloppuna. Seudun kovimpia nousuja ei kisareitillä kiipeilty. Sääli, sillä se olisi tehnyt kisasta aivan toisen luonteisen. Myöskään Ruotsin parhaimmistoa ei ollut noin 110 starttiviivalle asettuneen ajajan joukossa. Vauhtia silti pidettiin: 45,2 km/h keskinopeuteen ei ylletä Suomen koitoksissa.

Kisa lähti liikkeelle vauhdikkaasti irtiotoin. Heti ensi kilometreistä alkaen oli ryhmiä karussa ja pääjoukossa vuoroveto pyöri. Järvinen oli mukana alkukilometrien vaarallisimman näköisessä irtiotossa. Itse eksyin mukaan irtiottoon kympin ajon jälkeen. Ajattelin, että ajetaan näillä asetelmilla nyt sitten.  Alkujaan kahden miehen irtiotto sai takaa seurakseen pari muuta ajajaa. Tosin kukaan näistä svenssoneista ei ollut kylläkään ruotsinmaan kovin vetomies, joten aika lailla sai itse kärjessä puskea. Näillä asetelmilla jatkettiin ensimmäiseen välikiriin asti. Välikirimaali oli siis joka kierroksen päätteeksi maalin kohdalla ja yritinpä siinä sitten nykäistä ylämäessä paria kilometriä ennen kirimaalia. Eivätpä jääneet ja kyttäilyksi meni. Jäin kirissä kolmanneksi, nykäisin uudelleen ja jatkoin kiritappiosta suivaantuneena yksin irtiottoa. Takaa tuli seuraksi pari muuta, edellisiä irtiottokavereita vetoinnokkaammaksi osoittautuneita, kavereita ja näillä jatkettiin seuraavat 20 kilometriä. Ero pääjoukkoon oli parhaimmillaan 45 sekuntia. Näiden kahden irtiottokaverin jäätyä noin vajaan viidenkympin kohdalla mäkeen, jatkoin yksin kärjessä sirolla pyörityksellä kovaan tuuleen puskemista kympin verran, kunnes pääjoukko ajoi meikäläisen kiinni. Toista välikiriä ennen kärkeen repeytyi vajaan kymmenen miehen porukka. Mukana meiltä oli Kosken Olli, joka olikin sitten toisessa välikirissä kakkonen. Kirin jälkeen kärkiryhmä hajosi ja irtiottoon jäi kolmen ajajan ryhmä. Ero kärjen ja pääjoukon välillä oli parhaimmillaan 50 sekuntia. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä pääjoukossa organisoitiin, lähinnä meidän tiimin toimesta, kunnon veto. Kärkijoukko ei tosiaan helpolla antautunut. Kymppi ennen maalia kärkimiehet kuitenkin puutuivat mäkisellä osuudella ja ryhmä oli taas yhtenäinen.

Ennen maalia reitin mutkikkaammalla osalla yritettiin roikkua kärjessä Kosken Ollin kanssa. Homma näytti hyvälle, mutta viimeistä kaarretta ennen ajajaryhmän vauhti tyssäsi, ei oltu tarpeeksi hereillä ja jäätiin huonoihin asemiin. Kirissä ei sitten paljoa ollut tehtävissä. Kosken Olli oli parhaana 13.

Todettiin porukalla, että Solleröloppet on hyvä kisa kuten aina, sitten laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin Calibralla (V6+leveät renkaat) ja Peugeot 306 dieselpakettiautolla (harvinainen racing-malli) kohti iltalaivaa. Ruotsalaisten polttaessa rannoilla kokkojaan, vai mitä juhannussalkoja ne ovatkaan, me vedettiin kaloritasapaino kondikseen laivan buffetissa. Oluthanoja kohti ei kukaan edes vilkaissut.

Tulokset:

http://www.solleroif.se/solleroloppet/resultat/

PL

HYYPÄNLAAKSON AJOT, KAUHAJOKI

Sunnuntaina 16.6 ajettiin Kauhajoen Karhujen järjestämät Hyypänlaakson ajot. Puitteet kilpailulle ovat hyvät ja tavanomaisesta yhteislähtökisasta poiketen kilpailu ajetaan yhtenä pitkänä lenkkiä lyhyemmän lenkin kiertämisen sijaan. Tämä järjestely tuo kuskin kannalta miellyttävää vaihtelua kilvanajoon ja toisaalta lisää myös haastetta taktisiin kuvioihin.

 

Tiimimme lähti kisaan tavanomaista vähämiehisemmällä joukkueella kesäflunssan iskettyä lähes 2/3 porukasta pakkolepoon. Paikalle kuitenkin ehtivät, 20 minuutin marginaalilla, tällä kaudella aktiivisesti kisoja kiertäneistä kuskeista ne kaikkein eniten elämästä nauttineet. Viivalle asettuivat aina takuukunnossa oleva Leppänen, väkevässä nousukunnossa oleva Mäkelä ja elävien kirjoihin pikkuhiljaa palaileva Onnela.

 

Lähtöpaikalla etuauton taakse saatiin päivän ensimmäistä starttia varten kasattua vajaat 40 ajajaa. Kisa lähti käyntiin tunnustellen. Reitin ensimmäisellä kolmanneksella Honkajokea kohti mentäessä tuuli puhalsi pääsääntöisesti vastaisesti ja tämä yhdistettynä jäljellä oleviin kilometreihin hillitsi suurimpia menohaluja. Ensimmäisen kolmanneksen loppua kohden vauhti alkoi kiihtyä yksittäisten yritysten nostaessa tempoa. Pieniä irtioton poikasiakin saatiin aikaiseksi, mutta ne ajettiin kiinni.

Isojokea kohti käännyttäessä porukka oli taas kasassa ja tuulen suunta kääntyi sivumyötäiseksi. Takaviistosta puhallellut tuuli siivitti joukkion aika ajoin kovaankin vauhtiin ja kisan puolivälin paikkeilla porukasta irtaantui yksin Chebici Iskun Martikainen. Martikaisen tyylikästä menoa katseltiin pääjoukosta ja Tommi onnistuikin pitämään reilun eron takaa-ajajiinsa. Martikaisen perään yritettiin lähteä yksin ja pienemmillä porukoilla, mutta ainoat takaa-ajoon lähdössä onnistuneet pyöräilijät olivat Kuopion Soutajien Rissanen ja Kälviän Tarmon Pesola. Yritys pääjoukossa tasaantui tässä vaiheessa ja kun yhdestä yksinäisestä ja kahdesta takaa-ajajasta muodostui kolmikko, jossa ajoivat porukan ainoat aika-ajon suomenmestarin paidan päällensä pukeneet, ei ollut ihme, että kolmikko katosi melko pian horisonttiin. Kun kiinniajo ei näyttänyt suurimmalle osalle porukasta maistuvan, niin ainakin allekirjoittaneen silmissä kisa näytti kärjen osalta ratkenneen.

Myötätuuliosuuden tullessa kohti päätöstään alkoi pääjoukossa tapahtua ajajien uudelleensijoittumista. Kun käännyttiin takaisin kohti Kauhajokea vievälle reitin viimeiselle kolmannekselle, siirtyi tahtipuikkoa heiluttamaan tiimin Leppänen. Viimeisen osuuden tiedettiin reittikirjan mukaan sisältävän pohjanmaan lakeuksille poikkeuksellisen paljon nousumetrejä sekä vallitsevien tuuliolosuhteiden johdosta myös jossain määrin sivutuulta. Leppänen saikin alun peltoaukealla sivutuuleen tykittämällä taiottua porukan naamalle hieman irvistyksen omaista ilmehdintää ja sama meno jatkui etupyörän alkaessa nousta pikkuhiljaa takapyörää korkeammalle. Mäkiosuuden jyrkimmässä kohdassa myös koko kisan aktiivisesti ajanut Koiviston Iskun Manninen tuuttasi mäkeä ylös siinä määrin reippaasti, että pääjoukosta pääsi irtaantumaan muutaman ajajan joukko. Ylämäen vaihtuessa alamäeksi saatiin vuoroveto pyörimään ja ero pääjoukkoon jääneisiin saatiin kasvamaan tasaisesti.

Jonkun aikaa vedon pyörittyä alkoi, ainakin omaksi yllätykseksi, pellon takaa näkyä hiljalleen kiinni tuleva kärkikolmikko. Kärjen tullessa kiinni, oli kasassa vajaan kymmenen ajajan porukka. Veto pyöri uudellakin kokoonpanolla tasaisesti eikä suurempiin harvennustoimiin ryhdytty. Viimeisillä kilometreillä porukassa pyöri gallup mittarilukemista, kun kenelläkään ei oikein tuntunut olevan tarkkaa käsitystä kuinka paljon maaliin olisi vielä matkaa. Tässä vaiheessa olisi toivonut, että reitin varrelle olisi ripoteltu kilometrikylttejä vähän kauemmaksikin maalista. Ehkä tuo lievä epätietoisuus jäljellä olevasta matkasta rauhoitti menoa ja porukka pysyi kasassa loppuun asti. Leppänen veti porukkaa loppumatkasta ja jätti allekirjoittaneelle sen verran tilaa sisäkurviin, että pääsin ensimmäisenä loppusuoralle. Kilometrikylttien edelleen puuttuessa ja loppusuoran osoittautuessa odotettua pidemmäksi päädyin ajelemaan porukan keulilla vähän turhan pitkäksi ajaksi. Tarkoitus oli yrittää yllättää kiriin valmistautumassa olevat, oikeat kirimiehet ja lähteä loppurynnistykseen hieman odotettua aiemmin. Leppänen oli kuviossa mukana ja tuli takanani yrittäen jättää väliä sen verran, että saisin edes hieman etumatkaa. Kun maali vihdoin alkoi häämöttää pellon reunassa, naksuttelin takavaihtajan jousen suoraksi ja rimpuilin sen, mitä jaloista irti lähti. Vajaan puolen kilometrin viimeisessä vedossa ei puhti riittänyt ja porukkaa suhahti ohi joitain kymmeniä metrejä ennen maalia.

Etukäteen vahva Chebici/Koiviston Iskun porukka oli myös jälkikäteen vahva vieden kolme ensimmäistä sijaa järjestyksessä Manninen, Niemi ja Martikainen. Tiimin jäsenistä Leppänen oli 5. ja allekirjoittanut 6. Mäkelä kurvaili maaliin pääjoukossa.

HO

 

85. Porvoon ajot, 9.6.2013

Sunnuntaina ajettiin kansallinen kesäklassikko Porvoon ajot. Kauden hienoimpaan kilpailuun kotiutuu aina myös ulkomailla ajavat suomalaiset sekä muutama joukkue ulkomailta. Tänä vuonna reitti poikkesi muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna siten, että loppuun oli isketty viisi kappaletta kuuden kilometrin pikku kierrosta. 7x20km+5x6km=170km.

Ajajien kannalta Porvoon ajot on upea kilpailu. Hieno kaupunki, hyvä sää ja paljon yleisöä maalin tuntumassa sekä reitin varrella lakanoineen. Unohtamatta tietenkin vimosen päälle latautuneita ja huippuunsa viritettyjä kilpakumppaneita.

Kilpailu lähti käyntiin vauhdikkaasti ja toisella kierroksella kärkeen irtautui 13 hengen porukka. Matka taittui mukavasti ja kilpailun ollessa vielä alkuvaiheilla oltiin porukassa varautuneita. Kun matkaa oli taitettu noin 100km lisääntyi porukan lukumäärä neljällä kuskilla. Tässä vaiheessa porukassa oli mm. Visillatalot-Continental:n Järvinen ja Lehtimäki, Velocitorin Kananen ja Salermo, Twd:n Paajasen veljekset, Pökälä, Veikkanen, Chebicin Martikainen sekä Kruunukaton Kejo.

Matkan pituus, Kerkkoon mäki sekä nousumetrit (Garminin mukaan 1726km) tekivät arvokasta tehtäväänsä ja viimeisille lyhyille kierroksille tultaessa jäljellä oli enää seitsemän ajajaa. Järvinen, Paajanen, Pökälä, Veikkanen, Kejo, Salermo sekä britti Conor Ryan. Viimeisillä kierroksilla alkoi rynkytys ja ratkaisua yritettiin saada aikaan. Porukka menikin välillä kahteen osaan, mutta yhdistyi taas seitsemän ajajan ryhmäksi. Allekirjoittaneen jalka oli yhä kisan loppuvaiheilla yhteistyökykyinen. Nykäisyihin iskettiin välittömästi. Twd:n kolmen miehen edustusta vastaan päätin olla tekemättä aloittetta, jotta en pelaisi itseäni "pellolle". Viimeiselle kierrokselle lähdäessa allekirjoittaneen rengas päästi kuitenkin hiljalleen ilmansa pihalle. Juomahuollon kohdalla vaihtohommiin. Meidän huoltoauto oli jostain syystä pääjoukon perukoilla ja Shimanon auto pysähtyi, mutta yllättäen jatkoikin matkojaan. Kiitoksia Tuula Lepistölle, jolta sain kiekon nitkuttaen maaliin seitsemäntenä. Kärjen osalta ratkaisu meni loppusuoralle Velocitorin Salermon avatessa kirinsa viimeisestä mutkasta. Twd:n Paavo Paajanen pääsi Salermon takapyörään ja kuittasi ennen maaliviivaa. Kolmanneksi sijoittui Kruunukaton Kejo. Teamin Leppänen irtautui lopussa pääjoukosta ollen 11.

HJ

Elite	170 km
1		Paavo Paajanen		TWD-Länken	4:06:00
2		Marek Salermo		Team Velocitor	4:06:00
3		Mikko Kejo		Kruunukatto-Rush Racing	4:06:00
4		Samuel Pökälä		TWD-Länken	4:06:12
5		Conor Ryan		CMI Greenover Pro Cycling	4:06:12
6		Jussi Veikkanen		TWD-Länken/Equipe Cycliste FDJ	4:06:25
7		Henri Järvinen		Team Visillatalot-Continental	4:07:38
8		Mikko Paajanen		TWD-Länken	4:10:08
9		Tommi Martikainen		Chebici-Isku	4:10:08
10		Kimmo Kananen		Team Velocitor	4:10:08
11		Petri K.Leppänen		Team Visillatalot-Continental	4:10:25

TARMO-MAANTIE 136 KM, PORI

Keli oli jostain luonnonoikusta johtuen kesäinen, kun Tarmo-maantieajo ajettiin Porissa sunnuntaina. Preiviikin nurmikentälle oli saapunut kuutisenkymmentä Elite-/M18-luokan pyöränkuljettajaa mittelemään voimiaan 136 kilometrin matkalla. Reipas tuuli lupaili hyviä sivutuulipätkiä kuuteen kertaan ajetun 26 kilometrin kierroksen aukeille osuuksille. Valitettavasti ei vain oikein tuullut oikeasta suunnasta. Meidän tiimistä kisassa oli mukana kuusimiehinen joukkue. Kaverit kyselivät helteisellä kentällä ennen kisaa, että enkö meinaa ollenkaan irtolahkeita laittaa. En laittanut.

Kisa lähti liikkeelle vaihtelevasti. Alkuun ajettiin kovaa ja sitten vauhti hiipui. Tuuli ei oikein sopivasti reitille osunut ajajien voimia koettelevana sivutuulena. Irtiottoja kyllä tehtiin aktiivisesti kisan alusta asti. Toisella kierroksella irtaantui pääjoukosta helpon näköisesti yksittäisiä ajajia. Eri vaiheiden jälkeen näistä muodostui kolmen miehen kärkiryhmä: Nummikko Lahden Pyöräilijöistä, Kejo Kruunukatto-Rush Racingista ja meiltä Järvinen. Pääjoukko ajoi Chebicin ajajien toimesta karkulaiset useita kertoja helpon näköisesti lähes kiinni, sitten veto syystä tai toisesta hiipui. Kosken Lauri kysyi, että mikähän tässä on taktiikka. Sanoin, että en oikein ole kartalla nyt. Ajattelin, että irtiottoryhmän annetaan olla edessä ja sitten Chebici ajaa porukan kiinni, kai. Toiseksi viimeisellä kierroksella pääjoukon veto hiipui lopullisesti ja toiseksi irtiottoryhmäksi kärjen taakse ajeli kymmenen miehen porukka.

Itse iskin 105 kilmetrin ajon jälkeen toiseksi viimeisen kierroksen lopussa pääjoukosta irti. Sain toisen irtiottoryhmän, sen kymmenen miehen porukan, kiinni ja iskin saman tien vasenta laitaa taas irti. Mukaan tuli tästä väliryhmästä kaksi miestä ja tällä ryhmällä vedettiin tuimasti muutama kilometri. Pääjoukon ajettua ennen kierroksen täyttymistä meidän kolmen miehen ryhmän kiinni, iskin uudelleen. Tällä kertaa mukaan pääsi Lauri Seppä Turun Urheiluliitosta ja Kosken Olli meidän porukasta. Pääjoukko roikkui muutaman minuutin ajan aivan tuntumassa. Viimeisen kierroksen alkaessa pääjoukko kuitenkin jäi ja meillä veto pyöri. Tuulta vastaan taistellessa ero pääjoukkoon kasvoi 45 sekunniksi ja kolmen miehen kärkiryhmään oli meillä eroa saman verran.

Viimeiselle vitoselle tultaessa kärkiryhmä oli melkein meidän toimesta ajettu kiinni. Kosken Ollin kanssa vaihdettiin pari sanaa taktiikasta. Sitten nähtiin taaempaa kuinka kärkiryhmässä Järvinen heitti jalan suoraksi reittä pidellen. Kärkikaksikko lisäsi vauhtia ja meille tuli kiire. Toiseksi viimeisellä kilometrillä vedin pidemmän vedon yksin ihan väkisin hakaten ja kärkikaksikko oli tavoitettu. Yritin nypätä irti saman tien, mutta eipä se vauhti happoisilla jaloilla riittänyt muita tiputtamaan. Loppusuoran kovaan vastatuuleen tultiin meikäläisen vetämänä. Kosken Olli avasi kirin 500 metriä ennen maalia. Eroa muihin tuli heti reilusti. Itse siirryin peesiin. Sitten Koskella hapotti, selkä nousi pystyyn, vauhti hiipui vastatuuleen ja mies ajettiin muiden toimesta kiinni. Itse odotin peesissä, mutta kukaan ei avannut kiriä. Vaihdoin pykälää pienemmän, avasin itse kirin, tunsin että lähti aika hyvin ja hämmästyksekseni voitin kisan. Kejo oli toinen, Nummikko kolmas ja Kosken Olli oli neljäs. Järvinen nilkutti maaliin ennen pääjoukkoa ja oli kuudes. Hokka irtaantui pääjoukon viimeisen kierroksen välienselvittelyssä ja tuli myös hienosti ennen pääjoukkoa maaliin kahdeksantena. Kosken Lauri tuli maaliin pääjoukossa ja oli M18 sarjan kolmas. Hyvin meni ja voitto tuli.

Kisareitti on erinomainen ja kisamatkakin oli maantiekisailuun sopiva. Parannusehdotuksia kun aina täytyy laittaa homman kehittämiseksi, niin se loiva kaarre vasempaan noin reitin keskivaiheilla vaatisi liikenteenohjaajan. Keskiviivaa ei ole, porukka oikaisee väkisinkin vähän vasemman kaistan kautta ja mutkan takaa aika kovaa vastaantulevien autojen kanssa on aika hazardia. Tuomariautosta täytyy antaa ajajaryhmille väliaikatietoa, niin ajo on mielekkäämpää, tai sitten radiot on otettava takaisin kisailuun, jos ei haluta heittäytyä puheväleihin ajajien kanssa. Ulkomailla väliaikatiedotus on hoidettu eri malliin. Palkintoihin pieni profiilinnosto olisi myös toiveena. Järjestäjille kiitokset taas hyvin järjestetyistä kisoista.

Kisaa kovempi koitos Tarmo-maantieajossa oli suihkussa käynti. Urheilukentän pukuhuoneen noin neljäasteinen, varmaankin suoraan meren pohjasta pumpattu, vesi ei houkutellut kovin pitkiin suihkusessioihin. Porissa karaistaan näköjään urheilevaa nuorisoa aivan eri malliin kuin Tampereella.

PL

		M18 136 KM
1		Waltteri Lepistö	PoTa	3:26:58
2		Arttu Suvisaari	Akilles	3:26:58
3		Lauri Koski	Visillatalot-Continental	3:26:58
		M-ELITE 136 KM
1		Petri K. Leppänen	Visillatalot-Continental	3:24:28
2		Mikko Kejo	Kruunukatto-Rush Racing	3:24:28
3		Jussi Nummikko	LaPy	3:24:28
4		Olli Koski	Visillatalot-Continental	3:24:28
5		Lauri Seppä	TuUL	3:24:28
6		Henri Järvinen	Visillatalot-Continental	3:25:39
8		Joonas Hokka	Visillatalot-Continental	3:26:54